Mummoni

en tiiä.. mutsiini en juurikaan ole enää yhteydessä ollut... hyvä jos kerran kuussa soitellaan..
tätini kanssa vielä harvemmin soitellaan ja ollaan koodeissa...

asiaa puhut...
en osaa mummoani kunnioittaa kun sen mielestä en tee mitään oikein.. mut serkuthan tekee kaiken täydellisen oikein.. ja toinen niistä on oikeesti huora.. ni ei se on paljon täydellisempi ku mie joka kihloissa hyvän miehen kanssa..

aloittaja kirjoitti:

en tiiä.. mutsiini en juurikaan ole enää yhteydessä ollut... hyvä jos kerran kuussa soitellaan..
tätini kanssa vielä harvemmin soitellaan ja ollaan koodeissa...

asiaa puhut...
en osaa mummoani kunnioittaa kun sen mielestä en tee mitään oikein.. mut serkuthan tekee kaiken täydellisen oikein.. ja toinen niistä on oikeesti huora.. ni ei se on paljon täydellisempi ku mie joka kihloissa hyvän miehen kanssa..

rakentamiseen, ja ihan sama vaikka huorana olemiseen mielummin, kun tollasten ihmisten kanssa tekemisissä olemiseen! ;)

Tsemppiä, pärjää sitä muutenkin, ja voin sanoa että paljon paremmin =)

elämän kirjoitti:

rakentamiseen, ja ihan sama vaikka huorana olemiseen mielummin, kun tollasten ihmisten kanssa tekemisissä olemiseen! ;)

Tsemppiä, pärjää sitä muutenkin, ja voin sanoa että paljon paremmin =)

avioliittoa? Niin, todennäköisesti mummollasi ei ole puhtaat jauho pussissaan ja ne vielä vanhana kalvaa. Kysy häneltä: tekikö hän huorin ennen avioliiton aamenta? Tai onko hänellä äpärälapsia tai menneisyydesä sikiönlähetyksiä? Voi, voi, jos on: on se syntinen mummo! - Kyllä isoäiti on ilkeä ja vähämielinen, jos tuollaisia huoranimityksiä omille lastenlapsilleen puhuu.

vai tekikö huorin ennen kirjoitti:

avioliittoa? Niin, todennäköisesti mummollasi ei ole puhtaat jauho pussissaan ja ne vielä vanhana kalvaa. Kysy häneltä: tekikö hän huorin ennen avioliiton aamenta? Tai onko hänellä äpärälapsia tai menneisyydesä sikiönlähetyksiä? Voi, voi, jos on: on se syntinen mummo! - Kyllä isoäiti on ilkeä ja vähämielinen, jos tuollaisia huoranimityksiä omille lastenlapsilleen puhuu.

tässähän tää mielenkiintosin juttu onkin et eipä mummoni muita lapsen lapsiaan huoraksi hauku... ne kun tuntuu olevan jotai täydellisiä ihmisiä mummoni mielestä.. mä en kelpaa mihinkää sen mielestä.. mut serkkuni ovat kuin kaksi täydellistä ihmistä hänelle.. tärkeitä ja sitä rataa.. niitä mummo muistaa synttäreillään ja muutenkin... mua ei oo moneen vuoteen muistanu..
mut eipä siinä eipä äitinikää mua muistanu mun synttärinä.. saati jouluina ei o moneen vuotee muistanu mitenkää...
kaipa sitä pääse helpommalla ku antaa vaa niiden olla "täydellisessä" maailmassaan.. mulla on erittäin hyvä näin.. oman kullan kainalossa.. onneks hänen suku on ottanut mut "omakseen"... melkeempä jopa mieheni äiti on mulle enemmän äiti ku omani..

aloittaja kirjoitti:

tässähän tää mielenkiintosin juttu onkin et eipä mummoni muita lapsen lapsiaan huoraksi hauku... ne kun tuntuu olevan jotai täydellisiä ihmisiä mummoni mielestä.. mä en kelpaa mihinkää sen mielestä.. mut serkkuni ovat kuin kaksi täydellistä ihmistä hänelle.. tärkeitä ja sitä rataa.. niitä mummo muistaa synttäreillään ja muutenkin... mua ei oo moneen vuoteen muistanu..
mut eipä siinä eipä äitinikää mua muistanu mun synttärinä.. saati jouluina ei o moneen vuotee muistanu mitenkää...
kaipa sitä pääse helpommalla ku antaa vaa niiden olla "täydellisessä" maailmassaan.. mulla on erittäin hyvä näin.. oman kullan kainalossa.. onneks hänen suku on ottanut mut "omakseen"... melkeempä jopa mieheni äiti on mulle enemmän äiti ku omani..

Kiva kun olet rakastettu. On mukava kuulla, että miehesi suku on ystävällinen sinulle ja pitää teistä molemmista. Ole onnellinen. On vaan surulla todettava, että ikävä kyllä kaikki vanhemmat ja isovanhemmat eivät kykene rakastamaan läheisiään ja eniten he menettävät siinä itse. Monet vanhat ovat katkeria nuorisoaan kohtaan, mutta unohtavat oman käytöksensä. Ei nuori polvi välitä ilkeistä ja parjaavista vanhemmista. Tänä päivänä nuoriso on todella fiksua ja itsenäistä. He haluavat muuttaa kotoaan paljon nuorempina kuin ennen muutettiin ja pärjäävät paremmin itsenäisesti ilman vanhempiaan kuin vaikeiden vanhempien ja sukulaisten kanssa.

ole onnellinen kirjoitti:

Kiva kun olet rakastettu. On mukava kuulla, että miehesi suku on ystävällinen sinulle ja pitää teistä molemmista. Ole onnellinen. On vaan surulla todettava, että ikävä kyllä kaikki vanhemmat ja isovanhemmat eivät kykene rakastamaan läheisiään ja eniten he menettävät siinä itse. Monet vanhat ovat katkeria nuorisoaan kohtaan, mutta unohtavat oman käytöksensä. Ei nuori polvi välitä ilkeistä ja parjaavista vanhemmista. Tänä päivänä nuoriso on todella fiksua ja itsenäistä. He haluavat muuttaa kotoaan paljon nuorempina kuin ennen muutettiin ja pärjäävät paremmin itsenäisesti ilman vanhempiaan kuin vaikeiden vanhempien ja sukulaisten kanssa.

mutta tuntuu pahalta kun tahtoisin olla läheinen äitini kanssa, mutta äitini itse ajaa mut siihen pisteeseen ettei tee mieli juuri ollenkaa soitella sille.. saati mummolleni..
no mummolleni soitin edellisen kerran joulun alla ja nyt sitten heinäkuun loppupuolella.. eipä mummo ilahtunut yhtään soitostani..
mutta minkäs sille mahtaa olen meidän suvun mustalammas.. ja toisaalta itepä ne menettää kaiken kun en todellakaan halua heidän ikinä tapaavan miestäni.. mies on ihana, hellä ja kaikkea mitä mieheltä voi oikeasti odottaa..

muutin kotoota pois kun olin 16 jonka jälkeen todellakin alkanut ongelmat niin äitini kun mummonikin kanssa.. mielestäni en mitään väärää siinä tehnyt että muutin yli 100 kilsan päähän opiskelemaan ammattia mistä oon haaveillu koko ikäni..
sain ammatin ja nyt vaihdankin sitä kun eipä se ollutkaan niin hieno ammatti kun lapsen mielessä olin se ajatellut.. :) karu totuus tuli töissä esiin..
ainoat jotka on aidosti onnellisia siitä et vaihdan ammattia on isäni, kultani, kultani perhe ja omat rakkaat kaverini..

äitini vaan piti mulle hirveän palopuheen asiasta.. niinkuin teki mummonikin.. en tajua miksi.. nykyaikaa on kuitenkin se et periaatteessa pitää olla monikoulutettu jotta töitä olisi melkee kaikkialla.. ja sitä mulle on opetettu molempien taholta.. ja nyt kun niin teen ni voi herran kiesus ku teenki sit väärin siinä.. ei vaan mahu jakeluun tuo mitenkään...

aloittaja kirjoitti:

mutta tuntuu pahalta kun tahtoisin olla läheinen äitini kanssa, mutta äitini itse ajaa mut siihen pisteeseen ettei tee mieli juuri ollenkaa soitella sille.. saati mummolleni..
no mummolleni soitin edellisen kerran joulun alla ja nyt sitten heinäkuun loppupuolella.. eipä mummo ilahtunut yhtään soitostani..
mutta minkäs sille mahtaa olen meidän suvun mustalammas.. ja toisaalta itepä ne menettää kaiken kun en todellakaan halua heidän ikinä tapaavan miestäni.. mies on ihana, hellä ja kaikkea mitä mieheltä voi oikeasti odottaa..

muutin kotoota pois kun olin 16 jonka jälkeen todellakin alkanut ongelmat niin äitini kun mummonikin kanssa.. mielestäni en mitään väärää siinä tehnyt että muutin yli 100 kilsan päähän opiskelemaan ammattia mistä oon haaveillu koko ikäni..
sain ammatin ja nyt vaihdankin sitä kun eipä se ollutkaan niin hieno ammatti kun lapsen mielessä olin se ajatellut.. :) karu totuus tuli töissä esiin..
ainoat jotka on aidosti onnellisia siitä et vaihdan ammattia on isäni, kultani, kultani perhe ja omat rakkaat kaverini..

äitini vaan piti mulle hirveän palopuheen asiasta.. niinkuin teki mummonikin.. en tajua miksi.. nykyaikaa on kuitenkin se et periaatteessa pitää olla monikoulutettu jotta töitä olisi melkee kaikkialla.. ja sitä mulle on opetettu molempien taholta.. ja nyt kun niin teen ni voi herran kiesus ku teenki sit väärin siinä.. ei vaan mahu jakeluun tuo mitenkään...

Kuulepa hyvä nuori, sinun omat taipumuksesi ja intosi ja kykysi ratkaisee, mille alalle tulevaisuudessa haluat perustaa elämääsi. ei mummo, pappa, äiti tai isä saa ratkaista sinun omia mieltymiksiäsi ja omia ratkaisujasi. Jos he saavat päättää opiskelustasi, voi olla että valmistuttuasi et viihdy ollenkaan. Ratkaise itse ja kuuntele omia toiveitasi. Näin olet takuulla paljon tyytyväisempi omaan elämääsi. Kyllä nuori osaa myös itse ajatella. - Ja ainakin minä omista nuoristani voin sanoa, että he koulun lopputodistuksen saatuaan muuttivat omiin boxeihin ja alkoivat opiskelun osa-aikaisen työnsä. He olisivat saaneet asua kotona, mutta halusivat itsenäistyä. Aluksi ikävöin nuoriani, mutta totuin ja näin, miten hienosti he pärjäävät ja selviävät. Nyt minulla on kolme upeata nuorta aikuista, jotka osaavat ottaa itsestään ja läheisistään vastuun. Rakastamme toisiamme ja tuntuu hyvältä, olen onnistunut myös siten että olen antanut lapsieni itse ottaa vastuuta omasta elämästään. - Eikä kukaan ole halunnut olla toisensa pomo.