ujoja ja herkkiä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä näitä nykyajan ihmissuhdepelejä ja silti olemme joutuneet sellaisen keskelle väärinkäsitysten ja aikaisempien huonojen kokemusten takia. Yritämme pelata peliä, joka ei alunperin ole ollut edes peliä. Siksipä kaikki menee pieleen kun ei ole peliä, mitä pelata, ei ole tietenkään myöskään sääntöjä. Kun kiltit ja herkät kuvittelevat pelaavansa peliä, joka on tarkoitettu kylmille ja kyynisille, eihän siitä mitään tule- vain itkua ja kipua, turhautumista ja sitä kautta väärinkäsitykset vain lisääntyvät. Jossakin vaiheessa ei vain jaksa, koska kuvittelee, ettei se toinen välitä, ettei kukaan maailmassa välitä. Ja ehkä se toinen rakastaa ja ikävöi, mutta on syvällä omissa pessimistisissä kuvitelmissaan.
Ja kuitenkin luulen, että me kumpikin sisimmissämme tiedämme, että me molemmat välitämme toisistamme. Tarpeeksi paljon, niin paljon, että tästä voisi syntyä jotain kestävää. Ja silti me suojaudumme muuriemme taakse. Emme uskalla näyttää sitä, mikä on ilmiselvää. Ollut jo kauan. Liian kauan. Sitä haluaisi vain nähdä sen toisen ja kun hänet näkee, niin kuitenkin piiloutuu, ei uskalla näyttää tunteitaan. Tekee kaiken entistä hankalimmaksi, tuhoaa oman onnensa. Ongelmia kun ei koskaan voi paeta. Stressi ja masennus siitä vain lisääntyvät.
Miksi fiksut ihmiset käyttäytyvät kuin idiootit..?
Ja kuitenkin luulen, että me kumpikin sisimmissämme tiedämme, että me molemmat välitämme toisistamme. Tarpeeksi paljon, niin paljon, että tästä voisi syntyä jotain kestävää. Ja silti me suojaudumme muuriemme taakse. Emme uskalla näyttää sitä, mikä on ilmiselvää. Ollut jo kauan. Liian kauan. Sitä haluaisi vain nähdä sen toisen ja kun hänet näkee, niin kuitenkin piiloutuu, ei uskalla näyttää tunteitaan. Tekee kaiken entistä hankalimmaksi, tuhoaa oman onnensa. Ongelmia kun ei koskaan voi paeta. Stressi ja masennus siitä vain lisääntyvät.
Miksi fiksut ihmiset käyttäytyvät kuin idiootit..?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oletko lukenut ajatukseni, niin osasit kuvailla ne oikein :/
Noinhan se juuri on, turvautumista tuttuihin kaavoihin. Onhan toki kaikella se toinenkin puoli ja siitä syntyy suuri huoli. Kun elämää ei voi vain elää itselle, siihen kuuluu kaikki muutkin. Nykyajan ota ja jätä kulttuuri ei ole ainakaan minua varten, sellainen tuntuu pelkältä peliltä.
niin kiire tässä muurin rakentamisessa.Loukkaukset ovat olleet niitä tiilejä joilla olen muurini rakentanut. On pitkäkestonen projekti, mutt hyvältä näyttää.Kyllä vanhana kelpaa oleskella sitten tämän muurini suojassa ja antaa muitten hoitaa ihmissuhteet keskenänsä. Nyt sitten lisää loukkauksia ettei tiilit pääse loppumaan kesken ;)
hyviäkin sanoja, niistä voi rakentaa ikkunoita siihen muuriin. Ampumaaukkoina niitä ei saa käyttää, sitten kylmä pääsee läpi. Jos tarpeeksi jaksat huumoria käyttää niin vaikka ovenkin saisit tehtyä, sitten ei ole enää mitään hätää.
Ne ei ole siilejä...
tarina minun ja erään miehen tarinasta, joka on sekin tällä hetkellä, miten sen nyt kauniisti ilmaisisi, jokseenkin pysähdyksissä. Mitään ei tapahdu, sillä vaikka tapaisimme, niin kaikki kauniit tunteet patoutuvat ystävällisten eleiden taakse. Ystävällisten, mutta ei riittävän tunteellisten.
Ja kun ei tarpeeksi usein edes tavata, taitaa peli tosiaankin olla pelattu puolestamme. Joskus toivoisin tosiaankin olevani sellainen ihmissuhdepelaaja, joille ainakin ulkopuolisen silmin näyttää käyvän lopulta ainakin jokseenkin hyvin.
Vaan kun en ole, tyydyn osaani tunteellisena raukkana. Ja ajattelen sitä Miestä taas tänään...
toisen osapuolen potentiaalisista tunteista mitään tietoa, mutta kuitenkin molemmat teemme tiettäväksi, että sinkkuja ollaan.
Kai tällaista sitten on kaveruus?
on sen pelin täytynyt aloittaa täällä ,se sen myös lopettakoon.
on alkanut ihan irl ja molemmat tämän homman ovat "sössineet". Syyllisiä olemme molemmat.
pelisäännöt sitten sillä irl äläkä täällä.
tuosta aloituksestasi.
Sen lisäisin, että väärinkäsitykset johtuvat avoimuuden puutteesta, johtuneeko avoimuuden puute rohkeuden puutteesta..
tuo viesti. Varsinkin tuo toiseksi viimeinen lause jäi vähän ihmetyttämään. Jos ihminen on masentunut niin kai se pitää hoitaa jollain tavalla pois eikä ihmetellä sen kanssa täällä.
hän ole mikään ujo eikä pessimistinen.. Kuten en minäkään sitä jälkimmäistä. Eka sopii minuun mut en minäkään mikään nyhverö ole.
pelottavaa, jos tästä olisikin syntynyt jotakin kestävää. Enkä minä osaa pelata, niitä sääntöjä en osaa. On vain tämä tunne, joka ei lähde pois.
että hän täällä pelaisi sinun kanssa ,kun itse yksinääs jatkat tuota pelaamista.
Eikö silloin ole oikein, ettei mikään koskaan selviää .
Ei sentään. Kun viimein on oppinut katsomaan maailmassa myös hyviä asioita, ei moiseksi pidä ryhtyä enää. Tämä kuvitelmien kenttä ruokkii monenlaisia tuntemuksia ja monella kirjoittajalla on paha olla. Tämähän on kaikenlaisten tunteiden kaatopaikka, joten on kai hyväksyttävä myös ikävämmät aiheet.
Ihminen suojautuu, kun on pitkään suojautunut, uskaltamatta altistaa itseään. Rankkojen kokemusten jälkeen sisin on karrella ja ympärillä on kova kuori. Vaikeata on kuorta raottaa ja päästää toista lähelleen, haluaisi kyllä, vaan kun pelottaa. Voisi olla moukarilla töitä, tai muurinmurtajalla!
Tahtoisin luottaa siihen, että ongelmille löytyy ratkaisu, jos on hyvää tahtoa ja uskoa onnistumiseen. Pelon voittaminen on kynnys jokaisella, mutta ei varmaan ylittämätön. Ihminen, joka toisesta välittää, löytää se rohkeuden, vaikka kasvojen menettämisen uhallakin, asia kun ei etene yrittämättä. Nimim. on kokemusta aiheesta.:) Tapaaminen on vaikeaa, mutta tapaamatta ihmissuhde ei etene. Varmaan itse kunkin on pakko opetella keskustelemaan nenäkkäin. Jos pienin askelin etenee, ei keskustelustakaan ehkä tule liian vaikeata. Sitten kun yhteys toimii, jatko seuraa itsestään.
Eikös rakastunut ihminen käyttäydy välillä idiootin tavoin, fiksumpikin?:)
rakstunut ihminen tekee just kaikee hullukurista ja tulee mokailtua välil oikee huolel. Mut sitähän rakkaus on..
Juuri näin. Ei mitään lisättävää!
http://www.youtube.com/watch?v=I99byzYZbBI&feature=related
olin ujo ja herkkä kunnes jouduin vastuuseen niistä muista. Siinä on pakko rohkeista itsensä ja vain mennä..silti näissä rakkausjutuissa olen ......epävarma.