Olin avoliitossa ihmisen kanssa, joka ei koskaan sanonut rakastavansa minua. Oli ollut ennen minua naisen kanssa, jonka kanssa olisi halunnut olla, mutta jostain syystä nainen ei halunnut kuitenkaan olla hänen kanssaan.. Hyviä hetkiäkin matkan varrella oli, mutta sitten oli myös niitä tosi huonoja hetkiä.
Meillä oli uusioperhe, johon kuului meidän lisäksemme hänen lapsensa ja minun kaksi lastani. Hänen lapsensa sai tehdä mitä haluaa ja koskaan ei tehnyt mitään väärää, kuten ei tietenkään myöskään mies itse. Mutta minun lapseni olivat suurennuslasin alla koko ajan, niin miehen kuin hänen lapsensakin toimesta. Aina syylliseksi miltei joka asiaan, joka meni pieleen, saatiin jotakin kiertotietä meidät lasten kanssa.
Kärsin tätä elämää kolme vuotta, mutta pari kuukautta sitten minun kärsivällisyyteni loppui ja muutimme yhteisestä asunnosta lasteni kanssa pois. Jälkeenpäin olen sitten saanut vielä kuulla, miten hankalaa meidän kanssamme oli elää.. Toki jokaisessa on omat vikansa, sitä en kiellä, mutta tuo syyllistäminen, aliarvioiminen ja haukkuminen oli jotain aivan kamalaa.
Aivan pian en uutta suhdetta uskalla edes ajatellakaan, lastenkaan takia, oli meidän kohtelumme varsinkin viimeisen puolen vuoden ajan sen verran kamalaa.
Meillä oli uusioperhe, johon kuului meidän lisäksemme hänen lapsensa ja minun kaksi lastani. Hänen lapsensa sai tehdä mitä haluaa ja koskaan ei tehnyt mitään väärää, kuten ei tietenkään myöskään mies itse. Mutta minun lapseni olivat suurennuslasin alla koko ajan, niin miehen kuin hänen lapsensakin toimesta. Aina syylliseksi miltei joka asiaan, joka meni pieleen, saatiin jotakin kiertotietä meidät lasten kanssa.
Kärsin tätä elämää kolme vuotta, mutta pari kuukautta sitten minun kärsivällisyyteni loppui ja muutimme yhteisestä asunnosta lasteni kanssa pois. Jälkeenpäin olen sitten saanut vielä kuulla, miten hankalaa meidän kanssamme oli elää.. Toki jokaisessa on omat vikansa, sitä en kiellä, mutta tuo syyllistäminen, aliarvioiminen ja haukkuminen oli jotain aivan kamalaa.
Aivan pian en uutta suhdetta uskalla edes ajatellakaan, lastenkaan takia, oli meidän kohtelumme varsinkin viimeisen puolen vuoden ajan sen verran kamalaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se edellinenkään nainen ei halunnut olla hänen kanssaan...
miten? Hän oli rakastunut exäänsä ja ei tuntenut tarpeeksi vetoa sinuun ja oli siksi kelju. Ihan tavallinen käsittelemätön vanha suhde ja liian aikaisin uutta putkeen tapaus. En näe tuossa mitään narsismiin viittaavaa.
Kyse tämän miehen kohdalla oli ja lienee vieläkin, nimenomaan narsismista. Exästä oli jo sen verran pitkä aika ja kai myös hän huomasi mikä mies on miehiään. Jos hän ei vain yksinkertaisesti itse näe itsessään ja lapsessaan mitään vikaa?!
Ainakin mun exä, joka oman kotipsykologiani mukaan on narsisti, on käyttäytynyt niin, että ei koskaan ole tyytyväinen nykyiseensä vaan näkee muka exänsä sellaisena, jonka todellisuudessa haluaa (vaikka haukkuukin toisaalta myös exiaan mielisairaiksi yms). Tämä on oikea naistenmies ja on seilannut monien naistensa väliä vuosikymmenet (olen tuntenut ko. tyypin ennen meidän suhdetta). Yleensä on pari vakituista joiden luona "asuu" vuorotellen (naiset ovat niin manipuloituja lopulta että eivät pysty irrottautumaan sairaasta suhteesta ja antavat kaiken tapahtua jopa vuosien ajan) plus vain petikavereita lisäksi, joita nimittää "erittäin hyviksi ystäviksi". Niin hyvin olen oppinut tuon häiskän tuntemaan, että TIEDÄN, että sitten kun vaihtaa "asuinpaikkaansa", alkaakin kaipaamaan sitä, jonka juuri jätti, viihtyy parista viikosta muutamaan kuukauteen sen luona, jonka luo suureen ääneen "itkemällä" pääsi ja sitten alkaa taas vonkaamaan sitä jättämäänsä naista takaisin hirveällä voimalla kun muka huomaakin rakastavansa VAIN tätä....
Minäkin eli aikoinani vastaavanlaisessa suhteessa "naistenmiehen" kanssa. Asioiden kulku oli hyvin pitkälti samanlainen.
Nyt kuitenkin Seija55. Oletko sinä ihan rehellinen nyt itsellesi? Ensinnäkin kerroit tietäneesi ja tunteneesi miehen ja ennen teidän suhdettanne. Tiesit siis miehen taustasta, mutta ITSE lähdit siihen mukaan.
Nyt, kun olet pässyt miehestäsi eroon, toivot viimeinkin hänen muuttuneen ja rakastavan sinua?
Ajatteletko olevasi niin erityinen, että narsisti olisi muuttunut vuoksesi?
Vai haluatko hänen hyväksyntänsä hinnalla millä hyvänsä? Vai olisiko sitä hyväksyntää syytä lähteä hakemaan sellasilta ihmisiltä, joilla oikeasti on empatiakykyä?
Tiedän kokemuksesta, että narsistin jäljiltä on todella huonossa kunnossa ja itsetunto olematon.
Tärkeintä tuossa tilanteessa on tutkia itseään, omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Ja varsinkin niitä heikkouksiaan. Ei itseään syyllistäen, vaan niin että oppii tuntemaan, minkälaisista "porsaan rei'istä" narsisti pääsee elämään.
Se on ajan hukkaa, jos odotat miehen löytävän itsestään ja omista lapsistaan vikoja. Ja varsinkaan niitä myöntävänsä.
Saat elää loppuelämäsi haaveidesi kanssa, ellet lähde korjaamaan omaa elämääsi.
Joskus tulee myös uhreista mieleen sellainen narsistinen piirre, että heissä ei ole vikaa. Seijakin kertoo kaikenlaisia ex-miehensä temppuja. Olisiko niin, ettei uhri uskalla/jaksa nähdä omaa rooliaan ja valintojaan...
Kyseinen tapaus on mielestäni pitkälti uhrin typeryyttä (anteeksi vain). Jos VALITSEE itselleen miehen, jonka taustoitakin on jo ennestään selvillä, pitäisi myös ottaa VASTUU VALINNOISTAAN.
Minäkin tunsin (hyvänpäivän tuttuna tosin) exäni ennen meidän suhdetta. Olin kuullut juttuja hänen pettämisistään ja väkivaltaisuudestaan. Meillä oli yhteisiä tuttuja ja näiden tuttujen piirissä oltiin kuitenkin yleensä miehen puolella, kun hänen silloiset kumppaninsa kertoivat mm. pahoinpitelystä, niin vain mies sai yleensä ihmisten päät käännettyä että hän ei ollut tehnyt mitään vaikka tämä hänen senhetkinen kumppaninsa oli selvästi mustelmilla ja itki hysteerisesti että pelkää miestä.
Itse sain suhteemme lopussa karvaasti kokea, miten mies toimii, hän pahoinpiteli minut tosi rajulla tavalla. Ja vieläkin sen jälkeen halusi jatkaa suhdettamme, puolustellen että ei hän ollut mitään tehnyt, hiukan vain tönäissyt, että minä vain kuvittelin koko pahoinpitelyn. Ja sai myös ihmiset (yhteiset tutut) yleensä uskomaan että mun päässäni on vikaa kun kuvittelen hänestä tuollaisia.
No onneksi viimein siinä vaiheessa tajusin ottaa jalat alleni...
Mutta se miksi aloin suhteeseen itse vaikka mulla oli tietoa miehen edellisistä suhteista.... siinäpä kysymys. Mies sai minutkin (osittain) uskomaan että ei hän voi olla "sellainen" ja vaikka vannoinkin että en ala suhteeseen hänen kanssaan vaikka mies alussa piiritti innokkaasti niin vähä vähältä se vaan meni siihen. Se mies sai omat ajatukseni sekaisin jo heti alussa. Ja sai uskomaan itseensä. Esitti olevansa naisten kaltoinkohtelema, josta vain puhutaan paskaa.
Ehkä munkin tunne-elämässä jotain vikaa on kun sellaiseen sorruin. Mutta nyt olen vaan tyytyväinen siitä, että vihdoinkin olen siitä vapaa.