Olen kärsinyt yli puoli vuotta kauheasta sisäisestä tuskasta. On väsymystä, syömättömyyttä, ja nopeita painonvaihteluja. Mieliala hipoo nollaa tai on miinuksen puolella kokoajan, tapahtui kuinka iloisia asioita tahansa. Syyllistän itseäni kaikenlaisista asioista, ja saatan yöllä valvoa neljäkin tuntia vain itkien. Tunnen itseni kovin turhaksi, ja nyt lähiviikkoina olen lukenut masennuksen oireita. Ne kuvastavat hyvin omaa oloani, mutta en viitsisi huolestuttaa vanhempiani tällä asialla. Mielessäni liikkuu aika-ajoin suorastaan itseänikin pelottavia ajatuksia kuolemasta ja itsemurhasta.
Me perheeni kanssa muutimme vuosi sitten ja tämän jälkeen ongelma on ilmennyt entistä selvempänä. Tunnen etten kuulu tänne. Kaikki muut tytöt ovat kauniita ja kuuntelevat juuri oikeaa musiikkia, pukeutuvat hyvin, ovat laihoja ja iloisia, heidän persoonansa suorastaan vetää kaikkia puoleensa. Mutta tuntuu ettei minulla ole ketään, että en ole yhtään mitään edellämainituista.
Olen myös rajusti rakastunut erääseen poikaan, joten en sitten olekkaan aivan varma että onko tämä tilani ja tuskani masennusta, vai olenko vain auttamattoman rakastunut ja aivan omissa maailmoissani.
Auttakaa. Kiitos.
Me perheeni kanssa muutimme vuosi sitten ja tämän jälkeen ongelma on ilmennyt entistä selvempänä. Tunnen etten kuulu tänne. Kaikki muut tytöt ovat kauniita ja kuuntelevat juuri oikeaa musiikkia, pukeutuvat hyvin, ovat laihoja ja iloisia, heidän persoonansa suorastaan vetää kaikkia puoleensa. Mutta tuntuu ettei minulla ole ketään, että en ole yhtään mitään edellämainituista.
Olen myös rajusti rakastunut erääseen poikaan, joten en sitten olekkaan aivan varma että onko tämä tilani ja tuskani masennusta, vai olenko vain auttamattoman rakastunut ja aivan omissa maailmoissani.
Auttakaa. Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä jos koittaisit puhua sille pojalle?
Tai kertoisit vanhemmillesi?
Tämä kyseinen poika on kyllä hyvinkin tietoinen siitä että pidän hänestä ja PALJON. Vanhemmille pitäisi osata kertoa..Mutta en voi.