Minun vl-aikanani "oikean uskon tunnusmerkki" oli se, että jaksoi nurkumatta istua yötä myöten hoitokokouksissa ja olla itsekin välillä syytettynä jopa yli kymmenen vuoden ajan. Jokainen joka ei sitä piinapenkkiä kestänyt, joutikin mennä "maailmaan".
Itse en jaksanut katsella sitä henkistä ja hengellistä väkivaltaa enää vaan lähdin porukasta pois. Osa jaksoi, osa ei. Kuinka te, jotka jäitte kiusattaviksi, edelleen jaksoitte sitä? Olisi mukava tietää, kiitos.
Itse en jaksanut katsella sitä henkistä ja hengellistä väkivaltaa enää vaan lähdin porukasta pois. Osa jaksoi, osa ei. Kuinka te, jotka jäitte kiusattaviksi, edelleen jaksoitte sitä? Olisi mukava tietää, kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Tässä ei raamatuita tarvita!"