Veneessäni on kaksisaalinkiparinen, epäjatkuvilla vanteilla ja välikeulaharuksella tuettu mastonhuipputakila.
Ongelmana on laiturissa sivutuulilla ilmenevä maston värähtely, joka saa maston sisällä olevat kaapelit hakkaamaan mastoprofiiliin. Tällainen tilanne kestää kerrallaan vain muutaman sekunnin, mutta jo se on toisinaan häiritsevää.
Milläköhän moisesta pääsisi eroon?
Ongelmana on laiturissa sivutuulilla ilmenevä maston värähtely, joka saa maston sisällä olevat kaapelit hakkaamaan mastoprofiiliin. Tällainen tilanne kestää kerrallaan vain muutaman sekunnin, mutta jo se on toisinaan häiritsevää.
Milläköhän moisesta pääsisi eroon?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joskus aika kauan sitten kaupattiin maston sisään asennettavaa muoviletkukierukkaa, joka estää fallivaijereita kolkuttamasta maston sisäpintaan.
Idean oli keksinyt suomalaissyntyinen, Ähtävältä Ruotsiin muuttanut mies, joka oli antanut tuotteelle nimen Esse kotipaikkakuntansa ruotsinkielisen nimen mukaan.
Netistä en nyt onnistunut löytämään tätä tuotetta - ehkei sitä enää ole tarjolla. Idea kuitenkin lienee vapaasti sovelletavissa.
Vanhassa Santussani (31) oli kolinavika (maston huipun VHF:n kaapeli) aika paha. Yritin monet konstit. Kiristin kaapeliä er laisilla systeemeillä. Yritin pehmikkeitä mastoon. Minulle ehdoteltiin jopa tennispalloja (!) mastoon pantaviksi - en pannut. Luovutin. Siirsin VHF-antennin takakaiteeseen, kolina lopppui. Ainoa tepsivä keino ellei mastossa ole kaapeleille omaa "kanavaa".
...näytti vaikuttavan kikkataljan ja ison jaluksen kireys: värähtelyn tunsi puomin kannatinvaijerissa, joten värähtelymekanismina oli paitsi masto, myös puomi vaijerin kautta. Sain resonanssin (satamassa) loppumaan, kun kiersin ison nostinköyden puomin kannatinvaijerin ympäri muutaman kierroksen ja kiinnitin sen puomiin samaan pidikkeeseen vaijerin kanssa. (Ellei nostinköyttä kiertänyt, se hakkasi kannatinvaijeriin). Sitten kiristin nostoköyttä hieman, jolloin vaijeri löystyi. Samalla löysäsin ison jalustinta sekä kikkataljan kiristysköyttä, jolloin värähtely lakkasi tai ainakin vaimeni kuulumattomiin.
Pääasiana oli siis löyhentää puomin ja maston akustista kytkentää...
Tuosta tuulen rytmikkäästä irtoamisesta mastoprofiilissa ei pääse eroon muutoin, kun "rikkomalla" profiili. Tuohon on olemassa ainakin Seldenillä ns. Seldenin solmio, joka on pitkä muovisuikale. Se vedetään ison nostimella mastouraan ja se rikkoo tuulen reitin profiilin ympärillä. Meillä oli sama ongelma, johon yritettiin kaikkea mahdollista parin vuoden aikana, kunnes ostin tuon solmion. Se maksoi muistaakseni 70 euroa. Ongelmaan ei tosiaan auttanut mikään vanttien säätäminen, nostinten sitominen tai kiertäminen (vanhoissa veneissähän nostimet kierrettiin maston ympärille, millä oli jotakuinkin sama vaikutus, kuin tuolla solmiolla). Ilmiöhän ei synny, kuin tietyllä kohtauskulmalla ja tietyllä tuulen voimakkuudella. Tämän vuoksi esim. vantteja säätämällä tuota tuulen voimakkuuden osuutta voidaan muuttaa, mutta ilmiötä ei saa poistettua. Solmiota myy ainakin Jotiko-Marine.
Halpa testi tästä on vetää suurin lepuuttajasi fokan/ison nostimella maston puolivälin tuntumaan niin, että lepuuttajan alapää on kiinni köydellä maston jalassa.
Kokeilin meillä 3/4 takiloidussa mastossa ja toimihan se. Eli ilmapyörteet "rikkoutuvat" ja sopivaa resonanssia ei enää synny.
Muutama hyvä tuossa jo tulikin kokeiltavaksi. Siis samasta syystähän korkeissa savupiipuissa on "kierteet" ulkoreunassa, jotta ilmavirta ei saisi rakennetta hytkymään/pumppaamaan. Me kokeilimme kierrettyjä nostimia, fendareita (useampiakin, jolloin masto näytti todella omituiselta), erilaisten nostinyhdistelmien kiristämistä niin, että masto soi, vanttien ja dirkin värähtelypituuksien osittamista ylimääräisin köysin jne. Meidän tapauksessa vasta tuo yllä mainittu seldenin solmio auttoi.