En tuu

saatan hyvänä päivänä uskoa, mutta normipäivät palauttaa mut maan pinnalle..ja oon aina taistellut tän helvetin kanssa. Se mikä on muille normaalia ja helppoa on mulle kauheen työn ja tuskan takana. Haluaisin vaan vetäytyä peiton alle ja nukkua siihen asti kunnes oon vanha ja kuolen.

ap. kirjoitti:

saatan hyvänä päivänä uskoa, mutta normipäivät palauttaa mut maan pinnalle..ja oon aina taistellut tän helvetin kanssa. Se mikä on muille normaalia ja helppoa on mulle kauheen työn ja tuskan takana. Haluaisin vaan vetäytyä peiton alle ja nukkua siihen asti kunnes oon vanha ja kuolen.

mies, vai nainen?

muuten... kirjoitti:

mies, vai nainen?

.........

ap. kirjoitti:

saatan hyvänä päivänä uskoa, mutta normipäivät palauttaa mut maan pinnalle..ja oon aina taistellut tän helvetin kanssa. Se mikä on muille normaalia ja helppoa on mulle kauheen työn ja tuskan takana. Haluaisin vaan vetäytyä peiton alle ja nukkua siihen asti kunnes oon vanha ja kuolen.

uteliaana, on niin kovin tuskallista? Se oleellisin juttu?

ap. kirjoitti:

.........

pitäisi tutustua, kun ajatukset on niin samankaltaiset;) Mietin vaan sellaista, että oliskohan se silloin helpompaa, kun tietää, että se on kummallekkin vaikeaa:/??

muuten... kirjoitti:

mies, vai nainen?

.........................

meidän... kirjoitti:

pitäisi tutustua, kun ajatukset on niin samankaltaiset;) Mietin vaan sellaista, että oliskohan se silloin helpompaa, kun tietää, että se on kummallekkin vaikeaa:/??

pysty siihen, ei millään. En pysty tapaamaan, puhumaan, en mitään. Oon jollain lailla henkisesti vammanen varmaankin. Tai tuhoutunut jossain vaiheessa.

kyselee kirjoitti:

uteliaana, on niin kovin tuskallista? Se oleellisin juttu?

ehkä joku häpeä siitä ettei osaa olla niinkuin kaikki muutkin. Se ettei pysty mihinkään vaikka haluaisi.

ap. kirjoitti:

pysty siihen, ei millään. En pysty tapaamaan, puhumaan, en mitään. Oon jollain lailla henkisesti vammanen varmaankin. Tai tuhoutunut jossain vaiheessa.

varmasti jotenkin onnistuisi. Esimerkiksi niin, että aluksi kirjoittelisi vaan toisen kanssa, siis ei täällä, mutta esim. sähköpostilla ja saisi sillä tavalla sitä varmuutta. Sitten pikkuhiljaa siitä juttelemaan puhelimen välityksellä ja jossain vaiheessa tapaamaan. Ihan hiljaisella etenemisvauhdilla. Itse olen ainakin pähkäillyt tuollaista.

ap. kirjoitti:

ehkä joku häpeä siitä ettei osaa olla niinkuin kaikki muutkin. Se ettei pysty mihinkään vaikka haluaisi.

ovat täysin sun puolella, mä voisin ehkä auttaa sua tai ainakin olla tukenasi.

Olen mies ja olin vielä yläasteella tosi ujo, en uskaltanut sanoa sanaakaan kenellekään. Tunneilla vastasin, koska olin hyvä koulussa ja muistini on ollut aina hyvä. Jännitin aivan valtavasti KAIKKEA elämään liittyvää.

Minulla ei ollut yhtään ystävää, suorastaan pelkäsin kaikkia ihmisiä. Lukiossa vähän rohkaistuin, mutta sielläkään en saanut yhtä ainutta ystävää.

Vasta muutettuani suuremmalle paikkakunnalle aloin päästä hiljalleen peloistani ja uskalsin jopa alkaa tutustua tyttöihin. Ansio siitä kuuluu eräälle kirjailijalle -Wayne Dryerille- jonka teoksista löysin elämäni ohjeita: Rajaton Ihminen, Uskalla rikkoa Rajasi jne...

Olen aina ollut kiltti ja alistettu, mutta hiljalleen olen löytämässä omaakin persoonallisuutta...

Haluaisin tutustua sinuun, koska voisin kertoa oman tähän astisen elämäntarinani, jos siitä vaikka olisi apua sinulle.

Arvostan ihmisessä eniten sitä, että hyväksyy kaikki ihmiset sellaisina kuin he oat ja tukee aina heikompia ja tukea tarvitsevia...

Toivon sinulle mitä mukavinta kesän jatkoa!

ap. kirjoitti:

pysty siihen, ei millään. En pysty tapaamaan, puhumaan, en mitään. Oon jollain lailla henkisesti vammanen varmaankin. Tai tuhoutunut jossain vaiheessa.

*hali* et sä ole tuhoutunut, sua on vaan kohdeltu väärin. Mutta voit jättää ne vääryydet taaksesi ja ottaa oikeutesi olla rohkea:)
tiedän koska muakin on kohdeltu joskus väärin. ihan liian väärin. sitten ymmärrän.

http://www.youtube.com/watch?v=YLDnm323uQs

ap. kirjoitti:

saatan hyvänä päivänä uskoa, mutta normipäivät palauttaa mut maan pinnalle..ja oon aina taistellut tän helvetin kanssa. Se mikä on muille normaalia ja helppoa on mulle kauheen työn ja tuskan takana. Haluaisin vaan vetäytyä peiton alle ja nukkua siihen asti kunnes oon vanha ja kuolen.

paljon jälellä on. Ei hyvä ole ihmisen yksin olla. Rohkea olet sinä. Eteenpäin riemulla elä. :)

ap. kirjoitti:

saatan hyvänä päivänä uskoa, mutta normipäivät palauttaa mut maan pinnalle..ja oon aina taistellut tän helvetin kanssa. Se mikä on muille normaalia ja helppoa on mulle kauheen työn ja tuskan takana. Haluaisin vaan vetäytyä peiton alle ja nukkua siihen asti kunnes oon vanha ja kuolen.

Et kyllä mene kuolemaan mihinkään tai suutun. !

http://www.youtube.com/watch?v=6uB4lT5CblA

sinulla kirjoitti:

paljon jälellä on. Ei hyvä ole ihmisen yksin olla. Rohkea olet sinä. Eteenpäin riemulla elä. :)

kaikille tuesta. Meitä ujoja ahdistuneita on varmaan paljon. Mä jatkan kamppailuani päivästä toiseen, ehkä joku päivä ymmärrän onko sillä mitään tarkoitusta.
Haluaisin vain Hänenkin tietävän etten tee asioita ilkeyttäni,en vain pysty toimimaan niinkuin normaalit ihmiset, joten älä vertaa minua niihin.
Hyvää yötä. :)

ap. kirjoitti:

kaikille tuesta. Meitä ujoja ahdistuneita on varmaan paljon. Mä jatkan kamppailuani päivästä toiseen, ehkä joku päivä ymmärrän onko sillä mitään tarkoitusta.
Haluaisin vain Hänenkin tietävän etten tee asioita ilkeyttäni,en vain pysty toimimaan niinkuin normaalit ihmiset, joten älä vertaa minua niihin.
Hyvää yötä. :)

vertaa keneenkään, olethan ainutlaatuinen ja korvaamaton hänelle :)

Ehkei hän toivokaan sinun toimivan kuin ne muut, vaikka heistäkin kaikki ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia - ihan jokaikinen meistä, mutta kenties hän uskoo sinun toimivan sinun tavallasi ja rakastaa sinua juuri sellaisenaan kuin oletkin.

Aloita vaikka jostain teille yhteisien asioiden höpöttämisestä. Kyllä sä siihen pystyt, eikä sun tarvitse miettiä mihin pystyt. Meet siihen asti miltä tuntuu:)

hyvää yötä.

http://www.youtube.com/watch?v=JsdTr7vEfNA

Sympatiani kirjoitti:

ovat täysin sun puolella, mä voisin ehkä auttaa sua tai ainakin olla tukenasi.

Olen mies ja olin vielä yläasteella tosi ujo, en uskaltanut sanoa sanaakaan kenellekään. Tunneilla vastasin, koska olin hyvä koulussa ja muistini on ollut aina hyvä. Jännitin aivan valtavasti KAIKKEA elämään liittyvää.

Minulla ei ollut yhtään ystävää, suorastaan pelkäsin kaikkia ihmisiä. Lukiossa vähän rohkaistuin, mutta sielläkään en saanut yhtä ainutta ystävää.

Vasta muutettuani suuremmalle paikkakunnalle aloin päästä hiljalleen peloistani ja uskalsin jopa alkaa tutustua tyttöihin. Ansio siitä kuuluu eräälle kirjailijalle -Wayne Dryerille- jonka teoksista löysin elämäni ohjeita: Rajaton Ihminen, Uskalla rikkoa Rajasi jne...

Olen aina ollut kiltti ja alistettu, mutta hiljalleen olen löytämässä omaakin persoonallisuutta...

Haluaisin tutustua sinuun, koska voisin kertoa oman tähän astisen elämäntarinani, jos siitä vaikka olisi apua sinulle.

Arvostan ihmisessä eniten sitä, että hyväksyy kaikki ihmiset sellaisina kuin he oat ja tukee aina heikompia ja tukea tarvitsevia...

Toivon sinulle mitä mukavinta kesän jatkoa!

kirjailijan nimeen: pitää olla Wayne W. Dyer

ap. kirjoitti:

kaikille tuesta. Meitä ujoja ahdistuneita on varmaan paljon. Mä jatkan kamppailuani päivästä toiseen, ehkä joku päivä ymmärrän onko sillä mitään tarkoitusta.
Haluaisin vain Hänenkin tietävän etten tee asioita ilkeyttäni,en vain pysty toimimaan niinkuin normaalit ihmiset, joten älä vertaa minua niihin.
Hyvää yötä. :)

kuuluu? *ojentaa isosti rohkeutta*