Mua ärsyttää ihan suunnattomasti etenkin meidän asunto. Ollaan asuttu täällä kolmisen vuotta, yksi huone ollut aina "varasto", tavaraa aina liikaa. Mutta nyt en kestäisi olla koko asunnossa, ärsyttää koko ajan ja saan hirveitä itku-raivareita. Pahinta on ettei ne raivarit taho loppua millään.
Lisäongelmana on se, etten pysty juuri mitään enää tekemään kun olo on niin kamala (rv 37). Tavallaan täysin miehen armoilla olen tiettyjen, mm. just siivousjuttujen suhteen. Ja sehän vasta ärsyttääkin, kun asiat ei mene niin kuin haluan koska en voi itse tehdä!
Oikeasti hajoaa pää. Me käydään useesti iltasin ajeluilla ihan vaan koska mun on pakko päästä pois tästä talosta.
Onko muilla tällaista... Tuntuu että mulla on nyt yliannostus näitä hormooneja, ei mun kroppa enää kestä. :(
Lisäongelmana on se, etten pysty juuri mitään enää tekemään kun olo on niin kamala (rv 37). Tavallaan täysin miehen armoilla olen tiettyjen, mm. just siivousjuttujen suhteen. Ja sehän vasta ärsyttääkin, kun asiat ei mene niin kuin haluan koska en voi itse tehdä!
Oikeasti hajoaa pää. Me käydään useesti iltasin ajeluilla ihan vaan koska mun on pakko päästä pois tästä talosta.
Onko muilla tällaista... Tuntuu että mulla on nyt yliannostus näitä hormooneja, ei mun kroppa enää kestä. :(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse asutaan AIVAN LIIAN PIENESSÄ asunnossa. 2 h k -asunnossa asuu itseni lisäksi 4 v. lapsi ja mies ja kaiken kukkuraksi tulevan vauvamme laskettu aika on syyskuussa. Meidän perhe-elämä kärsinyt tilanpuutteesta kun hengitetään jatkuvasti toistemme niskassa..ja kai ne hormonitkin asiaan vaikuttaa.
Lapsella ei leikkitilaa, lapsen lelut olohuoneessa, miehen vaatteet ei mahdu kaappeihin vaan ne ovat muovipusseissa lattialla, joka nurkassa jotain kamaa ja kun jollekin kaapille yrität päästä pitää toiset tavarat ensin raivata pois tieltä ja kun jotain kaapista tarraat tippuvat muutkin tavarat....blaaaaaah!! =(
Kaiken lisäksi vittumaiset naapurit piste iin päälle.
Onneksi ei mene enää kauaa ku päästään muuttamaan. Pari viikkoa kun kestäis tässä kaaoksessa niin saisin vaaimet meidän uuteen isompaan kotiin..Sitä odotellessa.
Mustakin tuntuu että pahimmat itku-raivarit mulla on tullut juuri tän nykyisen asunnon takia.
2h kk (48m2),ei parveketta,asunto oli huonossa kunnossa jo kun muutimme tähän: lattiaa ja tapettia paikkailtu törkeen näkösesti tapettia repeytynyt seiniltä,tuntuu että kaikki täällä on "likasta" ja että kaikki tavarat vaan roikkuu joka puolella kun ei ole kunnolla säilytystilaa.Lisäksi vuokranantajamme on taivastakin vanhempi mummeli joka väittää kiven kovaan että isännöitsijä piinaa häntä meidän koiramme haukkumisen takia (koiramme on todella hiljaista sorttia ja kun soitimme itse isännöitsijälle,hän ei ole kuulemma soittanut kertaakaan vuokranantajallemme!) ja lisäksi alakerran naapurit pitävät äänekkäitä pippaloita joka vkonloppu..
Olemme mieheni kummatkin tällä hetkellä työttömiä ja saamma sosiaalitoimistosta toimeentulotukea.Kysyimme olisiko mahdollista saada maksusitoomus vuokratakuisiin niin ei kuulemma onnistu koska tämä asunto riittää kuulemma vallan mainiosti meille :/ koitimme anoa kaupungilta asuntoa mutta koska meillä on maksuhäiriömerkintöjä joutuisimme maksamaan 3kk takuuvuokrat :S
Haluaisin NIIN pois täältä! saa pelkää koko ajan että mitä se mummeli taas keksii että mitä ollaan muka tehty en jaksa enää edes siivota tai mitään kotona ku tuntuu ettei se auta mitään ku kuitenkin kaikki on vaan likaista ja rumaa täällä :(
Täällä on aikalailla samantyyppinen tilanne, kuin teillä.
Mekin ollaan kummatkin työttömiä ja maksuhäiriömerkinnät vielä. :/
Täällä onneksi (tietääkseni) se ei estä asunnon saamista kovin paljon, eikä tarvitse maksaa kuin kuukauden takuu.
Odotan kyllä innolla, että täältä pääsisi pois ja äkkiä.
Kai teidänkin kuuluisi saada kolmio, jos kerta vauva on tulossa?
Hirveä sotku, ja ei minuakaan huvita siivota, kun heti näyttää silti likaiselta.. Tosi ahdistavaa.
Luulin että olen ainoa näitten asuntoahdistus-ajatusten kanssa, mutta huh.. En sentään!
näemmä löytyy. :)
Meillä se hulluin ja ärsyttävin juttu on että tää kämppä on kolmio, eli toinenkin makuuhuone OLISI jos sinne vaan edes mahtuisi sisään. Se vaan on täynnä miehen romua, tietokoneita, ja on onneton heittämään pois mitään. Lisäksi siellä on mm. KAKSI työpöytää, tv-hylly, nojatuoli... Voitte kuvitella, että siitä huoneesta ei ole mihinkään. :( Ja voitte kuvitella paljonko ärsyttää välillä MIES...
Mulla on oikeesti välillä sellanen olo, että kutsun raivaustraktorin tänne ja sanon että viekää kaikki. Ainakin tosta huoneesta. Ja oikeastaan vaatehuoneenkin voisi tyhjentää. Äääääh. Joku juttu on tapahtunut päässä, että nyt kun vauva tulossa, haluaisi kaiken olevan SELKEÄÄ ja ei liikaa tavaraa missään. Huoh. :(
täällä katotaan se asunnontarve neliömäärien mukaan,48 neliötä riittää kuulemma ihan hyvin meille :P
koittaisivat ite perkule tulla asumaan tähä paskaläävään ison koiran ja vauvan kanssa ja sanoisivat sit uudestaan ettei muka tarvita isompaa asuntoa
itsehän olette laittaneet itsenne tuohon 'tilaan'. kuka on jättänyt laskut maksamatta???
jos on yks huone romua täynnä, senku heität ne helvettiin!!! ihme jos yhtä äijää saa kuriin ja lapsikin tulossa. mitä luusereita te oikeen olette???
ihme kuvitelmia, että kaupungin pitäisi teistä nyt huolehtia kun vauvakin tulossa. TE olette ITSE itsestänne(ja lapsestanne) vastuussa, ja myös kodistanne. Hyi helvetti muovipussissa vaatteita??? kivoja toukkia..
Vaikka miehen vaatteet muovipusseissa lattialla ovatkin. Mies muutti jälkikäteen tähän kun odottelimme isompaa asuntoa vaan eivätpä mahdu kaappeihin vaatteet eikä mihinkään ylimääräistä kaappia/lipastoa, että saisimme vaatteet pois noista pusseista.
Se on totta, että kaupunki se vaan tuijottaa neliömääriä eikä katso esim. asunnon pohjapiirrustusta. Ne ei aina ne neliöt kerro asunnon koosta.
Kuka on sanonut että luottotiedot lähteny laskujen takia?
Ja kyllä mä sen tiedän että olemme mieheni kanssa itsestämme ja lapsesta vastuussa,en tarkoittanutkaan että kaupungin pitäisi millään tavalla "paasata" meitä,voisivat myöntää maksusitoomuksen vuokratakuisiin sentään.
Meidän tilanteemme johtuu aika pitkälti siitä että mieheni lomautettiin töistä ja itse jouduin pitkälle sairaslomalle koulusta.Taidat itse olla luuseri ;)
Meille tulossa niin paljon vauvanvaatteita ettei MILLÄÄN mahdu tähän asuntoon.Vaikka vaatehuone meillä onkin,se on täynnä meidän vaatteitamme ym tavaraa.Hoitopöydässäkin on vain kaksi laatikkoa :S Onneksi äitini lupasi että voimme hänen luonaan säilyttää vaatteita ja tuoda/hakea sitä mukaa kun vaavi kasvaa =)
luottotiedot menevät?
Meillä on kans kolmio, kaupungin vuokrakämppä joka on ihan hirveässä kunnossa. Lisäksi tavaraa on niin paljon, että vauvan vaatteet ei mahdu kaappiin ja toistaiseksi ne on pahvilaatikossa tuossa yhdessä huoneessa joka alkaa muistuttaa varastoa. Huone oli alunperin mieheni atk-huone, mutta nyt siellä on iloisesti sekaisin kaikki maailman rojut, jotka ei mahdu enää minnekään. Onneksi tuon huoneen oven saa kiinni... mutta tietty on ärsyttävää kun jokapaikka on tupaten täynnä. Kaikki tavarat on meille tarpeellisia ainakin toisinaan eikä heitetä niitä pois.. ja tilaa saamme enemmän kunhan vain saisimme oman talon valmiiksi. Siitä tosin näyttää tulleen ikuisuusprojekti, kun omin voimin sitä yritämme tehdä....
Mutta ymmärrän täysin tilanteenne vaikka itselleni on siihen tulossa helpotusta aikaa myöten. Mutta jos on ankea asunto ja tavaraa jokapaikassa niin eihän sitä huvita yhtään sisustaa... Itse pohdin, että missä sitä järjestäisi vauvan kastetilaisuuden sitten kun se aika tulee, kun tämä vuokra-asunto on niin järkky ja omaan taloon ei olla vielä päästy muuttamaan.. Mulla onneksi toistaiseksi on tämä raskaushormoni aiheuttanut sen, että olen ollut normaalia rauhallisempi ja tasaisempi (nyt kun sanon näin, niin varmasti menee pian hermo jostain..) joten normaalisti olisin varmasti paljon ärsyyntyneempi!!!
Omalla kohdalla ainakin sen takia etten saanut sakkoja maksettua.Eli tavallaan laskut jäi maksamati,sori :S
monestakin syystä. Esimerkiksi voit olla työssäkäyvän läheisen lainan takaajana ja sitten iskee työttömyys. Siinä tilanteessa pankki tulee jonkun verran vastaan mutta vähintään korot on kuitenkin maksettava. Jos omat tulot on pudonnut tilanne voi olla aika mahdoton.
miksi täällä pitää kuittailla joka asiasta, kuten jostain luottotiedoista.
En ole tuo henkilö, joka kertoi omista luottotiedoistaan, mutta minulta ne on myös menneet.
Itseltäni ne menivät eräästä syystä joka ei johtunut millään lailla minusta itsestäni, enkä sitä täällä halua juoruilla. Joten kyllä ne voivat mennä monestakin syystä.
Ei se silti tietääkseni tee minustakaan sen huonompaa ihmistä, vaikka ei luottotietoja olekkaan. :)
Elämä jatkuu, vaikka se joissakin asioissa onkin hankalaa. Meitä kun on monessa elämäntilanteessa olevia, meitäkin raskaana olevia.
tavaroille miettisi jonkun muun paikan ja ottaisitte huoneen käyttöön? Vaatekaappi tuskin vie enempää tilaa kuin ne pahvilaatikot, päinvastoin.
Oletko kysynyt vuokraisännältä rahaa maaleihin ja tapetteihin? Se usein onnistuu vaikkei tekijöitä saisikaan. Me jouduttiin remontoimaan eteinen (pohjatyöt oli edellisessä remontissa tehty huonosti ja maalit rapisi alas pienestäkin kolhusta) ja toinen makuuhuone kun tapetit ei oikein sopinut isommalle lapselle ja huoneet piti koon takia vaihtaa. Ystävä auttoi huonekalujen siirrossa mutta maalauksen tein itse.
Kastetilaisuuteen kannattaa kysellä tiloja seurakunnalta. Jos tulot on pienet diakonissalta on useimmissa seurakunnissa mahdollisuus saada myös taloudellista apua eikä silloin tarvitse täyttää toimeentulotuen kriteerejä. Itse aion yrittää sitä koska en yksinkertaisesti jaksa, ja siellä on puhtaat ja siistit tilat, astiat ja iso astianpesukone.
Sun viesti kyllä kolahti ihan täysin! Tosin itse sain noita itkuraivariahdistuskohtauksia alkuraskaudessa. Meillä asuntotilanne sinänsä ihan päinvastoin kuin muilla tänne kirjoittaneilla. Meillä vanha iso maalaistalo piharakennuksineen ja isoine pihoineen. Ja mä niin inhoon tätä kaikkee! Mulla ei vaan yksinkertasesti riitä voimat ja aika tämän kaiken kunnossa pitämiseen ja sen lisäks esikoisen hoitoon.
Nyt kun tuosta ensimmäisestä kolmanneksesta on selvitty, tunteet on kummasti tasottunu, mutta edelleenkin olisin ihan just valmis lähtemään kaupunkiin sopivan kokoseen rivari kämppään "helppoon" elämään, jos mies vaan niin ehdottas...