Mietin tässä kuukausia sitten avopuolisoni kanssa, että hankkisimme koiranpennun. Mieheni selitti minulle ja muillekin, että kyllä maalle koira kuuluu, että sille tulee hyvä koti. Kuvittelin, että nyt sitten olemme yksimielisiä pennusta. Noh, kuukausi sitten taloomme ilmestyi pentu. Maksoin pennun kokonaisuudessaan. Pentu on hieman dominoiva luonne, olemme pyrkineet kouluttamaan puremisen pois.
Miehestäni on tullut ihmeen välttelevä koiraa kohtaan. Hän ei tee spontaanisti mitään metsälenkkejä pennun kanssa tai leiki muutenkaan. Pentumme on siis alkukantainen rotu, aika energinen ja vilkas. Sitten hän aina kuittaa ihmettelyni näillä sanoilla: "ei pentua saa lenkittää liikaa, ettei nivelet rasitu", tai "Tuollahan se leikkii pihalla omia juttujaan ihan onnellisena". "koskaan koiran luo ei saa mennä, vaan sen pitää tulla aina luokse". "Ei koiraa saa helliä kuin jotain vauvaa, ettei sitä hemmotella piloille".
En nyt tarkoita tässä tilanteessa sitä, että koiraa pitäisi jotenkin lelliä vauvana, mutta viettää sen kanssa aikaa, keksiä tekemistä (ajanvietettä). Tuntuu, ettei hän yritä tarpeeksi. Luulin, että koira on meidän yhteisessä hoidossa. Ihan kuin koira olisi joku esine, josta minun täytyy pitää aina huolta kun maksoinkin sen.
Tässä on hyvä esimerkki: Olin leipomassa miehelleni syntymäpäiväkakkua. Kysyin häneltä, voisiko hän mennä leikkimään koiran kanssa kun se vaikuttaa niin rauhattomalta. Mieheni ei leikkinyt kuin korkeintaan muutaman sekunnin ja istuskeli koneella. Koira vinkui jaloissani tekemisen puutteessa. Sitten lopuksi minä menin lenkittämään koiraa lähimetsään.
Onko tämä oikein? Miksi mieheni antoi niin erilaisen vaikutelman ennen kuin hankimme koiran?
Miehestäni on tullut ihmeen välttelevä koiraa kohtaan. Hän ei tee spontaanisti mitään metsälenkkejä pennun kanssa tai leiki muutenkaan. Pentumme on siis alkukantainen rotu, aika energinen ja vilkas. Sitten hän aina kuittaa ihmettelyni näillä sanoilla: "ei pentua saa lenkittää liikaa, ettei nivelet rasitu", tai "Tuollahan se leikkii pihalla omia juttujaan ihan onnellisena". "koskaan koiran luo ei saa mennä, vaan sen pitää tulla aina luokse". "Ei koiraa saa helliä kuin jotain vauvaa, ettei sitä hemmotella piloille".
En nyt tarkoita tässä tilanteessa sitä, että koiraa pitäisi jotenkin lelliä vauvana, mutta viettää sen kanssa aikaa, keksiä tekemistä (ajanvietettä). Tuntuu, ettei hän yritä tarpeeksi. Luulin, että koira on meidän yhteisessä hoidossa. Ihan kuin koira olisi joku esine, josta minun täytyy pitää aina huolta kun maksoinkin sen.
Tässä on hyvä esimerkki: Olin leipomassa miehelleni syntymäpäiväkakkua. Kysyin häneltä, voisiko hän mennä leikkimään koiran kanssa kun se vaikuttaa niin rauhattomalta. Mieheni ei leikkinyt kuin korkeintaan muutaman sekunnin ja istuskeli koneella. Koira vinkui jaloissani tekemisen puutteessa. Sitten lopuksi minä menin lenkittämään koiraa lähimetsään.
Onko tämä oikein? Miksi mieheni antoi niin erilaisen vaikutelman ennen kuin hankimme koiran?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta miehesi on sinänsä oikeassa niiden nivelten kanssa, mutta kyllä sille voisi palloa heitellä, kunhan varotaan sen rasittamasta kasvavaa luustoaan liikaa. Metsässä lenkkeily tekee koiranpennulle tosiaan hyvää, kunhan varotaan sielläkin liiallista luuston rasitusta.
Aikuisena koira sitten tarvitsee paljon ruumiillista ja psyykkistä toimintaa.
Mutta:
>>"Ei koiraa saa helliä kuin jotain vauvaa, ettei sitä hemmotella piloille">>.
-Kyllä ja ei. Koiralle on oltava sekä määrätietoinen että ystävällinen. Liian aggressiivisella koulutuksella koirasta kasvaa helposti aggressiivinen, mutta liialla hellimisellä koiran on helppo käsittää itsensä perhaan valtiaaksi. Eli koiraa saa paljon helliä, kunhan osoitetaan sille myös paikkansa laumassa.
siitä mitä tapahtuu kun nainen ja mies keskustelee. Nainen haluaa koiran, mies ei, mutta kuukausien manipuloinnin jälkeen ja perherauhan vuoksi sitten myöntyy, että "joo voishan se olla kiva joo, onhan meillä tilaa kyllä". Nainen taas puolestaan pitää asiaa sovittuna ja ostaa ja MAKSAA mitään ilmoittamatta ja enempiä asiasta kyselemättä koiran joka sopii HÄNELLE.
Tätä aloitusta voisi nyt pitää ihan varoittavana esimerkkinä kuinka koiraa EI tule hankkia.
Keskustelua siitä mikä koira, kenen vastuulla on koira, mitä koiralta odotetaan, mihin sitä halutaan "käyttää", miten koulutetaan ja lopuksi YHTEINEN päätös. Jos jokin näistä puuttuu, niin hankinta jäihin.