Hei, meidän syksyllä ensimmäiselle luokalle menevä lapsi on kauhusta kankeana aina kun puhutaan koulun aloittamisesta syksyllä. Hän ei ollenkan halua mennä kouluun ja alkaa aina itkemään, että ei kai hänen tarvitse mennä ja voiko hän jäädä kotiin. Tilanne on aivan kauhea.
Aikaisemmin ei ole mitään ongelmia ollut ja esikoulu meni ihan hyvin ilman suuria ongelmia. Olemme yrittäneet puhua, että koulua on vain pari tuntia päivässä ja olemme jopa menneet katsoman koulurakennusta ja sen pihaa, jotta se olisi hieman tutumpi kun koulu alkaa. Kun vanhemmat ja pikkusisko on mukana kaikki on hyvin, mutta kun ajatus siitä että vanhemmat ei ole mukana hiipii ajatuksiin niin itku siitä tulee. Onko jollain jotain keinoja miten voisi tututtaa lapsen kouluun menoon. Yleensähän lapset ovat innoissaan menossa kouluun, valitsevat koulurepun ja kouluvälineet ja odottavat uusien kavereiden saaamista.
Mistä tämä koulupelko on voinut tulla? Ja meneekö se koskaan ohi? Olisin erittäin kiitollinen jos voisin lukea muiden kokemuksista.
Aikaisemmin ei ole mitään ongelmia ollut ja esikoulu meni ihan hyvin ilman suuria ongelmia. Olemme yrittäneet puhua, että koulua on vain pari tuntia päivässä ja olemme jopa menneet katsoman koulurakennusta ja sen pihaa, jotta se olisi hieman tutumpi kun koulu alkaa. Kun vanhemmat ja pikkusisko on mukana kaikki on hyvin, mutta kun ajatus siitä että vanhemmat ei ole mukana hiipii ajatuksiin niin itku siitä tulee. Onko jollain jotain keinoja miten voisi tututtaa lapsen kouluun menoon. Yleensähän lapset ovat innoissaan menossa kouluun, valitsevat koulurepun ja kouluvälineet ja odottavat uusien kavereiden saaamista.
Mistä tämä koulupelko on voinut tulla? Ja meneekö se koskaan ohi? Olisin erittäin kiitollinen jos voisin lukea muiden kokemuksista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onko lapsesi tavannut tulevan opettajansa?
Meillä oli toukokuussa tulevien ekaluokkalaisten tutustumispäivä ja yksi lapsi oli joukossa joka itkeä tihrusteli ja ei halunnut tulla edes luokkaan käymään. aina silloin tällöin on näitä lapsia joille kynnys on jollain tavalla hurjan iso. Oletko saanut selville onko lapsellasi joku tietty asia mikä kauhistuttaa? Joskus asia voi olla aikuisen näkökulmasta mitätön mutta lapselle ylipääsemätön esim. ruokailu voi olla jollekin lapselle ihan kauhistus joko siksi ettei ole "hyvä syömään", pelottaa ettei osaa itse ottaa ruokaa, pelottaa ettei osaa tulla ruokalasta yksin luokkaan... lapsi voi pelätä ettei ehdi solmia kengännauhoja välitunnille mennessä, voi pelottaa sekin ettei osaa vielä lukea, joku voi olla kertonut jälki-istunnosta johon joutuu... näitä voi olla ihan millaisia vain.
Menkää koulun alkaessa yhdessä kouluun ja voit kertoa opettajalle lapen pelosta. 7-vuotias on sen verran iso, että ymmärtää jo ajankulua ym. joten koulupivä ei ole toivottoman pitkä. Lapselle kannattaa tehdä selväksi että kouluun nyt on vain mentävä vaikka jännittäisikin ja itse asiassa jännitys ja pieni pelko lähes kuuluukin asiaan. On myös kerrottava lapselle yhdessä opettajan kanssa, että ope pitää huolta lapsesta koulupäivän aikana ja että lapsi saa kertoa opettajalle jos on ikävä tai pelottaa.
Vanhemmistakin tuntuu varmasti kauhealta jättää pelkäävä ja itkevä lapsi kouluun, mutta oikeastaan vaihtoehtoa ei ole, joten vanhemman on oltava se reipas ja luotava uskoa lapseen että hänkin pystyy vielä olemaan reipas vaikkei ehkä ensimmäisinä päivänä vielä pystykään. Aikuisten on tarjottava oma tukensa ja uskottava lapseen!
Uskonpa että lapsesi koulutie lähtee menemään ihan hyvin. Jos olisin lapsesi tuleva opettaja, olisin iloinen jos vanhempi ottaisi yhteyttä jo ennen koulun alkua ja mahdollisesti tapaisin lapsen ja perheen. voit soittaa elokuun alussa koululle ja kysyä ovatko opettajat töissä jo kouun alkua edeltävänä päivänä, useimmat ovat, ja ehdottaa voisitteko tavata silloin.
Mukavaa syksyä teille!