Olin tänään vähän ihmeissäni kun soitin neuvolaan, ja sanoin että kuukautiseni ovat 2 viikkoa normaalia myöhässä ja olen raskaustestin tehnyt ja negatiivinen on, vaikka olemma 4kk jo yrittäneet. Voi hyvät ihmiset olet vasta 21 vuotta älä niin nuorena tee lasta pilaat elämäsi!!!!!
Mitääää?? Olenko muka liian nuori? vakituinen työpaikka, uusi talo valmistu tänä kesänä ja ihana mies vierellä ja neuvola täti rupeaa sanomaan että pilaan elämäni??!
Mitääää?? Olenko muka liian nuori? vakituinen työpaikka, uusi talo valmistu tänä kesänä ja ihana mies vierellä ja neuvola täti rupeaa sanomaan että pilaan elämäni??!
Vastaukset 33
Vanhimmat
neuvolaan jos testi oli negaa? Gyne kaiketi on seuraava osoite jos kuukautisia ei kuulu, ihan näin OT
että olisin saanut pillerit menkkojen käynnistämiseen, kun muutenkin on heitellyt miten sattuu renkaan lopetuksen jälkeen.
Eli mistä lähtien neuvolasta on saanut pillerit menkkojen käynnistämiseen? Eikö sun kannattaisi mennä lääkärille?
Itse olen 18-vuotias ja soittelin jonkin aikaa sitten neuvolaan ja kyselin lapsen saannista ja tälläisista, eikä minulle sanonut muuta kuin onnea!
Jännä homma, ehkä sekin on vaan henk. kohtasesta suhtautumisesta kiinni mitä ne siellä sanoovat..
Mutta onnea vauvan saantiin, älä mieti mitä ne siellä sanoovat, jotkut ovat vaan katkeroituneita ja yrittäävät saada muillekin pahan mielen..
Kivaa loppukesää :)
mietihän vielä lapsi hyvä. Hanki ammatit, mies jne. Vai oletko uskonnonuhri?
se on ihan sama sun ikäiselläs vaikka oliskin talot sun muut systeemit ja se "ihanaksi uskoteltu" nyhverömies siinä rinnalla. Tulet kyllästymään siihen elämään kun luontaiset viettisi heräävät. Tai tokihan voit aivopeseytyä siinä, mutta vanhana olet katkera elämänvalinnastasi.
Onhan nuit nähty, että ne nuoruuden valinnat eivät tyydytä pitkään naisia. Aina kun lapsi on vauvaiän ylittänyt, niin tulee se menovaihe. Nössön miehen kun ottaa, niin alkaa teke mään oikeaa äijjää mieli jossakin vaiheessa ja se on ero. Mutta pelastuksena on se, että sinä Mariia 88 menet kyllä panona, mutta harvalle enää kelpaat tuossa asemassa. Eli periaatteessa perheenne voi kestää, mutta turbulenssia tulee olemaan ja syrjähyppyjä;)
Älä vaan ihminen hyvä kuuntele noita muita.. Hyvä pano ja sitten ei muka kelpaa enää mihinkään????!!! Mitä helvettiä??? Jos sinä ja miehes haluatte lapsen, teillä on vakituinen työ ja koti, niin eikö siinä ole lapselle hyvät olosuhteet? :) Ja jos te olette pariskuntana sitä mieltä, että nyt tuntuu hyvältä vakiitua, niin miksikäs ei.
On totta, että kaikki maailman ihmiset ei halua lapsia ja että jotkut haluaa panna kenen kanssa millonkin tykkää - mutta kaikki ei ole samanlaisia! Mieti, oletko ravannut tarpeeksi baareissa ja riehunut, ettei tarvitsisi tehdä niin silloin kun lapsi on pieni. Itselläni ei ole koskaan ollut "menovaihetta" - ehkä se tulee sitten kun lapseni ovat jo aikuisia. Mitä pahaa siinäkään on. Jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat valintansa. Muiden mielipiteet eivät merkitse. Ainut, mikä merkitsee, on se, että sä olet hyvä äiti lapsillesi ja tuot niiden elämään niin paljon iloa kuin suinkin, sillä niin nekin tuovat sinun. :)
Lapsi on ISO haaste, johon on oltava valmis sitoutumaan pitkäksi aikaa. Jos sulla on tukiverkko kunnossa ja olet niin tasapainoinen ihminen, että pystyt huolehtimaan toisesta ihmisestä ja asettamaan hänet aina itsesi edelle, sä olet valmis. Olet varmasti hyvä äiti. Onnea! :)
pitää sitä itsekin elää ensin ja sitten vasta niitä lapsia. Ikää pitää siis olla lähemmäs 30 ennen kuin on oikeasti valmis. Oikeesti, jos kerran neuvoa ja näkemystä kysyt.
ajatella. Jokainen ihminen haluaa elämältä eri asioita, ei kaikki halua tehdä tiettyjä asioita ennen perheen perustamista esim. matkustella, bilettää.. Jokaisen elämä on erilainen ja ainutlaatuinen, ei kaikkien tarvitse kulkea niitä samoja polkuja vaan voi tehdä omia valintojaan silloin kun siltä tuntuu.
Kyllä jokainen tietää itse milloin on valmis siihen vastuuseen mitä lapsi mukanaan tuo, ei siihen ole mitään tiettyä ikää.. Eikä sen oman elämisen tarvitse siihen lapsen syntymään loppua, kyllä lasten kanssakin voi matkustella ja harrastaa ihan niin paljon kuin haluaa.
Itse ainakin haluan myös, että on omaa elämää jäljellä sitten kun lapset ovat isompia, enkä olla toinen jalka haudassa sitten kun lapset muuttavat pois kotoa. Mielestäni on jo aika vanha jos on yli 30-vuotias kun saa ensimmäisen lapsensa.
siis jos esimerkiksi jenkeissä nelivitosena synnytetään eka kersa luonnollisesti ilman hoitoja, niin miksi se ei suomessa onnistuisi? En sano että 45v olisi hyvä ikä eka kersalle, koska suht vanhahan silloin on etenkin suomen mittapuun mukaan . Mutta alta vähän nelikymppisenä ne muualla maailmassa tehdään!
Mitä teille nuorille on oikein tehtyja syötetty kun tuollain ajattelette että ensin lapset ja sitten mietitään muuta elämää. Hei haloo, suomen sotienjälkeinenjälleenrakentaminen on loppunut jo viimeistään 80-luvulla, että turhaan ajattelette sillä tavalla kuten silloin ajateltiin. Naisen asema on ihan eri kuin silloin. Otakaa siis mallia ulkomailta. Siellä on ihmiset onnellisempia ja vähemmän mt-ongelmia ja alkoholismia, mihin osasyynä on varmaan se kun yhteiskunta antaa olla yksilö eikä painosta mm. lapsentekoon.
Vanheneehan sitä kun itselleen uskottelee, että joo olen 28v, eli olen vanha kohta vanhemmaksi. Elätte ilmeisesti henkisesti 10-15v etuajassa vai?
Ei naimisiin kannata mennä ihan heti saatika tehdä lasta!
Ei se huono vinkki ole että eläkää ensin itse ja oppikaa. Sitten lapset mukaan oppimaan elämää.
Paha kun tilanne suomesssa tämä ja ajatusmaailma tuollainen harhaanjohtava oravanpyörän armoille ohjaava suorituskeskeinen:(
että nuorena ei ajattele totuudenmukaisesti ja ei tiedä mitöä elämältä haluaa.
jos haluaa esim. ison perheen niin perheen perustaminen on paras aloittaa 40-vuotiaana? Jos haluaa vain yhden lapsen niin mikäs siinä jos sen tekee 40-vuotiaana.
Tässäpä sinulle muutama fakta:
Alle 25-vuotiaan naisen riski synnyttää down-lapsi on 1:2000, 35-vuotiaan riski on 1:300 ja 40-vuotiaan 1:100. 45-vuotiaan naisen riski synnyttää down-lapsi on jo yksi 25:sta.
Luonto ei ole ainakaan tarkoittanut että lapset tehdään nelikymppisenä.
Miten naisen asema, yhteiskunta tai kaikkein vähiten sotien jälkeinen jälleenrakentaminen liittyy siihen, että ihmiset haluavat elämältään eri asioita. Jotkut haluavat lapset nuorina, toiset vanhoina, miksi mielestäsi toinen näistä valinnoista on täysin väärin?
Ja mitähän tekstissäsi tarkoitat "teillä nuorilla"? En itse ainakaan saa itseäni sopimaan tuohon muottiin, olen kuitenkin opiskellut korkeakoulututkinnon ja ollut ansiotyössä viimeiset viisi vuotta.. Ja saanut ryypätäkin ihan tarpeeksi paljon.. Mutta mielestäsi olen ehdottomasti liian nuori hankkimaan perhettä nyt 24-vuotiaana?
"Tässäpä sinulle muutama fakta:
Alle 25-vuotiaan naisen riski synnyttää down-lapsi on 1:2000, 35-vuotiaan riski on 1:300 ja 40-vuotiaan 1:100. 45-vuotiaan naisen riski synnyttää down-lapsi on jo yksi 25:sta."
- ihmeen vähän downeja kuitenkin maailmassa on, jos nuo perusteettomat väitteesi pitävät paikkaansa. Laitappas lähteet näkyviin, niin pohditaan vähän pitääkö nuo paikkaansa. Maailmassa ensisynnyttäjien keski-ikä on likempänä neljääkymppiä. Suomessa se on jotain 26v tvs, eli luvattoman alhainen ja selittää siksi huostaanotot sun muut onnettomuudet elämässä.
Jos haluaa suuren perheen, Hmm, suurperhe..Mikäs on suurperheen raja? No neljä lasta on varmaan jo suurperheen raja. Harvapa haluaa suurperheen. Kaksi lasta lienee se optimaalinen. Tehtailu ja rakkaudella lapsien tekeminen on kaksi eri asiaa. Siiispä kaksi lasta kerkeää tekemään 30-40-vuotiaanakin rakkaudella:)
ikäsi on ihan sopiva. Se mitä elämässä tulee tapahtumaan jää nähtäväksi. Kukaan ei voi varmistella mitä tulee ehkä joskus mahdollisesti haluamaan. Elämme kuitenkin tässä ja nyt. Näitä kamalia vänkyttäjiä ei kannata ottaa tosissaan. Lapsi tulee ja se mahtuu elämään. Muut hommat hoidetaan kun tulevat eteen.
Itselläni on kuusi lasta. Ensimmäisen sain 18 vuotiaana ja viimeiset vasta vähän yli kolmekymppisenä. Äitiys oli erilaista kolmekymppisenä kuin ihan nuorena, mutta toisaalta en silloin hoitanutkaan ensimmäisiäni. Olisin ollut toisenlainen äiti viimeisilleni jos en olisi tehnyt ensimmäisiäni;)
Ehdin siinä välissä erotakin ja kouluttautua, siirtyä työeämään, hankkia asunnon ja vaikka mitä. ELämä ei lopu lapseen, kuten osasta tekstejä voisi kuvitella.
Sitä paitsi koskaan ei ole valmis hankkimaan lapsia jos oikein puntaroi ja laskelmoi ne jääkin hankkimatta. Lapsia hankitaan kun siltä tuntuu. 21 on hyvä ikä aloittaa.
Ole huoletta neuvolan puheista. Sieltä saat kuulla kaikenlaista ihmeellista. Ja jos tulet saamaan useamman lapsen neuvolan kuolemattomista totuuksista saat hauskaa naurettavaa muiden äitien kanssa.
Nämä pennut on sitä vapaan kasvatuksen tulosta ja ne ei ajattele realistisesti ja pitkällä tähtäimellä. Päässä vikaa. Ollaan kusessa kun nämä vielä lapsiakin alkavat tekemään ja pipovikahan periytyy.
Mitä iloa saatte tästä toisten haukkumisesta... Todella inhottavaa ja nimimerkki "järjetöntä sakkia" kuulostat itse, että kaikki ei ole kohdallaan. Minulla on monia alle 25-vuotiaita tuttuja, joilla on yksi tai enemmän lapsia. He ovat kaikki onnellisia ja tyytyväisiä elämäntilanteeseensa ja lapsista pidetään hyvää huolta. Sehän riippuu jokaisesta itsestään, koska on valmis perustamaan perheen. Toiset ovat kypsempiä aiemmin. Tosi tylsää, että jotkut teistä kirjottavat noin ilkeitä kommentteja ja haluavat aiheuttaa pahaa mieltä.....
Hah...tein haukkumisille!! Ite sain ekan muksun ollessani 18 vee ja toisen 20 vee ja hyvin on pärjätty. Nyt ikää 31 ja haaveilen kolmannesta :) Tsemppiä sulle Mariia88..pärjäät varmasti, jos vain haluat :) Nää on kateellista sakkii suurin osa tääl nähtävästi :D
Siis järkyttävää tekstiä tosiaankin täällä. Oon samaa mieltä, että luonto on tehnyt lapset hankittaviksi nuorina, silloin sitä jaksaakin parhaiten. Täytän itse kohta 19, ja perhe kovasti suunnitteilla. Neuvolatädin henkilökohtainen mielipide tosiaankin vaan toi, että pilaat elämäs, jos lapsia alat hankkimaan, ei noin mun mielestä sais edes sanoa, todella "kannustavaa"! Tiedän myös itse monta, jotka ovat aloittaneet lasten hankinnan hyvin nuorina, ja hyvin näyttää sujuvan! Omaa kokemusta mulla ei tietenkään ole, mutta tää on mun mielipiteeni. Ja mun mielestä ei sitäpaitsi kuulosta edes yhtään oudolta, että 88-syntyinen suunnittelee perheen perustamista, kun vielä mies ja talot ja kaikki valmiina! Rohkeesti vaan perhettä perustamaan ja onnea sille tielle! :)
Tämä oli kans lasten kirjoitus. Muistakaa se, että jos yksi pärjää lapsen kanssa nuorena, se ei tarkoita mitään. Nimittäin yksi kymmenestä ehkä pärjää ja nauttii, muut katuvat!
Kukaan vastuullinen ihminen ei kehota jotain kakskymppisiä lapsentekoon.
Kyllä ihminen on itsekin lapsi likelle 25 ikävuotta. Oikeasti!
Mutta omapa on elämänne. Pilatkaa se jos haluatte, mutta kun pilaatte siinä samalla sen lapsenkin elämän.
Huoh! No antaa olla
ole koskaan kuullut ainoankaan vanhemman sanovan katuvansa lapsensa saamista, oli sitten toivottu tai vahinko. Kyllä ne omat lapset on yleensä tärkeintä maailmassa. Ja että ihan yhdeksän kymmenestä olisi sitä mieltä? On sinulla vilkas mielikuvitus..
Harvapa sitä suoraan sanoo että menee elämä päin persettä ja että jos voisi niin tekisi asiat toisin. Onhan lapset kivoja, mutta ne ei ole kaikkien juttu. Mitä kokeneempana elämästä ne lapset tekee, sitä varmemmalla pohjalla se homma on.
Nykyajan lapsenteko on vähän sama kuin se kun lapsena naapurin poika sai uuden maastopyörän, niin toisenkin naapurinpojan piti saada. Sama homma kuin jos naapuri vaihtaa autoa, niin kohta toinenkin kävelee pankkiin ja ottaa velkaa ja vaihtaa uutta autoa alle:)
Niin pinnallisia me ollaan suomalaiset ihmiset:)
vaikuttaisi siltä että sinulla ei ole itselläsi lapsia, elämä on kohdellut kaltoin tai sitten sinulla on lapsia, mutta et ole ollut niistä valmis huolta pitämään ja tämän takia pidät lasten saamista elämän loppuna ja hyvin raskaana taakkana!? tai sellaisenkuvan ainakin annat itsestäsi. Ja toisekseen, ihmettelen että miten pidät itseäsi jotenkin niin elämää kokeneena ja kaiken tietävänä että uskallat tuollaista väittää että aikuiset ihmiset 20-30v pilaavat oman ja lapsensa elämän jos ovat tehneet lapsia? Et sinä minun mielestäni heitä niin paljon vanhempi ole ja ikä ei takaa järkeä.
Ihmiset ovat yksilöitä ja kypsyvät vanhemmuuteen eritahtiin. Monet yli kaksikymppiset ovat henkisesti paljon aikuisempia kuin jotkut kolmekymppiset.
Kaverini on 35v. joka ei pysty ylläpitämään miessuhteitaan ja sitten kun hänet jätetään, on hirveä kiire rynnätä uuteen suhteeseen, kun ei pysty olemaan yksin ja heti ahdistaa. Minullekin soittaa vain jos on kokenut vääryyttä. Hän ottaa asiat hyvin henk.koht. eikä omaa yhtään huumoria, monet työpaikan vaihdot tullut "kiusaamisen" takia. Itse epäilen johtuvat siitä, että ottaa asioita liian vakavissaan eikä pysty suodattaan toisesta korvasta ulos. Hän on mielestäni todella läheisriippuvainen. Vuoden seurustelun jälkeen tuli vauvakuume, mutta onneksi suhde päättyi ennen kuin lähtivät lasta yrittämäänkään.
Olen itse 25v. jolla 1,5v. lapsi ja nyt suunnitteilla toinen lapsi. Eikä se ole elämän pilaamista, jos menot on menty ja perheen haluaa perustaa sekä elämän arvot ovat kunnossa.
Mutta en minäkään suosittele parikymppisiä lapsia tekemään, jos he vain "haluavat" lapset ilman mitään järkevää syytä esim. perustellen, että: "olisihan se ihana ja mun kaverillakin on"
Ihmiset ovat yksilöitä ja kypsyvät vanhemmuuteen eritahtiin. Monet yli kaksikymppiset ovat henkisesti paljon aikuisempia kuin jotkut kolmekymppiset.
Kaverini on 35v. joka ei pysty ylläpitämään miessuhteitaan ja sitten kun hänet jätetään, on hirveä kiire rynnätä uuteen suhteeseen, kun ei pysty olemaan yksin ja heti ahdistaa. Minullekin soittaa vain jos on kokenut vääryyttä. Hän ottaa asiat hyvin henk.koht. eikä omaa yhtään huumoria, monet työpaikan vaihdot tullut "kiusaamisen" takia. Itse epäilen johtuvat siitä, että ottaa asioita liian vakavissaan eikä pysty suodattaan toisesta korvasta ulos. Hän on mielestäni todella läheisriippuvainen. Vuoden seurustelun jälkeen tuli vauvakuume, mutta onneksi suhde päättyi ennen kuin lähtivät lasta yrittämäänkään.
Olen itse 25v. jolla 1,5v. lapsi ja nyt suunnitteilla toinen lapsi. Eikä se ole elämän pilaamista, jos menot on menty ja perheen haluaa perustaa sekä elämän arvot ovat kunnossa.
Mutta en minäkään suosittele parikymppisiä lapsia tekemään, jos he vain "haluavat" lapset ilman mitään järkevää syytä esim. perustellen, että: "olisihan se ihana ja mun kaverillakin on"
Ihmiset ovat yksilöitä ja kypsyvät vanhemmuuteen eritahtiin. Monet yli kaksikymppiset ovat henkisesti paljon aikuisempia kuin jotkut kolmekymppiset.
Kaverini on 35v. joka ei pysty ylläpitämään miessuhteitaan ja sitten kun hänet jätetään, on hirveä kiire rynnätä uuteen suhteeseen, kun ei pysty olemaan yksin ja heti ahdistaa. Minullekin soittaa vain jos on kokenut vääryyttä. Hän ottaa asiat hyvin henk.koht. eikä omaa yhtään huumoria, monet työpaikan vaihdot tullut "kiusaamisen" takia. Itse epäilen johtuvat siitä, että ottaa asioita liian vakavissaan eikä pysty suodattaan toisesta korvasta ulos. Hän on mielestäni todella läheisriippuvainen. Vuoden seurustelun jälkeen tuli vauvakuume, mutta onneksi suhde päättyi ennen kuin lähtivät lasta yrittämäänkään.
Olen itse 25v. jolla 1,5v. lapsi ja nyt suunnitteilla toinen lapsi. Eikä se ole elämän pilaamista, jos menot on menty ja perheen haluaa perustaa sekä elämän arvot ovat kunnossa.
Mutta en minäkään suosittele parikymppisiä lapsia tekemään, jos he vain "haluavat" lapset ilman mitään järkevää syytä esim. perustellen, että: "olisihan se ihana ja mun kaverillakin on"
sun kaveris on vaan yks ihminen. Nää mammat on suuri joukko. heillä ei ole omakaan elämä hanskassa mknilla, niin silti tehdään lapsia kun mutki tekee. Mutta hei, onn eksi suomen holhousyhteikunnassa on lapstenkoteja jonne voi penskansa viedä jos ei itse jaksa;)
Minä matkustin ja biletin koko kakskymbbisaikani. Lapsia en miettinyt lainkaan vaikka kaverit niitä puski. Kiertelin maailmaa ja tein töitä useammissa maissa. Kivaa oli, mutta nyt olen kyllästynyt bilettämiseen ja maasta toiseen muuttoon. Nyt on vuorossa auto, oma talo ja toivottovasti vauva :).
Siskoni teki lapsensa vähän yli kaksikymppisenä. Hän halusi perheen ja hyvin onnellinen on vieläkin.
Itse olen hyvin onnellinen valinnastani. Olen nyt yli kolmekymmentä ja tiedän, että lapsia on vaikeampi saada näin vanhana mutta en kyllä vaihtaisi kokemuksiani pois.
Kukin taplaa tyylillään, niinkuin ne sanoo.
ja toiset käyttää aivoja ja haluaa olla onnelliaia ja toiset tekee kuten muut tekee.
Täytyy sanoa oma kokemus tähän :)
Olen itse saanut esikoisen 17v täytin kyllä 18v 1kk päästä esikon syntymästä mutta odotin 17v :) Silloin tuntu et oon täysin valmis äidiksi ja oltiin asuttu mieheni kanssa yhdessä 2v eli oli 15v kun muutin mieheni kanssa yhteen. Mutta siis tarvii sanoa että nyt kun sain 22v kuopuksen niin en tod. ollut esikoisen raskausaikana valmis äidiksi :O Mutta siis hyvin onnellinen olen lapsistamme, mutta voin sanoa että en ollut 17v... Kyllä on ajatukset kaikista paljon muuttuneet ja tarvii myöntää että kyllä jossain vaiheessa kun olin täyttänyt 18v tuli olo että kumpa voisin itsekin mennä... Tätä harva teiniäiti myöntää, mutta luulen että kyllä se muidenkin kohdalla karu totuus on :( Mutta siis tuohon sinun tilanteeseen.. :) Olet 21v jo ja mielestäni ei ole mitään estettä hankkia lasta jos siltä tuntuu :) Etkä ole edes mikään teiniäiti enää ;)!! Mutta siis suuri ero siinä on hankkiiko muksun alle 18v kuin esim. 20v kun on saanut edes 2v bilettää ja ennen kaikkea jokin ammattitutkinto on takataskussa :)
Kyllä oli törkeesti sanottu siltä tädiltä mutta kieltämättä tälläsiin ihmisiin joutuu välillä törmäämään.Itse sain esikoiseni 16v ja toinen tuli heti 19v ja olen todella onnellinen että olen nuorena tehnyt ja oma mieheni on saman ikäinen kuin itse olen ja hyvä isä =) Ja onnea teidän perheen lisäyksen yrittämiselle =)))
Mistä näitä AKKOJA taas ryntäsi haukkumaan muita naisia!
pyysikö kukaan nainen jotakin kadun lunttua haukkumaan itseään?siltä nämä jotkin ämmät täällä kuulostaa!
lapset on tärkeintä elämässä ja niitä saa ne jotka haluaa, ja näin sen kuuluukin olla. tietääkseni suomessa on sellainen vapaus.
tunnen monia monia parikymppisiä naisia, laidasta laitaan. enempi kumminkin niitä tapauksia joissa syntyneellä lapsella ON oikea perhe, isä ja äiti, jotka on syystä tai toisesta halunneet lapsen maailmaansa.
mutta muistakaa se, että jokaisella on myöskin oikeus elää ilman lapsia ja siten että ei tarvitse teidän valitustanne elämän raskaudesta kuunnella. Jokainen siis valitsee seuransa ja elämänsäö kulun. Mutta olisi hyvä jos maksaisitte itse ne penskanne,e li säästäkää rahaa!