viestiä jossa oli et 'Valitse tie ennen kuin se valitsee sinut..' Mut en löytänyt sitä mistään... Taitaa vain olla niin et tie valitsi minut. Mut luulenpa ettei siinä mitään häviä. Eipähän tarvitse enää kokea niitä sydänsuruja ja muita ikäviä juttuja. Siis sellaisia jotka saattavat muuttaa koko elämän. Koska sellaisista toipuminen saattaa kestää todella pitkään. Jotkut ei selviä sellaisista ikinä. Niin olen ainakin kuullut.
Yritin etsiä
sitä..
13355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olin jo pääsemässä niistä yli.. Mut nyt tiedän ettei tässä hyvin käy. Suht hyvin osaan oman sietokykyni arvioida ja hyvin pitkään se olikin siinä ja siinä.
Menty täälläkin. Välillä muka helpompaa, mut sit muistaa hänet taas ja masentaa... Ei voi unohtaa toista, mikä siihen avuksi? :/
En tiedä. Ja tarkoitin tuolla et tie tais valita minut, sellaista lopullista päätöstä oman elämän suhteen. Ei näistä pitäis puhua täällä eikä varsinkaan leikkiä sillä asialla, tiedän.. Eikä tämä sitä olekaan. Anteeksi mut minusta ei ole nyt lohduttajaksi... :(
mieleen et näinkö niitä päätöksiä ihmisillä sit syntyy.. Tuntuu jotenkin 'hassulta' kun hirveästi paheksutaan sellaista oman käden kautta lähtemistä. Kun toisaalta itse sen ehkä jotenkin ymmärrän.. Siis tietynlaisissa elämäntilanteissa. Ja nyt vielä paremmin.
7:ään asti valvoin ja noin 2 tuntia ehdin nukkua. Mut ehdinpä miettiä kaikenlaista.. Taitaa loppua eräällä huolet ja murheet. Mut eikö sitä sanota et hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
aiheeseen mut sitä ei voi toteuttaa kuin yhdellä tavalla, kivuttomasti. Mut itseäni tämä päätös helpottaa koska en tosiaankaan haluais enää tietää mitä muuta hirveää, ikävää tai kamalaa tässä maailmassa on. Koska tämä tuntuu olevan sitä täynnä. Ei mitään muuta. Ja sen et miten ihmisten välinpitämättömyys ja raakuus ovat lisääntyneet. Ja tuolla tarkoitan paljon muutakin kuin jotain ihastuksiin liittyvää.
Paljon tapahtunut omassa elämässä, hyvin surullisia ja rankkojakin asioita, mutta en sentään ole niin itsekäs, että luopuisin elämästäni vain siksi, että en kestä. En tahtoisi läheisilleni sitä kipua tuottaa. Meillä jokaisella on huonoja hetkiä, ajatuksia luovuttamisesta, mutta emme ole yksin täällä, vastuu lähimmäisistä koskee jokaista meistä.
ajattelin ensin mut oma kipu ja paha olo sen verran kova nyt. Ja se oli tosi pitkään sitä erään ikävän tapahtuman ja oman veljen kuoleman jälkeen. Minulta meni tosi kauan ennen kuin elämä alkoi tuntua edes siedettävältä ja normalisoitumaan. Jopa näkymään valoakin ja iloisia asioita. Mut tuo eilinen asia sit tipahdutti minut ihan kunnolla. Minun ystävistä kukaan ei voisi tehdä sellaista. Tunteilla leikkimistä ja epätietoisuudessa pitämistä.. Ja pitkän aikaa vielä. Teki minusta aika narrin omissa ja muiden silmissä. Ja itselle tuli aika helkkarin arvoton olo.
Et en jaksa nyt enää miettiä sitä et satutanko jotakin tuolla päätökselläni. Aina elämä ei ole elämisen arvoista.
tehtävä ettei vaan tule katumapäälle. Liian pitkään kun miettii niin saattaa alkaa ajattelemaan jo toisella tavalla.
on pakko kituuttaa vielä. Tekotavasta johtuen.
kannustaja...*puistelee päätä tuohtuneena*
parempi tietenkin, että miettii niin kauan, että huomaa
kuinka elämä onkin oikeasti Ihanaa, kun sen oikein oivaltaa :)
olen tosissani. Tässä teen vääntöä itseni kanssa et varmasti myös sit teen sen. Koska niin on nyt paras.
Se oli nimittäin omaa lisäystä siihen edelliseen vastaukseen.