mä en uskalla mennä vastakkaisen sukupuolen kanssa treffeille. jos jokukin kysyy en välttämättä kehtaa sanoa ei vaan sanon joo,mutta sitten kun pitäisi mennä iskee paniikki ja keksin selityksiä miksen pääsekkään. moni varmaan ajattelee että olen mulkku. mutta kahdestaan olo vastakkaisen sukupuolen kanssa johon on ehkä ihanstunutkin miten se voi olla niin vaikeaa?? kai siinä on se pelko niin suuri että nolaa itsensä. sitten kun vielä ujostuttaa niin en edes osaa puhua sösöttää vaan ja en keksi mitään sanottavaa. muutenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa kommunikointi ei oikein luonnistu kuin humalassa. vaikka se olisi vain joku kaveri.
liian ujo
rehveille
4401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo oli kuin minun suustani. Ei kai sitä auta, kun rohkeesti vaan kohdata ne tilanteet. Kerran sitä vaan eletään.
Aivan sama ongelma täällä.. Kamalinta on tuo kun kaverit yrittävät jollekin naiselle tyrkyttää.. Häpeän niin että voisin kuolla.. Kaipaan läheisyyttä ja rakkautta enemmän kuin mitään tässä maailmassa, mutta kai tää elämä on yksin pakko läpi kahlata! Vituttaa kanssa vähän väliä vastata kyselyihin "ootko homo"... En ole, en vaan uskalla avata sisintäni naisille.
että sehän on jo iso kohteliaisuus kun joku uskaltaa pyytää sinua ulos. Mä ainakin olen niiiiiiin imarreltu kun näin käy. Se toinenhan siinä on laittanut itsensä likoon. Ei se olisi sua ulos pyytänyt jos olisi ajatellut, että olet ihan idiootti.
Minä taas en kehtaa sanoa, että "joo" jos joku pyytää kahville. Sen verran hermostuttaa vastakkaisen sukupuolen kanssa kommunikointi, etten uskaltaisi kaksistaan mihinkään lähteä. Nykypäivänä kuitenkin pitäisi olla sosiaalinen, avoin, menevä, vauhdikas, menestyvä ja hauska että kukaan ylipäätään voisi kiinnostua sen paremmin, kun ujouteni selviää toden teolla en luultavasti kiinnosta enää ketään.