täällä.. ..niin monta kertaa olen pettänyt itseni ja lupaukseni olla näille palstoille tulematta ja taas vaan..
ei kenellekään voi kertoa ikäväänsä,, ei mitään muutakaan,, kukaan ei ymmärrä eikä tätä hulluutta kai voikaan ymmärtää,, ei ole sanoja, joilla sitä voisi kuvata,, se vain on ja pysyy,, kaunis tunne, jolle ei ole nimeä,, ikäväksi voi yrittää sanoa, mut en tiedä onko se enää sitäkään,, joku sen sytytti ja jätti minuun.
ei kenellekään voi kertoa ikäväänsä,, ei mitään muutakaan,, kukaan ei ymmärrä eikä tätä hulluutta kai voikaan ymmärtää,, ei ole sanoja, joilla sitä voisi kuvata,, se vain on ja pysyy,, kaunis tunne, jolle ei ole nimeä,, ikäväksi voi yrittää sanoa, mut en tiedä onko se enää sitäkään,, joku sen sytytti ja jätti minuun.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kyllä ota mitään selvää kenelle menee.
viestin itselleni tarkoitin, sori että oli niin sekava. kaipaillut olen erästä miestä pitkähkön aikaa eikä vaan selvyyttä tule mistään,, ei mistään..
Aika moni varmaa täällä ajattelee samoin kuin sinä.
Ei minullakaan ole koskaan ollut ketään kenelle puhua, tai olisi varmaan, jos uskaltaisin. Olen tällainen kilpikonna enkä osaa puhua. Tiedän että moni olisi luotettava ja hyvä ystävä, mutta kun en osaa. Sain sellaisen kotikasvatuksen että minun pitää miellyttää muita ihmisiä enkä saa puhua epäkohdista.
Ei sellaisesta kovin äkkiä pääse eron, jos aina pelkää puhua tunteistaan.
ehkä lörpotteleminen onkin vaarallisempaa.
Tunteista vaikeneminen ei ole hyvä asia, kenellekään.
Jos ei osaa kertoa tunteistaan,niin se on minusta tosi huono asia.
Aina pelkään hylätyksi tulemista (siis nöyryyttämistä, nälvimistä ivaa) jos puhun tunteistani, pätee sekä positiivisiin että negatiivisiin.
Ehkä minä vielä joskus uskallan puhua. toivon näin.
vähän tuossakin ja kuulostit mukavalta. Ainahan voi myös sanoa, että tuntuu vaikealta eikä oikein haluaisi.
Niin, ei tuo tunteista puhuminen ole mahdollista. Pelkään kovasti että minua ivataan sen vuoksi vaikka tiedän että on olemassa hyviä ihmisiä jotka eivät tee pahaa vaikka heille paljastaisin heikkouksiani (tunteitani).
varma niistä. Itse olen aina kertonut, ei kaduta ei. eniten ärsyttää sellaiset, jotka luulevat että roikun heissä vaikka uusi sivu on käännetty jo aika päivää sitten.
Hienoa jos osaat kertoa tunteistasi, kaikilla ei ole sitä taitoa. En minä oma-aloitteisesti lähde tunteista kertomaan. tottakai kysyttäessä vastaan ja tietenkin sanon rehellisesti jos en tunne muuta kuin ystävyyttä vaikka tiedän että se sattuu.
Tarkoitan vaan, että minulle kaikista tunteista puhuminen on aina ollut vaikeaa.
meitä on monia joilla tuo sama tauti on päällä. Ikävä on ja mihinkään ei sitä
voi kertoa..itse tälläsenä 40v miehenä vieläkin ikävöin, vanhoja asioita mutta
vaan ei saa millään ajatuksista pois koska ei voi kenenkään kanssa asiasta puhua. ..
on se, että kun yrittää puhua ei löydykään sanoja.. ei voi tilanteestaan siis kertoa, koska sitä ei voi järjellisesti selittää,, ei oikeastaan järjettömästikään,, parasta olisi puhua sen jonkun kanssa, mut sekään ei tunnu onnistuvan. sanat ei vaan riitä.