Onko muut raitistuneet huomanneet samanlaista ilmiötä, että kun on lopettanut alkoholin kanssa läträämisen, ruokahalu on kasvanut ja paino on tupannut nousemaan?
Vielä silloin kun ryyppäsin, syömiset jäivät aika vähäisiksi ja tuli kännissä rellestettyä. Ryyppyillan jälkeen seuraavana päivänä olikin sellainen krapula, ettei mikään ruoka alas edes mennyt. Ryyppyputkien aikana usein päivän syömissaldona oli pari voileipää.
Nyt kun olen jättänyt alkoholin kokonaan pois, on ruokahalut kummasti kasvaneet ja painoa tullut pari kiloa lisää. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vielä silloin kun ryyppäsin, syömiset jäivät aika vähäisiksi ja tuli kännissä rellestettyä. Ryyppyillan jälkeen seuraavana päivänä olikin sellainen krapula, ettei mikään ruoka alas edes mennyt. Ryyppyputkien aikana usein päivän syömissaldona oli pari voileipää.
Nyt kun olen jättänyt alkoholin kokonaan pois, on ruokahalut kummasti kasvaneet ja painoa tullut pari kiloa lisää. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yleensä juomisen vasta taannoin loputtua ruokahalu on kova, kun elimistö yrittää korvata juomisesta aiheutuneita ravintoainevajeita, ja jonkun ajan päästä hillitön syömistarve laantuu.
Kovat juopot pääsääntöisesti raitistuttuaan laihtuvat, kun aikaa on kulunut.
Kunnon deeku on käytännössä aina aika laiha, kalorit tulee juomista ja miinteätä ravintoa ei muista nauttia. Kun lopettaa, alkaa ruokakin huilaamaan ja saa lihaa luitten ympärille. Ainakin alkuunsa. Tavallisella ihmisellä vaikutus voi olla päinvastainen. Juomista on tullut ylimääräisiä kaloreita normaalin ruuan lisäksi. Kun lopettaa dokaamisen, paino alkaa laskemaan.
Noin lihomisen kannalta, ehkä ei kannata lopettaa tupakointia ja ryypiskelyä samanaikaisesti. Tupakka vie oikeasti ruokahalua ja saattaahan sitä alkaa vetämään suklaapatukkaa tupakan sijaan. Toisekseen kaksi stressitekijää elimistössä samaan aikaan voi olla kiusallista. Noh, tutulle tuli stressioireita ja tukka alkoi lähtemään päästä kun muutti totaalisti elintapojaan kun oli elossa perusstressit jo pohjalla. Lekuri oli kehottanut menemään kioskille ja ostaa norttiaskin ja lopettaa tupakoinnin sitten myöhemmin. Mikä lie noin faktinen lääketieteellinen totuus, kaverilla on kuitenkin nykyisinkin tukka päässä. Eikä poltakkaan enää.
"kaksi stressitekijää elimistössä samaan aikaan voi olla kiusallista."
Oma kokemukseni on seuraava:
Olen nuorehko alkoholisti. En ollut päivittäin tissutteleva tai kokonaan rappiolla, join viikonloppuisin ja lomilla alkoholistisesti, useita päiviä kerrallaan, ruokailut tuppasivat jäämään väliin ja hankin kaikenlaisia ongelmia.
Lopetin juomisen viime tammikuun alkupuolella, samaan aikaan jätin tupakankin pois. Aloin myös syödä aika lailla ravintosuositusten mukaisesti ja liikkua päivittäin. Paino lähti verkkaiseen laskuun, loppujen lopuksi se putosi 6 kg ja vyötäröltä lähti saman verran senttejä (olen mies). Nyt painoni vakiintunut noille paikkeille, ja olen ihan tyytyväinen jos tässä suunnilleen pysyn.
Ensimmäiset 5 kk elin niin kurinalaista ja askeettista elämää, että nyt kesäkuusta eteenpäin olen ottanut rennommin, kun en ole töissä. Päivittäiselle tunnon- ja tunnintarkalle liikunnalle ei tunnu enää olevan tarvetta, uskallan jo syödä joskus muutakin kuin ravintoympyrä kertoo. Tupakointi alkoi uudelleen.
Tupakoinnin otin puheeksi A-klinikalla. Halusin tietää, onko sen aloittaminen riski sille, että alkaa tulla mielitekoja myös juomiseen, jos niitä ei ole muuten ollut. Päihdetyöntekijä selvitti, että nikotiinin vaikutustapa aivoissa on erilainen kuin alkoholin, ts. se ei sinänsä lisää riskiä juoda. Sen sijaan tupakointi voi lisätä riskiä välillisesti, etupäässä siksi että jos säännölliset elintavat muutenkin alkavat rappeutua, jolloin oma olo muuttuu huonommaksi, mikä lisää puolestaan stressiä, jne.
Työntekijä antoi yleisluontoisen ohjeen: "En tietysti suosittele tupakoimaan, mutta on pienempi paha polttaa kuin stressata polttamattomuuttaan niin paljon, että alkaa juoda". Stressi on siis se avaintekijä juomaan retkahtamiselle. Raittius on minulle se tärkein, sen ylläpidossa mielen tasapaino ja oman olon kuulostelu ovat minusta avaintekijöitä. Samaten olisi hyvä omata elämäntavat joilla välttää stressiä, ja löytää keinoja, joilla voi lievittää sitä.
Tärkeintä olisikin löytää elämäntyyli, jolla kukin meistä voi pikkuhiljaa ruveta pitämään OMANNÄKÖISTÄ raittiuttaan yllä. Yleisohjeista tutut ravinto liikunta lepo ovat perusjuttuja, joita saa vapaasti soveltaa. Ainoa ohje, josta ei voi joustaa, on se että ei juo.