Otteita katolisen kasvatuksen päiväkirjasta
Harvoin sattui vahinkoja peruuttamattomille
kaikkihan tämän jo tiesivät,
jos eivät tienneet, niin muistivat saunaillat
muijien puheet pirunsa pyhistä
mitä olekaan
ja millaista naurua onkaan kahlitsematon ja vapaa sääty
kuin omassa joukossaan katkennut tyhjääkin tyhjempi itku
surun päätteeksi, ja painoksi päälle, nenä niistetty olkasi päähän
veitsi raapien vakuuksia säärien kurkuilla
oiennut on hänen oikeutensa laulaa, kuin pimeässä valkoisellaan loputonta laukata
Koskaan kysy mitä rakkaus on
olkoon mitä oleman tulee
ja kadotkoon jos kadotakseen on
laivani keinuu otteessa äidin
lapseni elämän ilmassa kehto ilman leijuvaa hämärää
kaikkea on ikävä,
mutta suurin raskaus on aina kaunista sinua itse
maailma täynnä satamia, rantoja matalia
mutta syvin kaikkeuden syvällä on kivi joka odottaa pohjaani kalvon alla
ja salassa tämä sitä tarkkaavalle säilyy kuin Jumala aina
Harvoin sattui vahinkoja peruuttamattomille
kaikkihan tämän jo tiesivät,
jos eivät tienneet, niin muistivat saunaillat
muijien puheet pirunsa pyhistä
mitä olekaan
ja millaista naurua onkaan kahlitsematon ja vapaa sääty
kuin omassa joukossaan katkennut tyhjääkin tyhjempi itku
surun päätteeksi, ja painoksi päälle, nenä niistetty olkasi päähän
veitsi raapien vakuuksia säärien kurkuilla
oiennut on hänen oikeutensa laulaa, kuin pimeässä valkoisellaan loputonta laukata
Koskaan kysy mitä rakkaus on
olkoon mitä oleman tulee
ja kadotkoon jos kadotakseen on
laivani keinuu otteessa äidin
lapseni elämän ilmassa kehto ilman leijuvaa hämärää
kaikkea on ikävä,
mutta suurin raskaus on aina kaunista sinua itse
maailma täynnä satamia, rantoja matalia
mutta syvin kaikkeuden syvällä on kivi joka odottaa pohjaani kalvon alla
ja salassa tämä sitä tarkkaavalle säilyy kuin Jumala aina
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=q-Qef7MfRQU&feature=related
Tässä runossa divina Zakus on löytänyt kvasivarttimaiset italialaiset juurensa Hämäläisen kuusijuurakon alta kärpän kolosta. Ilman mitään tai minkäänlaista häpeää hän rynnistää metsässä tuo inha rotta roikkumassa otteessaan valkoisella ratsullaan hiukset liehuen kuin tarujen kaikkien sankarittarien hybridillä. Ei puutu enää kuin hän ilkeyttään heiluttaisi karvahattumallia päänsä yläpuolella ja ulisisi kuin susi.
En keksi enää muuta tämän session keskellä, kuin että divina Zakusmatti seisoisi vielä satulassaan ja väistelisi oksia kuulaan otsansa tieltä, kun se hohtaa elämäntuskassa ja vapauden riemussaan ilman rihman kiertämää yllään. Oi ihana mahtava Z. Sinä olet kuin vapahtajamme. Kaikille riivatuille naisraukoille heidän nelistävä Amatsooni. EIkä kukaan heistä ymmärrä mistä runojesi syvyys ja tuska kumpuaa. Voi meitä inehmoja.
Heittäydyn maahan ja sinä jumalatar hyppäät ratsullasi ylitseni vapauteen kuin tuuli.