Narsismi vai narsistinen mielialahäiriö, varmaan moni tarkoittaa jälkimmäsitä kun kirjoittavat narsismista. Sitten vielä on se minkä asteinen ko. häiriö on.
Olen itse myös miettinyt onko puolisollani jonkinasteinen narsistinen mielialahäiriö.
Kotona hän on ottanut kaiken päätösvallan itselleen, myös lasten kasvatuksessa. Hän teki sen heti kun lapsi syntyi. Tietenkin on luonnollista, että alkuvaiheessa saattaa niin käydä, mutta asia ei korjaantunut kun lapsi kasvoi. Hän haluaa hallita kaikkia kodin asioita ja neuvotteleminen ja sopiminen on täysin vierasta hänelle. Itse olen kasvanut suurilapsisessa perheessä ja olen oppinut ottamaan muita huomioon. On ollut pakko oppia. Jos yritän sopia asioista, hän ajaa oman päätöksensä lävitse, tietenkin asia ei aina ole noin mustavalkoinen joissain pienissä asioissa joskus hän saattaa myöntyä, mutta yleensä ei. Hän on tottunut jo lapsuudenkotona pyörittelemään äitiään, äiti ei koskaan sano hänelle ei ja olen aistivani, heidän kesken vallitsevan jonkinlainen kauhuuden tasapaino. He eivät koskaan riitele tai näytä olevansa tyytymättömiä toisilleen, mutta on paljon asioita joista ei keskustella siis neuvotella, vaan äiti ei luonnollisestikaan kerro mitä hän haluaisi. Pelkää ilmeisesti, että välit menevät poikki. Puolisoni elämässä on ihmisiä tullut ja mennyt. Hän osaa ovelasti pyöritellä ihmisiä, olen monesti huomannut tämän kun olemme olleet ystävien kanssa iltaa istumassa, tai matkoilla. Hän yleensä päättää mitä tehdään ja osa porukasta sitten lähtee omille teilleen, hän ei osaa kysyä muilta ja tehdä myönnytyksiä. Kotona koen, etten kuulu perheeseen. Jos haluaa saada jonkin asian läpi, siitä pitää tarpeettomasti vääntää iso riita. Olen saanut hänet joitakin kertoja kiinni valheista, joilla hän näyttää pyrkivän haluamaansa päämäärään. Päälimmäisenä perhe-elämästä on minulla syvä turhautumisen tunne ja persoonani on jotenkin tukahdutettu. Onneksi on tulossa uusi suunta ja pysyvä ratkaisu tähän ihmissuhteeseen. Tässä ihmissuhteessa minun käyttäytymiseni on ollut sellaista, jollaista se ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Jotenkin tuntuu että suhde tekee minut sairaaksi. Onkohan niin, että narsistinen luonnehäiriöinen sairastuttaa parisuhteessa puolisonsa ja saa käyttäytymään niin miten ei ole aikaisemmin käyttäytynyt.
Asioista on vaikeaa keskustella, kun ne asiat näyttävät olevan yhdentekeviä. Eli vaikka kesustellaan niin sen jälkeen hän ei muista yhtään mitään mistä on sovittu. Kun sitten hän toimii eritavalla mitä on yhdessä sovittu, hän on taitava selittelemään ja liukas kuin kala. Äidilleen hän on selittelemisen mestari, vaikka minulle hän aina sanoo, ettei oikein osaa keskustella. Hänellä on kolme eri vaihtoehtoa jota hän käyttää, kun ei yleensä pidä yhdessä sovittuja asioita. Hän kertoo, ettei joko muista mitä on sovittu, tai asia ei ollenkaan ole niin mitä yritän kertoa, tai sitten hän sanoo ettei ole mitään sellaista sovittukaan tai puhuttu. Tämä sama kuvio aina toistuu. Missään muussa sosiaalisessa suhteessa minulla ei ole tällaisia ongelmia koskaan ollut. Jo aikanaan havaitsin hänessä jonkinlaista heikkoa moraalia. Hän osallistui hyvän ystävänsä ihmissuhteen tuhoamiseen, onneksi se ei onnistunut. Tällä ystävällä on perhe ja pieni lapsi. Olen huomannut, että hän myös sujuvasti valehtelee äidilleen. Minä olen elänyt elämäni niin, ettei ole tarvinut valehdella, enkä muutenkaan niin ole tehnyt.
Hän ei koskaan myönnä olevansa väärässä ja jos tuon esiin jonkun epäkohdan, hän kääntää sen minuun eli se onkin minussa eikä hänessä, tämä toistuu usein. Hän pitää kaikkia asioita joita teen meidän yhteiseksi hyväksi ja perheen hyväksi, jotenkin itsestään selvänä ja auta armias jos joskus tapahtuu ettei joku ole mennytkään niin kuin hän olisi halunnut. Sen hän vääntää niin, että aina tapahtuu juuri noin, vaikka se ei olekkaan ihan totta. Hän jotenkin on aina sellaisissa asioissa, joista pitää yhdessä sopia, periaatteesta tehnyt toisin, sillä hän osoittaa että kaikki valta on hänellä, eikä neuvottelu onnistu. Nyt tähän on tulossa pysyvä muutos, oma terveyteni ei enää kestä tällaista ihmissuhdetta.
Olen itse myös miettinyt onko puolisollani jonkinasteinen narsistinen mielialahäiriö.
Kotona hän on ottanut kaiken päätösvallan itselleen, myös lasten kasvatuksessa. Hän teki sen heti kun lapsi syntyi. Tietenkin on luonnollista, että alkuvaiheessa saattaa niin käydä, mutta asia ei korjaantunut kun lapsi kasvoi. Hän haluaa hallita kaikkia kodin asioita ja neuvotteleminen ja sopiminen on täysin vierasta hänelle. Itse olen kasvanut suurilapsisessa perheessä ja olen oppinut ottamaan muita huomioon. On ollut pakko oppia. Jos yritän sopia asioista, hän ajaa oman päätöksensä lävitse, tietenkin asia ei aina ole noin mustavalkoinen joissain pienissä asioissa joskus hän saattaa myöntyä, mutta yleensä ei. Hän on tottunut jo lapsuudenkotona pyörittelemään äitiään, äiti ei koskaan sano hänelle ei ja olen aistivani, heidän kesken vallitsevan jonkinlainen kauhuuden tasapaino. He eivät koskaan riitele tai näytä olevansa tyytymättömiä toisilleen, mutta on paljon asioita joista ei keskustella siis neuvotella, vaan äiti ei luonnollisestikaan kerro mitä hän haluaisi. Pelkää ilmeisesti, että välit menevät poikki. Puolisoni elämässä on ihmisiä tullut ja mennyt. Hän osaa ovelasti pyöritellä ihmisiä, olen monesti huomannut tämän kun olemme olleet ystävien kanssa iltaa istumassa, tai matkoilla. Hän yleensä päättää mitä tehdään ja osa porukasta sitten lähtee omille teilleen, hän ei osaa kysyä muilta ja tehdä myönnytyksiä. Kotona koen, etten kuulu perheeseen. Jos haluaa saada jonkin asian läpi, siitä pitää tarpeettomasti vääntää iso riita. Olen saanut hänet joitakin kertoja kiinni valheista, joilla hän näyttää pyrkivän haluamaansa päämäärään. Päälimmäisenä perhe-elämästä on minulla syvä turhautumisen tunne ja persoonani on jotenkin tukahdutettu. Onneksi on tulossa uusi suunta ja pysyvä ratkaisu tähän ihmissuhteeseen. Tässä ihmissuhteessa minun käyttäytymiseni on ollut sellaista, jollaista se ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Jotenkin tuntuu että suhde tekee minut sairaaksi. Onkohan niin, että narsistinen luonnehäiriöinen sairastuttaa parisuhteessa puolisonsa ja saa käyttäytymään niin miten ei ole aikaisemmin käyttäytynyt.
Asioista on vaikeaa keskustella, kun ne asiat näyttävät olevan yhdentekeviä. Eli vaikka kesustellaan niin sen jälkeen hän ei muista yhtään mitään mistä on sovittu. Kun sitten hän toimii eritavalla mitä on yhdessä sovittu, hän on taitava selittelemään ja liukas kuin kala. Äidilleen hän on selittelemisen mestari, vaikka minulle hän aina sanoo, ettei oikein osaa keskustella. Hänellä on kolme eri vaihtoehtoa jota hän käyttää, kun ei yleensä pidä yhdessä sovittuja asioita. Hän kertoo, ettei joko muista mitä on sovittu, tai asia ei ollenkaan ole niin mitä yritän kertoa, tai sitten hän sanoo ettei ole mitään sellaista sovittukaan tai puhuttu. Tämä sama kuvio aina toistuu. Missään muussa sosiaalisessa suhteessa minulla ei ole tällaisia ongelmia koskaan ollut. Jo aikanaan havaitsin hänessä jonkinlaista heikkoa moraalia. Hän osallistui hyvän ystävänsä ihmissuhteen tuhoamiseen, onneksi se ei onnistunut. Tällä ystävällä on perhe ja pieni lapsi. Olen huomannut, että hän myös sujuvasti valehtelee äidilleen. Minä olen elänyt elämäni niin, ettei ole tarvinut valehdella, enkä muutenkaan niin ole tehnyt.
Hän ei koskaan myönnä olevansa väärässä ja jos tuon esiin jonkun epäkohdan, hän kääntää sen minuun eli se onkin minussa eikä hänessä, tämä toistuu usein. Hän pitää kaikkia asioita joita teen meidän yhteiseksi hyväksi ja perheen hyväksi, jotenkin itsestään selvänä ja auta armias jos joskus tapahtuu ettei joku ole mennytkään niin kuin hän olisi halunnut. Sen hän vääntää niin, että aina tapahtuu juuri noin, vaikka se ei olekkaan ihan totta. Hän jotenkin on aina sellaisissa asioissa, joista pitää yhdessä sopia, periaatteesta tehnyt toisin, sillä hän osoittaa että kaikki valta on hänellä, eikä neuvottelu onnistu. Nyt tähän on tulossa pysyvä muutos, oma terveyteni ei enää kestä tällaista ihmissuhdetta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hänen äitinsä soittelee usein ja olen huomannut, ettei hän koskaan kerro tekemistäni perheen askareista, tai muista asioista joita minä teen. Hän jotenkin haluaa peittää ne. Hän haluaa ilmeisesti pitää yllä jotenkin tietoisesti toisenlaista kuvaa minusta äidilleen.
Kyllä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä voi sairastuttaa läheisensä ja hyvin yleistä lienee, että saa toisen käyttäytymään itselleen vieraalla tavalla.
NPH ei ole narsistinen mielialahäiriö vaan narsistinen persoonallisuushäiriö, ei ole mielen sairaus vaan tunne-elämän sairaus.
Tämmösessä tilanteessa on varmaan parempi, että lapsilla on kaksi kotia. Äidin koti ja Isän koti, se pakottaa sopimaan edes tietyt käytännön asiat elämässä selväksi. Mitä ei normaalisti ole mitenkään voinut sopia, kun kaikki päätösvalta on ollut toisella osapuolella. Myös lapsilla olisi malli toisenlaisesta kodista. Mitenköhän narsistinen äiti vaikuttaa lapseen onko siitä jotain tutkimuksia tai julkaisuja olemassa?
miettimään sitä, pohtija kun olen, että ihmisen tunne-elämä voi muuttua?
Ihmisen persoonallisuus on osa ihmistä? Jos ihmisen tunne-elämä on häiriintynyt, eikö hän silloin tahdo apua tunne-elämänsä paranemiseen?
Jos kyseessä on osa ihmisen persoonallisuuta, niin eikö silloin ole kysymys sairaudentunnottomuudesta? Eihän ihminen osaa irrottaa persoonallisuudestaan sairasta kohtaansa, ja siksi ei pidä sitä sairautena..?
Tämä oli vain tälläinen ilmaan heitetty ajatus siitä, että mistä loppujen lopuksi on kysymys...
Se mikä on sitten se haastavin asia muutoksessa on se tahto muutokseen. Itse olen huomannut, ettei se ole helppoa saada motivaatiota toiselle lisättyä, jos siihen ei ole haluja.