aina hypo vaiheessa, kun on korkee itsetunto niin tuntee ittensä tosi hyvännäköiseksi. kävelee itsevarmana kaduilla.
sitten kun masis vaihe iskee niin on kauheet silmäpussit ja tukkaa ei saa mitenkäänpäin. kasvojenkin iho vaan roikkuu väsyneenä ja mitkään vaatteet ei sovi. sitten käveleekin maan matosena kaduilla ja siipi maassa.
tuntuuko teistä muista samalta?
sitten kun masis vaihe iskee niin on kauheet silmäpussit ja tukkaa ei saa mitenkäänpäin. kasvojenkin iho vaan roikkuu väsyneenä ja mitkään vaatteet ei sovi. sitten käveleekin maan matosena kaduilla ja siipi maassa.
tuntuuko teistä muista samalta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tutulta tuntuu.
Ja molemmissa vaiheissa litra pari viiniä auttaa.
Putoo aamulla viimeistään, kunnes taas pari keppanaa antaa nostetta.
Ihan oikeasti, samoja tuntemuksia.
Joskus ihmettelin kun portsarit eivät päästäneet kapakkaan. Saatoin olla seurueessa ja olimme jokainen juoneet ehkä yhden kaljan.
Näitä tapauksia sattui aina välillä ja vaikka en meinannut baariin päästä alkuillasta olin usein se jolla virtaa riitti kaikkein pisimpää ja usein tuli iskettyä baarista nainenkin muiden jäädessä ilman.
Läheiseni ovat minulle nyttemmin sanoneet että hypossa minulla seisoo suunnilleen silmät päässä. Siis vaikka ei olisi mitään rankkaakaan lääkitystä.
Masiksessa ei jaksa käydä edes suihkussa ja julkisilla paikoilla kuten kaupassakin ihan vain pakosta.
"Läheiseni ovat minulle nyttemmin sanoneet että hypossa minulla seisoo suunnilleen silmät päässä. Siis vaikka ei olisi mitään rankkaakaan lääkitystä. "
Nimen omaan tuo portsareilla tuntuu olevan jonkinlainen bipo tutka. Kun isonkin porukan kanssa siirryttiin alkuillasta baarista toiseen, saatoin jäädä parin kaljan jälkeen oven ulkopuolelle, vaikka monet olisivat juoneet paljonkin enemmän.
Alkoholi saa silmät kuitenkin kiilumaan toisella tavalla. Siksipä lisä viina auttaa, portsarit ovat humalaisia katsoneet niin paljon että viina peittää hyvin hypon.
Samoja kokemuksia on alkuillasta en päässyt sisälle kuitenkin muualla olen vetänyt valomerkkiin ja lähtenyt tietty naisen matkaan. Joskus ei ole tarvinut hypossa odottaa valomerkkiinkään, vaan on lähdetty jo ajoissa. Joskus sitten hoidettujen hommien jälkeen olen jälleen ilmestynyt samana iltana kapakkaan ja pokannut uuden.
Ennen kuin muinulla oli diagnoosia ystävät ja läheiset sanoivat että yksikin kalja kiiltää silmissä. Kuvittelivat minun olevan jotenkin erikoisen herkkä ko. juomalle. No menihän sitä hypossa viinaa useinkin...
Juu, näin on. Itselläni ollut myös näitä yli-hyvännäköisiä päiviä ja sitten näitä rumapäiviä.
Aloitin Lito-lääkityksen kolme viikkoa sitten ja koko lääkityksen ajan on ollut mieli maassa. Tuntuu kuin rumenisin joka päivä, naama roikkuu, silmät punottaa, hiukset valuu naamaa pitkin, mitkään vaatteet ei istu. Tekisi mieli vaan hukuttautua johonkin isoon säkkiin. Haluaisin vaan olla sisällä, käydä lenkeillä pimeään aikaan. En halua että kukaan katsoo minuun päin. Kaupassakäynnit tuntuvat lähes mahdottomilta.
välillä olen upea,näyttävä ja kaunis ja sitten karmea hirviö,jossa on pelkkiä vikoja.....
Juu, tuttu juttu. Risperdalin aikaan lihoin 14 kiloa ja itsetunto meni samantien. Anoreksiaan taipuvaisena painon nousu oli todella kova juttu joka aiheutti masennuksen johon ei auttanut mikaan. Kun paino hyppaa 58 kilosta 72:een tuli itku joka kerta kun vaa'alle uskaltauduin ja todellakin pukeduin sakkimaisiin vaatteisiin. Ilman laakeita tulee hoidettua ulkonakoaan myos paremmin, koko kroppa tulee kuorittua, saaaret vahattua jne.jne. Nyt ilman risperdalia 1.5 vuotta ja sairaslomalla olen ollut toukokuusta asti. Olisi paatettava haluanko pysya tyoelamassa zombiena ja alakuloisena vai ilman laakkeita jatkuvalla sairaslomalla. Yritan nyt tosin oppia laakitsemaan itseani oikein, psykiatrin mielesta en tarvitse antipsykootteja jatkuvasti koska ensimmainen vuosi ilman risperdalia meni todella hyvin.