FT, historiantuntija Mauri Kinnunen on nykyajassa ollut ensimmäisiä, joka osoitti näiden kieltojen pohjautuvan ensi sijassa Ruotsin Lapissa syntyneen ja suomalaisella korpiseudulla levinneen herätysliikkeen maantieteelliseen ja kulttuuriseen taustaan eikä Jumalan sanaan (Kaleva 1.10.2006). Kyse on yli satavuotiaaseen herätysliikkeeseen muodostuneesta ja siinä ylläpidetystä perinteestä, ei hengellisestä kysymyksestä. Raamatulla kulttuurikieltoja onkin varsin vaikeaa perustella. Raamatun aikaan ei ollut olemassakaan esimerkiksi tallennettua musiikkia, vaan kaikki musiikki oli ”elävää” eli paikalla esitettyä musiikkia.
On tietenkin asiatonta erotella erilaisia taiteen esittämismuotoja ja leimata toisia synnillisiksi (teatteri, konsertit, elokuvat), kun taas pitää toisia (äänitteet, lausunta, YLEn Elävä Arkisto) uskovaisille sopivina niiden teknisen esitysmuodon takia. Tällainen selittely on täysin kestämätöntä eikä Raamattu tue moisia teoretisointeja. Kulttuuriseikkoihin liittyvät järjettömät kiellot ovatkin omiaan karkottamaan tänä päivänä nuoria liikkeen piiristä.
Kulttuurikieltoja tarkasteltaessa ei voida sivuuttaa herätysliikkeen lähihistoriaa, eli 1960-70-luvulta alkanutta vaihetta, jolloin niiden noudattamista ryhdyttiin valvomaan yhteisössä aikaisempaa yksityiskohtaisemmin. Siitä lähtien kieltoja myös jatkuvasti lisättiin puhujainkokousten päätöksillä. Joka rikkoi kieltoja, joutui nuhdeltavaksi ja hänet velvoitettiin julkiseen rippiin eli parannuksen tekemiseen “seurakunnan edessä”.
On tietenkin asiatonta erotella erilaisia taiteen esittämismuotoja ja leimata toisia synnillisiksi (teatteri, konsertit, elokuvat), kun taas pitää toisia (äänitteet, lausunta, YLEn Elävä Arkisto) uskovaisille sopivina niiden teknisen esitysmuodon takia. Tällainen selittely on täysin kestämätöntä eikä Raamattu tue moisia teoretisointeja. Kulttuuriseikkoihin liittyvät järjettömät kiellot ovatkin omiaan karkottamaan tänä päivänä nuoria liikkeen piiristä.
Kulttuurikieltoja tarkasteltaessa ei voida sivuuttaa herätysliikkeen lähihistoriaa, eli 1960-70-luvulta alkanutta vaihetta, jolloin niiden noudattamista ryhdyttiin valvomaan yhteisössä aikaisempaa yksityiskohtaisemmin. Siitä lähtien kieltoja myös jatkuvasti lisättiin puhujainkokousten päätöksillä. Joka rikkoi kieltoja, joutui nuhdeltavaksi ja hänet velvoitettiin julkiseen rippiin eli parannuksen tekemiseen “seurakunnan edessä”.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://freepathways.wordpress.com/2009/03/29/kulttuurikielloilla-ei-ole-raamatullisia-perusteluja/
Nainen, jos menet meikattuna seuroihin, kukaan ei enää tervehdi sinua Jumalan Terveellä vaan latsoo sinun kieltäneen uskosi meikkauksellasi. Näin asiaa meille kirkasti veljemme Obelix7.
Synti ja uskonsa kieltäminen ei hänen mielestään tapahdu meikatessa vaan jo silloin kun päästää mahdollisen meikin ostamisen valtaamaan ennen uskovaisen mielensä.
Tämän perusteella kysymys on hyvinkin hengellisestä asiasta. Suorastaan kynnyskysymyksestä.