Hei kaikille,
Olen tässä potenut vakavaa masennusta vajaan kolme vuotta (Olen 27-vuotias nainen). Aluksi olin sairaslomalla 7 kuukautta, jonka jälkeen sain "otettua itseäni niskasta kiinni (heh)" ja pystyin taas tekemään töitä. Työnteko onkin ollut yksi tärkeimmistä asioista, jonka ansiosta nousin tuolta pohjalta ystävien ja mieheni tuki tietysti.
Olen yrittänyt nyt tosien kerran lopettaa cipralexin käyttöä, mutta epäonnistunut molemmilla kerroilla.. ikävä kyllä. Ensimmäisen puolitoista vuotta söin cipralexia 20 mg, mutta sen jälkeen olen syönyt ainoastaan 10 mg tai 5 mg. Olo on ollut ihan ok joten ajattelin, että olisin valmis lopettamaan lääkkeiden käytön. Maltillisesti puolitin annosta ja odottelin tuntemuksia ja lopulta alkoikin näyttämään jo siltä, että nyt varmaan onnistaa. Mutta kun olin 4 vuorokautta ilman 2,5 mg annosta niin heti iski valtava ahdistus, itkuisuus, epätoivottomuus, onneton olo ym. oireet päälle. Huoh. Ja ei kun taas 5 mg kurkusta alas ja parempaa fiilistä odottelemaan :(
Haluaisinkin kysyä teiltä, jotka olette lopettaneet masennuslääkkeiden käytön, millaisia oireita teillä on ollut. Haluan kuulla niin onnistuneista kuin epäonnistuneistakin yrityksistä irtautua masennuslääkkeistä. Tiedän että meitä on monia, mutta välissä tuntuu, että olen varmaan ainoa ihminen maailmassa, joka näiden asioiden kanssa taistelee.
Muuten elämä menee ihan ok.. masennuslääke on auttanut minut ylös. Nyt hieman kuitenkin pelottaa, että joutuuko niitä sittenkin syömään läpi koko elämän. Saa nähdä kuinka käy..
Masennuslääkkeen lopetus..
20
4239
Vastaukset
- pitkää terapiaa
Hei!
Minulla on diagnosoitu erittäin vakava masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Syön tällähetkellä cipralexia 40mg päivässä.
Minulla alkaa syksyllä psykodynaaminen terapia, jossa käsittelen masennuksen syitä ja yritän kehittää keinoja, joilla voisin käsitellä niitä ahdistusta ja masennusta aiheuttavia tilanteita joutumatta epätoivon ja ahdistuksen valtaan. En ole asiantuntija, mutta uskon etteivät lääkkeet paranna ketään. Parantuminen tapahtuu vain ja ainoastaan sillä, että käsittelee asiat läpi.- Aloittaja
Minulla on hyvä ystävä, joka on psykologi. Hän on myös ehdottanut minulle, että jos muu ei tunnu auttavan niin kannattaa terapiaa harkita. Hänen kanssaan olemme sopineet, että meidän välillemme emme mitään terapeuttista suhdetta luo, sillä ystävyytemme jo takaa sen, että pystymme puhumaan ja käsittelemään tilannettani aina silloin kun siltä tuntuu.
En siis ole kuitenkaan itse kokenut terapiaa kohdallani vielä tarpeelliseksi, sillä olen saanut jakaa ajatusmaailmani ystävieni kanssa ja monia oivalluksia on eteeni tullut sitä kautta.
Masennuksestani ja ahdistuneisuudestani sen verran, että minulla ei ole itselläni olut mitään tilanteita tms asioita, jotka erityisesti ahdistavat tai masentavat. Masentuneisuus ja ahdistuneisuus olivat vain sairauden alkuaikoina päällä 24h ilman mitään syytä (Heräsin vain yhtenä aamuna ahdistuneena ja masentuneena...outoa minun mielestä...). Se oli aika kamalaa aikaa. En minäkään usko, että lääkkeet voisivat minut tästä täysin parantaa, mutta ainakin ne pitävät tuon kamalan olon pois elämästäni. Ja kun nyt luulin, että olen tosiaan saanut sen pahan olon selätettyä, niin sieltä se taas täysin selittämättä nosti päätään kun lääkkeen käytön lopetin.
Katsotaan mitä se tulevaisuus tuo tullessaan..
- Tuonelan veneessä
Hei,
Olen syönyt masennuslääkkeitä noin 15 vuotta ja olen pari vuotta sinua vanhempi.
Viime keväänä päätin vähitellen lopettaa lääkkeiden käytön (diagnoosi vakava masennus), sillä elämääni ei olisi mielestänyt voinut olla paremmin.
Olen aikaisemminkin yrittänyt lopettaa, mutta mieli ei ole sitä kestänyt. Nyt viime keväänä sitten lopetin, vieroitusoireista huolimatta. Tilanne tällä hetkellä: vakava masennus jälleen ja sairaslomalla. Nyt jälkeenpäin tilannetta katselleena huomaan, että masennuksen merkit alkoivat pikkuhiljaa (joita en tunnistanut), kunnes pienen stressaavan tilanteen sairastuin todella pahoin ja kärsin oireista, joista en ollut aikaisemmin kokenut.
Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on yksinkertaisesti aivojen välittäjäaineiden tuottamisessa ongelmia ja joudun syömään sen takia lääkkeitä loppuelämäni. Toiset joutuvat käyttämään insuliinia, minä psyykelääkkeitä.- masennuslääkkeitä
pääasiassa Cipralexiä,ei apua.Olen huomannut,että
kun löytää kunnon keskustelukaverin jolle voi kertoa
kaikki ja joka jaksaa kuunnella on parasta.
Olen pannut merkille,että ns.terveen kanssa ei voi
kauaa jutella kun sellanen ei vaan jaksa,siksi kun on itse terve,siinä ei ole sydän mukana,kun se ei vaan ymmärrä kuin teoreettisesti.Mutta kun
löytää sellaisen jolla on jonkinlaisia ongelmia
niin sellainen jaksaa koska tällainen itsekin etsii juttelukaveria.
Ja haluaa purkaa ajatuksiaan.
Siinä voi mennä tuntitolkulla asioita puidessa.
Se on niinkuin olis pyykkikone päällä.
Molemmat saa keventää oloaan.
Ja kun aikansa juttelee niin sieltä voi tulla se avain
ongelmakin esille.
Tällaiset luotettavat juttelukaverit on kultaakin kalliimpia.
- lopun ikää lääkkeillä
Mun tilanne vuosien lääkkeiden käytön, terapian ja ystävien tuen jälkeen oli sellainen, että katsoin olevani täysin kunnossa.
Päätin hissukseen ajaa lääkkeet alas- mitäs niitä terveenä käyttämään!? Kun olin lähes jo saanut lääkket pois, tuli romahdus. Lääkkeiden alasajo oli todella onnistunut niin, että suuremmitta fyysisittä oireitta sain ne pois, mutta psyyke oli eri mieltä. Sain täydelliset, klassiset masennusoireet pian takaisin. Olin tosi pettynyt, mutta nyt on vain uskottava, että mä en voi olla ilman lääkitystä. Valitettavasti.
Voisi ajatella asian niin, että mun elo on vähän kuin käsin tiskaaminen. Jos yrittää saada astioista puhtaat ilman pesuainetta, niin tulos on aika tahmainen! :(
Lääkkeet mielelleni ovat kuin fairy likaisille astioille. Elimistössäni ei ole serotoniinia tarpeeksi> on vaan otettava purkista.
Tsemppiä sulle!- aloittaja
Minä olen myös pikkuhiljaa alkanut uskomaan, että elämä ilman lääkkeitä voi olla kohdallani mahdotonta. Mutta kyllä minä vielä aion yrittää jossakin välissä niistä irtaantua.. toivoen tietysti, että se onnistuisi.
Itseäni askarruttaa myös tällä hetkellä lapsenteko... Olen kyllä lukenut, että monia masennuslääkkeitä voi käyttää raskausaikana, mutta silti minua epäilyttää.. Syy siihen, miksi yritin masennuslääkettä nyt lopetellakin oli lähdökohdaltaan se, että olemme suunnitelleet perheenlisäystä lähitulevaisuudessa. Onko täällä ketään, joka on ollut raskaana ja synnyttänyt terveen iloisen vauvelin masennuslääkkeiden käytöstä huolimatta? Haluaisin kuulla myös siihen liittyvistä kokemuksista.
- Jespe314
Minäkin olen yrittänyt lopettaa Ciprlexin käytön. Eka kerralla kestin kolme viikkoa, sitten uudelleen hakemaan reseptiä. Nyt puolitin annoksen 5 mg:aan ja olo oli mainio. No siitä sitten lopettelemaan ja nyt, noin kolmen viikon lääkkeettömän kauden jälkeen, alkaa olo olla entinen - siis masentunut ja jopa itsetuhoinen. Lisäksi hikoiluttaa aina välillä, ihan kuin olisi vaihdevuodet, vaikka ne nyt on jo takana. Kyyneleet tulee silmiin ihan mitättömistä asioista enkä jaksa ryhtyä mihinkään.
Onko kukaan päässyt irti Cipralexista???? Herää kysymys, että vaikka lääkäri toista väittää, niin jääkö lääkkeisiin kuitenkin koukkuun? Minä en haluaisi niitä syödä loppuikääni - koska niiden vaikutuksen alla olen kyllä tarmokas ja aikaansaapa ym., mutta en oikein tunne mitään - ihan kuin olisi kylmä.
Minua ahdistaa asia tavattomasti. Lääkäreille ei auta puhua; ne on yhtä tyhjän kanssa ainakin meidän työterveydessä. Lisäksi yksi yksityinen, jolta yritin saada terapialähetettä, kirjoitti vaan lisää lääkkeitä - ihan pöllöjä koko sakki.- Laadukas elämä
"mutta en oikein tunne mitään - ihan kuin olisi kylmä" - Jos sinusta tuntuu Cipralexilla tältä, niin kannattaa vaihtaa lääkettä. Itse olin Cipralexista täysin turra ja koko ajan väsynyt. En tuntenut mitään empatiaa lapsiani kohtaan. Tunteeni olivat täysin kuolleet. Totesin, että lapseni eivät sellaista ansaitse ja pyysin lääkäriltäni lääkkeen vaihtoa. Näin tehtiinkin ja vaihdoin toiseen SSRI-lääkkeeseen. Sen avulla masennus häipyi, orgasmikyky palautui ja tunteetkin tulivat takaisin.
Lääkevaihdon sijasta voit harkita myös annostuksen laskemista, sillä liian iso annos saattaa tehdä kauhean väsymyksen.
Mitä tulee "koukkuun jäämisestä", niin kai sitä voi jäädä henkisesti koukkuun. Kun lääkityksen lopettaa, niin se masennus yleensä paukahtaa takaisin. Silloin kannattaa katsoa elämässään taaksepäin ja miettiä, onko takanapäin useita masennusjaksoja. Jos on, lääkitystä todennäköisesti tarvitsee loppuikänsä (estolääkitys), jos haluaa tehdä muutakin, kuin kulkea allapäin itku silmässä. - sama asia
Laadukas elämä kirjoitti:
"mutta en oikein tunne mitään - ihan kuin olisi kylmä" - Jos sinusta tuntuu Cipralexilla tältä, niin kannattaa vaihtaa lääkettä. Itse olin Cipralexista täysin turra ja koko ajan väsynyt. En tuntenut mitään empatiaa lapsiani kohtaan. Tunteeni olivat täysin kuolleet. Totesin, että lapseni eivät sellaista ansaitse ja pyysin lääkäriltäni lääkkeen vaihtoa. Näin tehtiinkin ja vaihdoin toiseen SSRI-lääkkeeseen. Sen avulla masennus häipyi, orgasmikyky palautui ja tunteetkin tulivat takaisin.
Lääkevaihdon sijasta voit harkita myös annostuksen laskemista, sillä liian iso annos saattaa tehdä kauhean väsymyksen.
Mitä tulee "koukkuun jäämisestä", niin kai sitä voi jäädä henkisesti koukkuun. Kun lääkityksen lopettaa, niin se masennus yleensä paukahtaa takaisin. Silloin kannattaa katsoa elämässään taaksepäin ja miettiä, onko takanapäin useita masennusjaksoja. Jos on, lääkitystä todennäköisesti tarvitsee loppuikänsä (estolääkitys), jos haluaa tehdä muutakin, kuin kulkea allapäin itku silmässä.kuin SSRI,ja ne lääkkeet siis ssri-lääkkeet ovat kaikki samanlaisia,joten vaihtaminen toiseen ei muuta vaikutusmekanismia.Kaikki ssri-lääkkeet toimivat just samalla tavalla.Ainoana erona on valmistavan lääketehtaan nimi.Sidosaineissa saattaa olla pikkuinen ero,mutta sekään ei vaikuta lääkkeen tehoon millään lailla.Tärkein on hintaero.Halvimmat ovat noin 5 euroa / 100 kpl ja kalleimmat noin 125 euroa/100 kpl.
- ÄlyJätti
sama asia kirjoitti:
kuin SSRI,ja ne lääkkeet siis ssri-lääkkeet ovat kaikki samanlaisia,joten vaihtaminen toiseen ei muuta vaikutusmekanismia.Kaikki ssri-lääkkeet toimivat just samalla tavalla.Ainoana erona on valmistavan lääketehtaan nimi.Sidosaineissa saattaa olla pikkuinen ero,mutta sekään ei vaikuta lääkkeen tehoon millään lailla.Tärkein on hintaero.Halvimmat ovat noin 5 euroa / 100 kpl ja kalleimmat noin 125 euroa/100 kpl.
SSSI-lääkkeet eivät todellakaan kaikki ole samanlaisia. Jos siinä harhassa elät, niin luepa nyt aluksi sata artikkelia PubMedista hakusanalla "SSRI".
- sairauden oireet
tai vieroitusoireet voivat olla niin epämiellyttävät, että lääkettä tulee halunneeksi. Eivät ne mitään fyysisen riippuvuuden oireita ole. Kiusallisia, inhottavia, mutta vaarattomia oireita, jotka vain on kestettävä. Missään nimessä lääkitystä ei saa lopettaa äkillisesti vaan pikku hiljaa viikkojen ajan vähentäen ja harventaen. Tosin näinkään tehden en ole koskaan selvinnyt täysin ilman vierotusoireita SSRI-lääkkeen tai Efexorin lopetuksesta.
- koko elämäsi
ajan,jos sinulla on todellakin välittäjäaineen puutos aivoissasi.Mutta jos olet syönyt niitä tähän asti turhaan ja syy masennukseesi ei oo ollut sisäsyntyinen,niin jäät sittenkin helposti koukkuun niin kuin muutkin masislääkkeiden käyttäjät.
Kemia on kemiaa ja sillä saletti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:SSRI-lääkkeet
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00042 - ja taas aloittanut
Minulle ei ole Cipralexin (tai muiden ssri-lääkkeiden) lopettamisesta tullut tuollaisia psyykkisiä oireita. Vieroitusoireet (tai lääkkeen lopettamiseen liittyvä oireyhtymä) on ollut vaivana (etenkin räpsähdykset, suhahtelut, sähköiskut päässä ja muuallakin).
Psyykkiset oireet ovat sitten tulleet kuukausien kuluttua lääkityksen päättymisestä. Eli olen sairastunut uudelleen.
Sinuna en missään nimessä lopettaisi lääkitystä, jos muutaman vrk:n kuluttua alat psyykkisesti oireilla. Et ole riittävästi toipunut. Yritä kokeilla, mikä on pienin mahdollinen lääkeannos, jolla pärjäät.
(Olen luopunut ssri-lääkkeistä, koska ne eivät koskaan auttaneet unettomuuteen ja lopettaminen oli epämiellyttävää, ja siirtynyt illalla otettavaan mirtatsapiiniin joka on toiminut paljon paremmin. Tosin se ei samalla tavalla ole vähentänyt sosiaalisia pelkoja kuin Cipralex tai paroksetiini, mutta pärjään kyllä. Tosin ymmärtääkseni mirtatsapiinia voisi yhdistääkin ssri-lääkkeisiin mutta jos näinkin pärjään haluan pysyä niistä kerta kaikkiaan erossa.)- haittoja
ja päinvastoin. Siis kun mirtatsapiini yhdistetään SSRI-lääkkeeseen (joko paroksetiiniin tai sitalopraamiin), molemmista ilmenee vähemmän haittavaikutuksia kuin yksinään käytettynä. Voidaan pärjätä puolella normaalista SSRI-lääkkeen annoksesta.
Ei saa kuitenkaan omin päin yhdistellä eri masennuslääkkeitä, sillä se voi olla vaarallista (serotoniinisyndrooma).
- nainen27 myös
Ihanaa kun voi lukea muitten kokemuksia. Olen myös 27 vuotias naikkonen. Ja 2004 sairastuin vakavaan masennukseen. Kaksi kertaa näiden vuosien aikana on yritetty lopettaa. Ja aina uusiutu. Viimeksi n. reilu vuosi sitten tosi pahana..diagnosoitiin psykoosiksi (vaikken mitään harhoja kuullut tai nähnytkään). Ajatukset vaan olivat niin masentuneita ja kiersivät samaa rataa. Cipralex 15 mg joka aamu. Olen vähän miettinyt että on kamalaa jos joudun loppuikäni syömään niitä, mutta toisaalta teen kaiken jottei helvettijaksot uusiudu. Välillä tuntuu nyttekin että on herkkä ja itkuinen välillä, mutta tosi pahan olon kyllä tietää ja silllon on nopea tarve mennä lääkärille. Olen lääkärin kanssakin puhunut paljon ja hän ainakin sanoi, että stressitilanteet ja erilaiset muutokset elämässä saattavat aiheuttaa minulle "hallaa".
Olen yrittänyt alkaa olemaan onnellinen pienistä asioista. Välillä se vaatii tosi määrätietoista ajattelumallia päähän. Psykologi sanoi kun siellä kävin joskus paljon, että se osaltaan auttaa minua pääsemään läpi kaikesta, kun olen "hyvä selvittämään omassa päässä asioita ns. järjestykseen". Huomaan että pienetkin muutokset elämän kulussa aiheuttavat aivoille "tuskaa". Olen tosi miettiväinen tyyppi siis. Perhe ja poikaystävä kyllä auttavat. Mutta aina sitä miettii että itse tässä tätäkin elämää eletään, joten ei voi liikaa tukeutua. Lapsen tekoa en voisi harkita kun sitten miettisi, että miten niin iso muutos vaikuttaisi. Välillä miettii että voi kun olisi syntynyt tyhmäksi niin ei aina miettisi kaikkea niin paljon. Mutta kun mietin lapsuuttani niin omasin jo silloin samoja piirteitä. Joten kyllä ne geenit vaikuttavat paljon.
Kun viimeksi pahan masennuksen jälkeen selvisin ja palasin omaan cipra lääkkeeseeni, oli jo se onnen aihe. Vitsi kun selvisin siitä kuilusta. Alkoi nauttia taas ihan pienistä asioista. Yksi minkä olen huomannut auttavan on se, että ei stressaa liikaa/ajattele. Vaikeaa joskus on. Miksi tää ihmisen mieli on niin vaikea? Onneksi mulla on kuitenkin näkö,kuulo, jalat, rakas, jne.. eikä mulla oo vaikka tappavaa syöpää. On paljon hyvää.- ilman oireita
Olen lopettanut efeksorin ja ja cipramilin monet kerrat..vähin erin..ilman katastrofia. Masennuksen uusiuduttua olen joutunut aloittamaan lääkityksen uudelleen, mutta väli on ollut väh. puoli vuotta. Nyt minulla on jälleen uusiutunut masennus ja niin vahva lääkitys ettei koskaan ennen. Hiukan pelottaa noi teidän jutut vieroitusoireista, josko niitä sitten tulee minullekin nyt kun annokset ovat isoja . Yksi tabl /pvä purkaa pois ei ole tehnyt mitään.
Voimia meille kaikille! - e4t6e
ilman oireita kirjoitti:
Olen lopettanut efeksorin ja ja cipramilin monet kerrat..vähin erin..ilman katastrofia. Masennuksen uusiuduttua olen joutunut aloittamaan lääkityksen uudelleen, mutta väli on ollut väh. puoli vuotta. Nyt minulla on jälleen uusiutunut masennus ja niin vahva lääkitys ettei koskaan ennen. Hiukan pelottaa noi teidän jutut vieroitusoireista, josko niitä sitten tulee minullekin nyt kun annokset ovat isoja . Yksi tabl /pvä purkaa pois ei ole tehnyt mitään.
Voimia meille kaikille!tosta tulee aina mieleen että eikö se toimi sitten ns suojalääkkeenä vaikka pitäs koko ikä syyä. sitteen kun lopetettaan ja taas jatketaan ni se pieni määrä lääkettä ei sitten enään auta ja joku päivä kun taas on lopettanut ja taas iskee masis ni pitää sitten alkaa jok kovia lääkkeitä syömään jotka vie jären. ni mihin tup perustuu. sellasilla joilla se masennus aina uusii ni se on varmasti koko iän kestävä sairaus
- Anonyymi
e4t6e kirjoitti:
tosta tulee aina mieleen että eikö se toimi sitten ns suojalääkkeenä vaikka pitäs koko ikä syyä. sitteen kun lopetettaan ja taas jatketaan ni se pieni määrä lääkettä ei sitten enään auta ja joku päivä kun taas on lopettanut ja taas iskee masis ni pitää sitten alkaa jok kovia lääkkeitä syömään jotka vie jären. ni mihin tup perustuu. sellasilla joilla se masennus aina uusii ni se on varmasti koko iän kestävä sairaus
Joo, varmaan tuossa tilanteessa viisainta käyttää lääkettä apuna, jos masennus uusii helposti.
- Anonyymi
Tuossa kirjassa ohjeita, mutta kannattaa kysyä myös lääkäriltä ohjeita eikä mennä itse lopettamaan:
https://www.suomalainen.com/products/irti-masennuslaakkeista - Anonyymi
Jos haluaa vertaistukea ja neuvoja masennuslääkkeiden syönnin lopettamiseen niin tässä olisi ryhmä sitä varten: https://mielipalvelut.fi/palvelut/laakevieroitusryhma/
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1076843
Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta
Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t324108törniöläiset kaaharit haaparannassa
isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/303515Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!
https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu3901883- 331438
- 321399
Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi491209Anteeksi kulta
En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv111026Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."
Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:11970Hajoaako persut kuten 2017?
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen164962