Katselen huojuvaa mäntyä, mietin miten vanha se onkaan...
Miten monet tuulet...
se onkaan kestänyt...
kaatumatta.
Palaan kapeaa polkua...
vielä viimeinen katse, kauas...
Näen kaiken, kuin uusin silmin...
Kaiken kauneuden, sitäkö tulin hakemaan, vaiko mitä...
Keskeltä ei mitään ja kuitenkin kaikkea...
Sinä ajatuksissani, ihan kahden.
Vain luonto, metsä, kalliot ja lampi...
Ja keskellä " ei mitään" ja kuitenkin...kaikki.
Olet minun sisälläni, tässä ja aina, minun rakkauteni.
Miten monet tuulet...
se onkaan kestänyt...
kaatumatta.
Palaan kapeaa polkua...
vielä viimeinen katse, kauas...
Näen kaiken, kuin uusin silmin...
Kaiken kauneuden, sitäkö tulin hakemaan, vaiko mitä...
Keskeltä ei mitään ja kuitenkin kaikkea...
Sinä ajatuksissani, ihan kahden.
Vain luonto, metsä, kalliot ja lampi...
Ja keskellä " ei mitään" ja kuitenkin...kaikki.
Olet minun sisälläni, tässä ja aina, minun rakkauteni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
täynnä "rivien välistä kerrontaa". Näin sinut siellä jossain, kalliolla...
sydämessäsi rakkaus. Kaunista, kiitos!
Sydämen silmilläni näen kuinka
luot katseesi
siihen maisemaan jossa olet.
Siellä luonnonkeskellä
on niin helppo
kuulla itseään
kaikkea sitä mitä
on sisälleen säilönyt.
Ja rakkaus, oma rakas ihminen
on se päällimmäinen.
Se jos mikä on
in love here.