Joku voisi luulla minua vapautta ihannoivaksi citysinkuksi, joka pelkää sitoutumista. Mutta kyllä he olisivat hyvin pitkälti väärässä. Olen melko yksinäinen, mutta niin kovasti haluaisin tavata mukavan sitoutumishaluisin seurustelukumppanin.
Olen todella tylsä ja vanhanaikainen, sillä ns. seksisuhteet eivät minua erityisemmin jaksa kiinnostaa. Mielestäni seksi on osa rakkautta, enkä halua lähteä sitä toteuttamaan kenen tahansa kanssa. Olen luonteeltani hyvin varautunut, joten tarvitsen aikaa ja turvalliset puitteet myös eroottiseen kanssakäymiseen. Minusta on kuitenkin jokaisen oma valinta, kuinka kehoaan käyttää. Minulle se on kuitenkin hyvin pyhää aluetta, enkä halua jakaa sitä kovin herkästi. Huomaan nyt kuinka paljon rakastankaan itseäni, sillä olemmehan me jokainen itse oman elämämme tärkeimpiä ihmisiä. Tärkein ihmissuhde on suhde itseensä. On tärkeää löytää todellinen yhteys sisimpäänsä.
Minulla on nyt kesken erittäin antoisa kirja "Vain pelko kuolee". Suosittelen sitä Teille, joilla on vaikeuksia hyväksyä itsensä. Lyhyesti sanottuna tuon kirjan kirjoittaja haluaa kertoa, että meidän on löydettävä meidän sisäinen lapsemme. Hänen mukaansa me olemme aikuisenakin yhtä rakastettavia kuin vauvoina, mutta selviytymisen vuoksi meidän on täytynyt kehittää mitä kummallisimpia persoonallisuuksia. Oma persoonallisuuteni on tuttu ja turvallinen arka ja estoinen käytös. Hän korostaa kirjassa myös sitä, että luonne on meille luontainen ominaisuus, mutta persoonallisuus on itse kehittämämme "naamio".
Vapautuminen tapahtuu, kun lakkaa taistelemasta elämää vastaan ja heittäytyy elämän virran, rakkauden vietäväksi. Löytää yhteyden maahan ja huomaa olevansa osa sitä, eikä mikään omituinen kummajainen.
Mutta yksinäisyyteen. Miksi olemme tehneet yksin olosta niin suuren ongelman? Olettehan kuulleet yksin vuorilla vaeltavista ja rukoilevista valaistumista hakevista ihmisistä, yksin erakkoina asuvista erämaan ihmisistä. Käsittääkseni he eivät ole tavallisesti tehneet yksin olosta yksinäisyyttä.
Voin taas puhua varmuudella vain omista kokemuksista. Asun kohtalaisen ison kaupungin ytimessä. Ympärilläni on tuhansia ihmisiä, mutta aika usein tunnen olevani yksinäinen. Luulen, että asuessani erämaassa, en ahdistuisi yksin olosta niin paljon. Mutta en aio erakoitua, muuttaa erämaahan. Haluan oppia sosiaalisuutta, jolloin osaisin löytää ympärilleni uusia ihmisiä. Se on vaikeaa, mutta ensin on hyväksyttävä yksinäisyyden kokemus, sillä muutos ei tapahdu hetkessä. On vielä edessä paljon yksin oloa, yksinäisyyttäkin, mutta elämäntaitojen kehittyessä ajatuksetkin muuttuu. Ajan ja kehittymisen myötä yksin olon ahdistavuus tulee vähenemään ja yksinäisyyskin vähenee uusien ihmissuhteiden myötä.
Olen todella tylsä ja vanhanaikainen, sillä ns. seksisuhteet eivät minua erityisemmin jaksa kiinnostaa. Mielestäni seksi on osa rakkautta, enkä halua lähteä sitä toteuttamaan kenen tahansa kanssa. Olen luonteeltani hyvin varautunut, joten tarvitsen aikaa ja turvalliset puitteet myös eroottiseen kanssakäymiseen. Minusta on kuitenkin jokaisen oma valinta, kuinka kehoaan käyttää. Minulle se on kuitenkin hyvin pyhää aluetta, enkä halua jakaa sitä kovin herkästi. Huomaan nyt kuinka paljon rakastankaan itseäni, sillä olemmehan me jokainen itse oman elämämme tärkeimpiä ihmisiä. Tärkein ihmissuhde on suhde itseensä. On tärkeää löytää todellinen yhteys sisimpäänsä.
Minulla on nyt kesken erittäin antoisa kirja "Vain pelko kuolee". Suosittelen sitä Teille, joilla on vaikeuksia hyväksyä itsensä. Lyhyesti sanottuna tuon kirjan kirjoittaja haluaa kertoa, että meidän on löydettävä meidän sisäinen lapsemme. Hänen mukaansa me olemme aikuisenakin yhtä rakastettavia kuin vauvoina, mutta selviytymisen vuoksi meidän on täytynyt kehittää mitä kummallisimpia persoonallisuuksia. Oma persoonallisuuteni on tuttu ja turvallinen arka ja estoinen käytös. Hän korostaa kirjassa myös sitä, että luonne on meille luontainen ominaisuus, mutta persoonallisuus on itse kehittämämme "naamio".
Vapautuminen tapahtuu, kun lakkaa taistelemasta elämää vastaan ja heittäytyy elämän virran, rakkauden vietäväksi. Löytää yhteyden maahan ja huomaa olevansa osa sitä, eikä mikään omituinen kummajainen.
Mutta yksinäisyyteen. Miksi olemme tehneet yksin olosta niin suuren ongelman? Olettehan kuulleet yksin vuorilla vaeltavista ja rukoilevista valaistumista hakevista ihmisistä, yksin erakkoina asuvista erämaan ihmisistä. Käsittääkseni he eivät ole tavallisesti tehneet yksin olosta yksinäisyyttä.
Voin taas puhua varmuudella vain omista kokemuksista. Asun kohtalaisen ison kaupungin ytimessä. Ympärilläni on tuhansia ihmisiä, mutta aika usein tunnen olevani yksinäinen. Luulen, että asuessani erämaassa, en ahdistuisi yksin olosta niin paljon. Mutta en aio erakoitua, muuttaa erämaahan. Haluan oppia sosiaalisuutta, jolloin osaisin löytää ympärilleni uusia ihmisiä. Se on vaikeaa, mutta ensin on hyväksyttävä yksinäisyyden kokemus, sillä muutos ei tapahdu hetkessä. On vielä edessä paljon yksin oloa, yksinäisyyttäkin, mutta elämäntaitojen kehittyessä ajatuksetkin muuttuu. Ajan ja kehittymisen myötä yksin olon ahdistavuus tulee vähenemään ja yksinäisyyskin vähenee uusien ihmissuhteiden myötä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mites Yv:lle kuuluu? Samassa lähtöpisteessä ollaan kuin vuosi sitten "Elokuun pimenevät illat"- debatissa? Onko sulla joku ihminen joka kartottaa sun vointia?
Joo autenttisuuteen olen vajonnut, vaikka kannatankin strategista elämäntapaa. Miehen elämä on monin verroin vapaampaa kuin naisen ja siksi poikamieselämä on varmaan herkumpaa kuin huonossa parisuhteessa olevan naisen.
Elämän strategia pitää toivoa yllä paremmasta elämästä. Tulisi jo syksy niin pääsisin nauttimaan todella monipuolisesta elämästä.
Kiitos, ei tässä kummempaa. Minulla ei ole käytännössä ketään henkilöä, joka kartoittaisi vointiani. Minun hoito on tavallaan ulkoistettu, joka on nykyään tavallinen käytäntö tässä nykymaailmassa. Ulkoistamisella tarkoitan sitä, että hoidan itse itseäni, eikä lääkäri ota yhteyttä lainkaan. Jos tarvitsen lisää troppeja, soitan ja saan jotain nappuloita. Ei voi kuin nostaa hattua lääketieteen kehitykselle. Punainen kapseli aamulla pitää ahdistuksen kurissa ja antaa energiaa. Kellertävällä iltanappulalla laskeudutaan yöhön.
Olen samaa mieltä kanssasi sisäisestä rakkaudesta. Yksinäisyyden kokemiseen vaikuttaa mielestäni hyvin paljon myös elämänfilosofia eli käsitys elämän tarkoituksesta ja ihmisen osasta tässä monenkirjavassa olemassaolon kudelmassa. Jos uskoo ikuiseen elämään ja ihmisen täydellistymiseen karman lain ilmenemisen kautta elämien ketjussa, on paljon vahvemmilla kuin jos esim. näkee maailman vain nautintojen ja kärsimysten pelikenttänä, jossa biologia määrää rajat ja talous mahdollisuudet.
Silti useimmat meistä sinnikkäästi vain taidamme tavoitella onnea, s.o. nautintoja ilman kärsimystä, vaikka sisimmässämme tiedämmekin niiden kuuluvan yhteen ja seuraavan toisiaan. Yksinäisyys on eristyneisyyttä, se on vieraantumista kaiken elämän ykseydestä ja takertumista omaan, rajalliseen persoonaan. Kukaan ei ole niin yksin kuin narsistisesti itseensä rakastunut ihminen, joka uskottelee "pärjäävänsä yksin" ja yrittää näin suojella itseään (uusilta) pettymyksiltä.
Joskus rakastuminen on se väylä, jolla pääsee ulos narsismin umpiosta. Rakastuminen muuttaa ihmisessä painopistettä: jos ennen näin vain oman suuren itseni, nyt näen toisen ihannoidussa valossa, josta jotain heijastuu myös minuun. Näin ainakin itse rakastuneena koen asian. Teitä on toki muitakin, lukuisia: tiede, taide, filosofia, uskonto, ystävät, luonto... kaikki tiet vievät lopulta perille.
Itsensä rakastaminen on kuitenkin tärkeää, koska vain ihminen, joka hyväksyy itsensä, vikansa, puutteensa ja myös oman seksuaalisuutensa, voi rakastaa toista. Itseensä rakastuminen on kuitenkin jumiutumista omaan persoonallisuuteensa ja johtaa eristäytymisen kautta epätoivoon. Puhun kokemuksesta. Olen sairastanut vakavan depression, kokenut eron ja monta onnetonta rakkautta, ollut lapsena vuosia koulukiusattu ja niin edelleen. Silti elämästä voi selviytyä ja oppia rakastamaan. Ei se helppoa ole, mutta se on meidän tärkein tehtävämme maan päällä.
Jotain syvällistä on tässä aforismissa: Rakastakaa Jumalaa ja tehkää mitä tahdotte. Sillä jos ihminen etsii Jumalaa, hän on jo rakkauden tiellä ja silloin kun rakkaus johtaa, voi tehdä mitä tahtoo, koska rakkaus ei voi valita väärin.
Seksuaalinen halu on kuitenkin niin voimakas, että se voi hämmentää ihmisen järjen ja johtaa vääriin valintoihin. Seksi ja rakkaus eivät aina kulje yhtä matkaa. On helppo sanoa, että pitää valita rakkaus, mutta kuka kykenee luopumaan seksistä, jos sitä on saatavilla? Ja miten tulla toimeen ja nauttia elämästä, jos seksiä ei ole?
Oikea vastaus on tietenkin: tehdä muita asioita ja odottaa "Sitä Oikeaa". Tietysti voi käydä niinkin, että "Se Oikea" ei koskaan tule - tai sitten Hän jo meni etkä sinä edes huomannut häntä... Voimme kuitenkin rakastaa (ja hoitaa) paljon myös esim. lapsia, eläimiä, vanhuksia ja saada voimia harrastuksista, jotkut onnelliset ehkä työstäänkin. Rakkaus kuitenkin ilmenee aina tekoina. Sanat ovat hyvät apu, mutta teot ratkaisevat.
Ketkä sitten tulevat onnellisiksi tässä maailmassa? Ne, joiden sydämessä on sopusointu, rauha ja tila rakkaudelle. Parhaiten valmistautuu rakkauteen kehittämällä luonnettaan, sillä luonne on kohtalo.
"Seksuaalinen halu on kuitenkin niin voimakas, että se voi hämmentää ihmisen järjen ja johtaa vääriin valintoihin. Seksi ja rakkaus eivät aina kulje yhtä matkaa. On helppo sanoa, että pitää valita rakkaus, mutta kuka kykenee luopumaan seksistä, jos sitä on saatavilla? Ja miten tulla toimeen ja nauttia elämästä, jos seksiä ei ole?"
Tuo on hyvinkin totta. Kun on mies (eikä kovin erikoisen näköinen ja estynyt) ei ole kovinkaan usein ollut seksiä tarjolla. Seksuaalisuudesta onkin tullut jossakin vaiheessa taakka. Kuitenkin nykyaikaiset antidepressiivit toimivat hyvin myös vähentäen seksuaalista halua. Ne siis todellakin vähentävät tuota vietin määrää ja elämän ilot löytyy monista muista asioista, eikä ole enää jatkuvia panohaluja. Tosin itselläni seksiä on melkein joka ilta. Paitsi että eihän se yksin toteuttuna aivan taivaallista aina ole...
Ja sitte selität että tarviisit aikaa tutustumiseen ennen kun seksiin asti mennään????
Missähän pumpulipilvessä sä muutenkin elät? Iske ja nauti tai haaveile ja jää ilman, näinhän se menee.
http://www.mll.fi/nuortennetti/asiaa/ihan_yksin/yksinaisyys_on_tunne/
Tuolla kerrotaan, että yksinäisyys on tunne. Eli me joko tunnemme tai emme tunne yksinäisyyttä. Jos on sosiaalisesti tyydytetty, ei ehkä tunne yksinäisyyttä. Toisaalta jos se on vain tunne, sitä voidaan myös hoitaa/lievittää kemiallisesti. Onkin liuta hyviä tunne-elämää kaventavia antidepressiivejä (mutten suosittele niitä kenellekään). Niissä on haittavaikutuksia. Ne kyllä estävät hyvin myös yksinäisyyden ahdistavuuden tuntemista, mutta voivat myös aiheuttaa ajoittaista korkealentoista hyvän olon tunnetta.
Nykyaikaiset masennuslääkkeet käsittääkseni tukkivat aivojen reseptoreita, jolloin serotoniini- ja adrenaliinimäärät (snri) pääsevät kohoamaan. Niillä luullakseni vain huijataan aivojamme. Ne toimivat kuten huumausaineet. Ne eivät poista ahdistusta aiheuttavia tekijöitä vaan saavat meidät tuntemaan onnellisuutta. Tämä jatkuva yliviritetty onnellisuustila peittää alleen negatiivisen perusolon (yksinäisyys, masennus, ahdistus).
Kiitos Jumalalle ja lääketieteen tutkijoille!
Yksinäisyys on todella tunne. Ja jos tunne ei ole molemminpuolinen, kaikki on hyvin =) Itse en tunne enää nykyisin yksinäisyyttä siitä kiitos hyville ihmisille. Hieno ihminen on se, joka osaa tuntea voimakkaita tunteita kuten ikävää, syvältä. Niin syvältä, että se tuntuu syvältä.
Tropit ovat kyllä minustakin pikkasen kuin huumeet. Me mt- kuntoutujat olemme onnellisesti autenttisia yhdessä "suhteessa" pilleripurkin kanssa. Kyllä sitä mun kelpaa liidellä, kun lääkkeiden ja testosteronin voimalla saan sätkiä tässä maailmassa.
Buddhalainen onni on halusta luopumista. Minulla on sellainen "onni". Olen luopunut seksuaalivietistäni ja omistautunut taiteille. Ihminen ei voi olla onnellinen ilman taiteita. Yhteiskunnan "saavutukset" taas ovat ihmisten keksimiä saavutuksia, korvaamalla elämän tarkoituksen.
Katsoin viime yönä Veritimantin. Siinä haavoittunut päähenkilö soitti naisystävälleen kun veteli viimeisiään. Ilmaisi kaipuunsa tämän henkilön pariin. Me olemme kuitenkin onnellisia kun emme ole kuolemansairaita, vaan saamme yrittää uudestaan ja uudestaan.
Ymmärrän naisenkaipuun tuoman ikävän, varsinkin jos ei ole yhtään sen korviketta tarjolla( kuten tukihenkilö jne.)
Autenttinen, autenttinen... Tarkoitatkohan AUTISTISTA?
Vaikutat seksistiseltä ja ärsyttävältä rääpäleeltä, ei pahalla.
Ihmettelen, miksi kirjoitat tänne sieltä korkealta norsunluutornistasi epäyksinäisyydestäsi vai mistä lie ja vihjailet mitä naisen pitäisi olla ja tehdä.
Minä ainakin olen mieluummin yksinäinen nainen kuin huonossa parisuhteessa sinunlaisesi kanssa.
norsunluutornimies on syönyt happamia pihlajanmarjoja vaikka autenttisuutta uskotteleekin sekä muille että itselleen.
ja siksi sanoo niitä happamiksi.
"Autenttinen, autenttinen... Tarkoitatkohan AUTISTISTA?"
Sinä olet autistinen empatiakyvtytön narttu.
"Vaikutat seksistiseltä ja ärsyttävältä rääpäleeltä, ei pahalla."
Olen vittuuntunut rääpälemulkku, ei pahalla.
"Ihmettelen, miksi kirjoitat tänne sieltä korkealta norsunluutornistasi epäyksinäisyydestäsi vai mistä lie ja vihjailet mitä naisen pitäisi olla ja tehdä."
Mitä vittua inkutat?
"Minä ainakin olen mieluummin yksinäinen nainen kuin huonossa parisuhteessa sinunlaisesi kanssa."
Sinusta ei ole miksikään. Tapat itsesi koska olet vain perse, jota me kaikki nussimme.
Ja sinä olet sairas.
Minäkään en kuunaan päivänä lähtisi suhteeseen sinunlaisen kanssa. Get real!
Jaaha, oletkos nyt >autenttinen< itsesi?
Lopetetaanpas nyt kinailu ja nautitaan elämästä!