Moi. Siis mä en tiiä mikä mulla on tuntuu että kaikki hävii multa kaverit elämän nautinto siis kaikki.. mähän seurustelen mut siis ei mulla oo oikeen mitään muutaku mun tyttö ystävä. Jaku en nykyään saa mistään nautintoo siis en mistään siis mun elämä maistuu ihan puulta.:( en tiiä sit mistä johtuu mä oon koko ajan hirmu ärsyyntyny ja vaikka miten yrittäsin leppyy nii ei tarttekku jotaki jonkun tehä vaik se ei hermostuttas mua nii mä rupeen siitä jo valittaa sille jaku en saa nykyään yöllä nukutuu ku jonkun 4-5 tuntii ku mun uni on nii sekavaa ja sittekku en vaan nukaha..:( mikä avuks en kehtais mennä lääkäriinkään ku sitte kaikki ihmettelee et mikä mulla on ja sittekku yritän keksii jotain.. tai sit jos sanon totuuden nii kaikki sanoo et eihän pojilla mitään tommosta pitäis olla nii sitä vaan sais kullaa sen saman niiku ennenki hei siehän oot ollu aina vahva nii sun pitää nyttekki olla" hitto mä alotin jo 6 luokalla ajattelee elämää vähä niiku stressaamaan ja nyt oon 18 ja en oo päässy niistä mistään paheista pois tuntuu vaan että kohta sekoon.:(
:(
1joku1
2174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, jos yhtään lohduttaa niin itsekään en ole apua hakenut, kun en kehtaa. Ja minullekin kaverini aina sanovat, että olen vahvin ihminen kenet he tuntevat. Jos he sattuvat tietämään että minulla on vaikeaa siis, mutta harvoinpa minä heille mitään kerron. Sehän tässä juuri pään sekoittaakin, kun ei osaa puhua, kaikki ajatukset ja tapahtumat vuosien varrelta ovat sekaisin pääsi sisällä ja ainut ihminen joka niistä tietää olet sinä. Ja kun olet aivan yksin ajatustesi kanssa, sinun pitää yksin miettiä että mikä on oikein ja mitä pitää tehdä.. Mutta siihen ei vain pysty, voimat loppuvat, pää menee sekaisin, elämä hajoaa käsiin eikä mistään saa otetta.
No nyt on helpottanu ku oon ollu tai yrittäny olla ajattelematta kaikkia niitä mitä on tapahtunu ja jotka paukuttaa tätä mieltä.. ja nyt oon huomannu et ei tässä elämässä voi ikinään sanoa ketään kaveriksi tai mikskään muuksi ihminen on ihminen ja se elää elämäänsä ikinään ei pitäisi tutustua kehenkään lähemmin.. no tietenki tyttö ystävää en tässä tarkota mut mun muita tuttuja ja kavereita ne käyttää hyväkseen mua vaikka oon jo valmiiks pers aukinen ei mulla oo oikeen mihinkään varaaa nii ne vielä osaavat jotenki repiä musta kaiken irti.. jakun ne VALHEET jota saa joka päivä kuulla niiltä olevinaan kavereilta ne on niin vit**ttavia että siis niih en osaa sanoo enää mitään kai pitää yrittää jotenki elää.. oonhan mä "vahva luonteeltani" jota saa koko ajan kuulla...