Hymyilyttää, kun mietin kuinka sanoit joskus että olemme sielunkumppareita...tuskin edes muistat sitä.
Mutta nyt minulla on se toinen kumppari kateissa ja luulen, että juoksemme erisuuntiin. Itse pakenen koska luulen että niin on parasta, arka sydämeni ja typerä pääni kertoo niin :)
Se mitä teit tässä yhtenä päivänä, sai minut uskomaan niin...
Ehkä huokaiset helpotuksesta, ehkä et...ehkä pakenet samoista syistä. Enhän minä vastauksia kysymättä tiedä, kunhan arvailen. En kai minä täälläkään kirjoittaisi. Vaan kun en kysy, kun ei ylpeys ja arkuuteni anna periksi.
Olemme pelottavan samanlaisia. Siksi kai itsekin hämmennyin entisestään. Olen myös alkanut välttelemään paikkoja minne voisit eksyä...mutta hitto kun sekään ei näytä onnistuvan, olet sielläkin missä en sinua osannut odottaakkaan! En tiedä itkeäkö vai nauraa :))) nauran silti, vaikka tekisi mieli itkeä. "Juoksen" karkuun nähtyäni autosi ja mietin sinun varmaan luulevan, että seuraan sinua. Kävellen tuo maastoutuminen vielä onnistuu, mutta luoja kun autolla ajaessa tekisi mieli hävitä savuna ilmaan :D
Tälläisiä tässä taas mietin...niin mietin, kuten aina :)) Mietin myös mitä mahdoitkaan sanoa onnesi ohi menemisestä...en muista ja luultavasti nukahdinkin :))
Tiedän että tämä voisi olla kenen vain kirjoittama ja kenelle vain, mutta tiedän että sinäkin/Hän(m) täällä vierailet...olet kirjoituksiani joskus tunnistanut aiemminkin ja niistä kommentoinut Irl, mutta minä kun en niitäkään ylpeyteni ja arkuuteni vuoksi myöntänyt, vaan kuten aina laitoin leikiksi koko homman. Vitsin varjolla kun voi sanoa vaikka mitä ja sitähän tässä on tehtykin.
No päällimmäinen ajatus kai mitä mietin oli, että minulla on joka tapauksessa ikävä ja haluaisin silti olla ystäväsi, väkisin en silti ole tuppautumassa kenenkään seuraan :) Pyydän anteeksi jos olen mielesi pahoittannut.
Ehkä jonain päivänä uskallan vielä sanoa tuonkin sinulle kasvotusten...nyt laitan sen vain tänne ja toivon, että luet sen.
Mutta nyt minulla on se toinen kumppari kateissa ja luulen, että juoksemme erisuuntiin. Itse pakenen koska luulen että niin on parasta, arka sydämeni ja typerä pääni kertoo niin :)
Se mitä teit tässä yhtenä päivänä, sai minut uskomaan niin...
Ehkä huokaiset helpotuksesta, ehkä et...ehkä pakenet samoista syistä. Enhän minä vastauksia kysymättä tiedä, kunhan arvailen. En kai minä täälläkään kirjoittaisi. Vaan kun en kysy, kun ei ylpeys ja arkuuteni anna periksi.
Olemme pelottavan samanlaisia. Siksi kai itsekin hämmennyin entisestään. Olen myös alkanut välttelemään paikkoja minne voisit eksyä...mutta hitto kun sekään ei näytä onnistuvan, olet sielläkin missä en sinua osannut odottaakkaan! En tiedä itkeäkö vai nauraa :))) nauran silti, vaikka tekisi mieli itkeä. "Juoksen" karkuun nähtyäni autosi ja mietin sinun varmaan luulevan, että seuraan sinua. Kävellen tuo maastoutuminen vielä onnistuu, mutta luoja kun autolla ajaessa tekisi mieli hävitä savuna ilmaan :D
Tälläisiä tässä taas mietin...niin mietin, kuten aina :)) Mietin myös mitä mahdoitkaan sanoa onnesi ohi menemisestä...en muista ja luultavasti nukahdinkin :))
Tiedän että tämä voisi olla kenen vain kirjoittama ja kenelle vain, mutta tiedän että sinäkin/Hän(m) täällä vierailet...olet kirjoituksiani joskus tunnistanut aiemminkin ja niistä kommentoinut Irl, mutta minä kun en niitäkään ylpeyteni ja arkuuteni vuoksi myöntänyt, vaan kuten aina laitoin leikiksi koko homman. Vitsin varjolla kun voi sanoa vaikka mitä ja sitähän tässä on tehtykin.
No päällimmäinen ajatus kai mitä mietin oli, että minulla on joka tapauksessa ikävä ja haluaisin silti olla ystäväsi, väkisin en silti ole tuppautumassa kenenkään seuraan :) Pyydän anteeksi jos olen mielesi pahoittannut.
Ehkä jonain päivänä uskallan vielä sanoa tuonkin sinulle kasvotusten...nyt laitan sen vain tänne ja toivon, että luet sen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.