Voiko kukaan sanoa näin.........mä kadun sitä, että tein lapsen.
Yksin sen olen hoitanut. Minnekkään pääse koskaan. Akuiset suhteet nyt voinut unohtaa kokonaan.
Siivoan. Pyykkään. Maksan laskut ja käyn töissä. Ja hoidan lasta.
Yksin sen olen hoitanut. Minnekkään pääse koskaan. Akuiset suhteet nyt voinut unohtaa kokonaan.
Siivoan. Pyykkään. Maksan laskut ja käyn töissä. Ja hoidan lasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sanottuna, suurin piirtein sellaista elämä on.
Sinusta on tullut äiti, peruuttamattomasti aikuinen vastuunkantaja. Huoleton nuoruus on yksisuuntainen tie.
Yksinhuoltajan elämä ei ole helppoa. Oletko itse valinnut yksinhuoltajuuden? Entä kuinka vanha lapsesi on? Huomaa, että myös lapsesi lapsuus on yksisuuntainen tie. Sekin loppuu aikanaan. Luultavasti ikävöit vielä joskus tätä aikaa.
Usko tai älä, lapsesi on kuitenkin parasta elämässäsi. ne aikuiset suhteet eivät sitä korvaa.
kotiin vaan etsi vertaistukea. Esim. neuvolan kautta saattaisi löytyä toinen samassa tilanteessa oleva äiti jolla on samanikäinen lapsi. Silloin olisi mahdollisuus vuorotella lastenhoidossa ja molemmat saisi edes joskus "omaa aikaa".
se ei siltä juuri nyt tunnu. Olen kanssa yksinhuoltaja ja helppoa ei aina ole ollut. Omakohtaisesti voin sanoa, että kaipaan kovasti aikaa kun tytsäni oli pikkuinen jolloin huolet olivat pienet. Nyt teini ja huolet suuret, jonka vuoksi en varsinkaan nyt voi huolettomasti tavata ystäviäni j.n.e on oltava kotona valmiudessa, niin ja yölliset valvomiset ovat tulleet kuvioon uudestaan...
Tehkäähän lapset nuorena niin pääsette yksinhuoltajiksi!