Ehkä yksi sellainen asia, joka voi tehdä tietä yksinäisyydestä yhteisyyteen, on omat kiinnostukset. Se mikä on mahdollisimman persoonallista ja saa mielen ja ihmisen innostumaan. Voisiko sen kautta löytää aitoja kohtaamisia, jos niin lykästää ja aika on oikea?
Mikä sinua kiinnostaa? Mikä saa sinut innostumaan enemmän kuin mikään? Ainakin joskus, hyvänä hetkenä?
Minun yksinäisyyteni näkyy siinä, etten ole löytänyt niitä ihmisiä, joiden lähellä voisin olla edes kohtalaisen täydesti ja iloiten oma itseni. En ole vielä tavannut heitä... Kenties en ole sittenkään kunnolla selvillä siitäkään, mitä itse haluaisin heidän kanssaan jakaa? Parhaiten tiedän sen, mitä en kaipaa. Mitä on se, mitä kaipaan?
Mitä on se, mitä sinä kaipaat?
Olisi hienoa, jos vastaisitte jotain. Melkein mitä tahansa. Jos vituttaa, niin sanokaa ihmeessä sekin.
Mikä sinua kiinnostaa? Mikä saa sinut innostumaan enemmän kuin mikään? Ainakin joskus, hyvänä hetkenä?
Minun yksinäisyyteni näkyy siinä, etten ole löytänyt niitä ihmisiä, joiden lähellä voisin olla edes kohtalaisen täydesti ja iloiten oma itseni. En ole vielä tavannut heitä... Kenties en ole sittenkään kunnolla selvillä siitäkään, mitä itse haluaisin heidän kanssaan jakaa? Parhaiten tiedän sen, mitä en kaipaa. Mitä on se, mitä kaipaan?
Mitä on se, mitä sinä kaipaat?
Olisi hienoa, jos vastaisitte jotain. Melkein mitä tahansa. Jos vituttaa, niin sanokaa ihmeessä sekin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minua vituttaa mm. se että sätissä kysellään "ikäs, mistä".
Samoin vituttaa ihmisten yhdys sana virheet (!). Tiedän kyllä, ettei ihmisen älyllisyydestä ja henkisistä kyvyistä saisi yhdyssanavirheitten perusteella tehdä kovin kauaskantoisia päätelmiä, mutta aina minä siihen sorrun, ja lamaannun totaalisesti keskustellessani jonkun kanssa, joka äkkiarvaamatta tekee yhdyssanavirheen. Tällä hetkellä ei tule mieleen muita vitutuksen aiheita.
"Parhaiten tiedän sen, mitä en kaipaa." Mitä ovat nuo?
herkkä hipiäinen. Kyllä kait jokainen etelä suomalainen yhdys sanat osaa kirjoittaa. Pohjan maalaisista en tiedä...
Onko seuralais palstoilla sama juttu?
Minua myöskin vituttaa nuo yhdyssanavirheet. Sellaisetkin ihmeen ääriateistit/ääriuskovaiset ärsyttävät myös, itse en ole kuitenkaan uskovainen. Tai no, uskon kummituksiin joskus ja näen enneuniakin.
Mitä minä en kaipaa on lyhyesti sanottuna pinnallisuus. Enkä tarkoita tällä kevyistä aiheista juttelua, iloa, huumoria tms. vaan toisten ihmisten ja elämän kohtaamista pinnallisesti eli kylmästi ja ajattelemattomasti. Sellainen tekee olon epämiellyttäväksi ja vihaiseksi.
Toiseksi en luonnollisesti kaipaa niin kovasti sellaisia ihmisiä, joiden kanssa minulla ei ole paljoa jaettavaa. Jos luonteet, ominaisuudet, kokemukset ja kiinnostukset eivät käy oikein yksiin, niin on vaikeampi rakentaa ystävyyttä. Kunnioitan tietysti ihmisiä, jotka ovat ihan erilaisia kuin minä, olen mielelläni kavereitakin, mutta läheisempi ystävyys voi olla toinen juttu.
rehellisyys ja luotettavuus ihmisissä.
Yhdys sana virheet ja muut kijroitusvihreet eivät häiritse ollenkaan niin suuresti kuin valheellisuus ja pahanpuhuminen selän takana.
Piirtäminen ja maalaaminen on harrastuksistani lähinnä sydäntä... Rakastan itse luomisprosessia, sekä toisinaan rakastan myös työn lopputulosta. Värit ja muodot ovat parhaimmillaan huumaavia.
Aitoja kohtaamisia en ole harrasteen parista löytänyt. Vain uskomattoman määrän egoisteja, kilpailua ja elitismiä. Siksi pysynkin poissa taiteilijoitten piireistä. Onneksi värit rakastavat minuakin.
Harmi, että aidot kohtaamiset ja ihmiset ovat niin harvassa... Itselläni on vähän samantapaisia kiinnostuksen kohteita ja intohimoja kirjallisen ja musiikillisen ilmaisun puolella, ja tunnistan kyllä hyvin nuo mainitsemasi ongelmat samoin suuntautuneiden ihmisten keskuudessa. Turhamainen kilpaileminen, teeskentely, elitismi - kaikki sellainen pinnallisuus pilaa itsensä taiteen tai tieteen harjoittamisen ja estää todellisen intohimon ja lahjat omaavia toteuttamasta itseään ja kohtaamasta tarkoituksenmukaisesti toisiaan. Silti haluaisin uskoa, että aitoja ja hienoja ihmisiä voisi niiden omien kiinnostusten kautta löytää. Oikeastaan olen melkein varma, että heitä on kuitenkin jossain olemassa.
"Ehkä yksi sellainen asia, joka voi tehdä tietä yksinäisyydestä yhteisyyteen, on omat kiinnostukset. Se mikä on mahdollisimman persoonallista ja saa mielen ja ihmisen innostumaan. Voisiko sen kautta löytää aitoja kohtaamisia, jos niin lykästää ja aika on oikea?"
Joo itse olen kärsinyt siitä yksinäisyydestä jo yli 10-vuoden ajan just sen takia, kun mua ei ole koskaan kiinnostanut mikään pinnallinen massanuorisokulttuuri ja muutenkin omat mielenkiinnon kohteeni ovat niin erilaisia mitä suomalaisilla mun ikäluokan miehillä yleensä ovat.
"Minun yksinäisyyteni näkyy siinä, etten ole löytänyt niitä ihmisiä, joiden lähellä voisin olla edes kohtalaisen täydesti ja iloiten oma itseni. En ole vielä tavannut heitä... Kenties en ole sittenkään kunnolla selvillä siitäkään, mitä itse haluaisin heidän kanssaan jakaa? Parhaiten tiedän sen, mitä en kaipaa. Mitä on se, mitä kaipaan?"
Ymmärrän oikein hyvin mitä nyt tarkoitat. Itsekään en ole oikein missään tavannut sellaisia ihmisiä, joiden seurassa voisin olla edes jollain tavalla oma itseni. Itse kun olen kiinnostunut kovasti mm. kirjallisuudesta, musiikista, matkailusta, kulttuurista ja muista vastaavanlaisista asioista ja koskaan en ole oikein tavannut sellaisia miehiä, ketkä olisivat kiinnostuneita tämänlaisista asioista.
No kyllä meitä tuollaisista jutuista kiinnostuneita miehiä on muitakin, et ole siinä mielessä yksin. Mistä löytää niiden oikeiden tyyppien ja ystävystymisen luo, se on sitten se vaikeampi kysymys.
Esim. opiskelut tai harrastuksethan voi tietty olla tapoja löytää samanhenkisiä ihmisiä... Ja tietty kaupungissa voi olla helpompaa kuin jossain maaseudulla jne. Joissain tapauksissa myös aikuisiällä voi ehkä käydä helpommaksi kuin nuorempana.
Itse olen kyllä tutustunut samoin suuntautuneisiin ihmisiin, mutta vain harvojen kanssa olen ystävystynyt lähemmin, tullut niin hyvin toimeen ja halunnut niin tehdä. Mutta eipä tässä ole syytä ollut kirveitä kaivoonkaan heittää, olen kyllä toiveikas ystävystymisten suhteen.
Kumppania ei tavata sattumalta. Päätös yhteisestä elämästä menee kylmien faktojen kuten tulojen, statuksen ja koulutuksen mukaan.
No eivät kaikki sentään noin pinnallisten elämänarvojen mukaan elä. Kyllä meitä ihmisiä on moneen lähtöön, ja on myös monenlaisia parempia ja vähemmän parempia syitä yhdessäololle. Monilla intohimot vaikuttavat tosi paljon. Monilla myös syvempi ja kestävä yhteys. Jne.
Alkoholi kiinnostaa. Tänään ajattelin mennä naimisiin Alkon kanssa. En mie muita tarvitse, kun Alkiksen kanssa ollaan niin onnellisia.