Hei kaikille!
Minun on pakko purkaa ahdistustani tänne, kyseessä on ylihuolehtiva poikaystäväni. Olemme olleet yhdessä nyt 2kk, ei pitkä aika vielä mutta alkaa jo fyysisesti vaikuttaa minuun.
En ole kertonut hänelle suoraan syömiseen liittyvistä ongelmistani, vaikka luulen että hän on sen jo huomannut.
Ennen söin kerran päivässä, nyt jopa kolme kertaa ja isoja rasvaa tihkuvia annoksia (fiteroituja, nuudeleita, pastaa ym.). en ennen syönyt klo17 jälkeen, tai oikeammin klo15jälkeen mitään ja jumppasin 30-60min joka ilta ennen nukkumaan menoa. NYT syön joskus hänen vaatimuksestaan sellaiseen hirvittävään kellon aikaan kuin 22 illalla, enkä pääse jumppaamaan...
koska pelkään hänen arvosteluaan 400 vatsarutistuksesta, 400 selkälihaksesta, 400 jalkalihaksesta sekä paljon paljon muuta....
Joskus olen miettinyt, että olisi parempi etten seurustelisikaan. Mutta minulla on hauskaa ja me rakastamme toisiamme.
Kuitenkin painoni on noussut jo 58kg:oon (lähtö 50kg), ja minua ahdistaa aivan mahdottomasti. (olen n170cm pitkä)
Olen alkanut taas viiltelemään itseäni, käsivarsiin, ja väitän että olen vain satuttanut itseäni lemmikkilinnun kanssa jne. jnen.
Nyt hän on viikon töissä, ja aion laihduttaa niin paljon kuin vain kerkeän siinä ajassa. toivon pysyväni tiukkana ja saavutan edes joskus sen lähtöpainon ja alitan sen.
Haluan tuntea itseni kauniiksi mutten onnistu, jos joka paikkaa kiristää ja tuntuu etten taivu ja on vaikea hengittää kaiken tämän ylimääräisen alla.
Älkää alkako saarnaamaan siitä että kuinka pojat tykkäävät uhkeammista naisita ja hyvä vain että syöttää.. nyt ei ole kyse hänen hyvinvoinnistaan, ei hänen mielenterveydestään, minulla on oikeus muokata kehoani sillä minä siinä asun. Yksikään nainen ei ole olemassa kenellekään muulle kuin itseään varten.
Kiitos että sain kertoa, toivottavasti en kirjoittanut sekavasti ja saatte selvää. Olkaa ystävällisiä, kertokaa kuinka olette itse päässeet tälläisen tilanteen yli kunnialla?
Kunnioittaen teitä kaikkia
-Carola S.
Minun on pakko purkaa ahdistustani tänne, kyseessä on ylihuolehtiva poikaystäväni. Olemme olleet yhdessä nyt 2kk, ei pitkä aika vielä mutta alkaa jo fyysisesti vaikuttaa minuun.
En ole kertonut hänelle suoraan syömiseen liittyvistä ongelmistani, vaikka luulen että hän on sen jo huomannut.
Ennen söin kerran päivässä, nyt jopa kolme kertaa ja isoja rasvaa tihkuvia annoksia (fiteroituja, nuudeleita, pastaa ym.). en ennen syönyt klo17 jälkeen, tai oikeammin klo15jälkeen mitään ja jumppasin 30-60min joka ilta ennen nukkumaan menoa. NYT syön joskus hänen vaatimuksestaan sellaiseen hirvittävään kellon aikaan kuin 22 illalla, enkä pääse jumppaamaan...
koska pelkään hänen arvosteluaan 400 vatsarutistuksesta, 400 selkälihaksesta, 400 jalkalihaksesta sekä paljon paljon muuta....
Joskus olen miettinyt, että olisi parempi etten seurustelisikaan. Mutta minulla on hauskaa ja me rakastamme toisiamme.
Kuitenkin painoni on noussut jo 58kg:oon (lähtö 50kg), ja minua ahdistaa aivan mahdottomasti. (olen n170cm pitkä)
Olen alkanut taas viiltelemään itseäni, käsivarsiin, ja väitän että olen vain satuttanut itseäni lemmikkilinnun kanssa jne. jnen.
Nyt hän on viikon töissä, ja aion laihduttaa niin paljon kuin vain kerkeän siinä ajassa. toivon pysyväni tiukkana ja saavutan edes joskus sen lähtöpainon ja alitan sen.
Haluan tuntea itseni kauniiksi mutten onnistu, jos joka paikkaa kiristää ja tuntuu etten taivu ja on vaikea hengittää kaiken tämän ylimääräisen alla.
Älkää alkako saarnaamaan siitä että kuinka pojat tykkäävät uhkeammista naisita ja hyvä vain että syöttää.. nyt ei ole kyse hänen hyvinvoinnistaan, ei hänen mielenterveydestään, minulla on oikeus muokata kehoani sillä minä siinä asun. Yksikään nainen ei ole olemassa kenellekään muulle kuin itseään varten.
Kiitos että sain kertoa, toivottavasti en kirjoittanut sekavasti ja saatte selvää. Olkaa ystävällisiä, kertokaa kuinka olette itse päässeet tälläisen tilanteen yli kunnialla?
Kunnioittaen teitä kaikkia
-Carola S.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hienoa että olet löytänyt jonkun tärkeän ihmisen elämässäsi.
itse olen ollut sinkku jo 3 vuotta. eikä rakkautta mistään tunnu löytyvän. eli ensinnäkin, ole kiitollinen siitä :)
ehkä tämä oli lahja elämältä. ennenkuin asiat pahenevat, ehkä tämä auttaa sinun paranemaan. se, mihin aikaan päivästä syö, EI vaikuta painoon mitenkään. keho ei polta energiaa nopeasti, ja ruoka jonka syöt, on kehossasi vielä pari päivää sen jälkeen. energian saanti ja kulutus täytyy katsoa laajasti. eli jos PÄIVITTÄIN syöt yli kulutuksen = lihot. mutta jos syöt aika suht normaalisti ja stabiilisti joka päivä (ja ei haittaa vaikka pari päivää menisi plussalle), niin pysyt samassa painossa ja taas jos jatkuvasti syöt ALI kulutuksen = laihdut. tämän takia ihminen ei liho edes viikon ahmimisessa, vaan se on se pitkäkestoinen energiamäärä joka määrää minkä painoinen on.
se, että painat 58 ja olet noin pitkä, on vielä LAIHA. mutta ei välttämättä RUMAN laiha. itase olen nykyään 59 kiloo ja pituutta 167. olen nyt todella tyytyväinen painooni ja siihen että ei ole ''ruippa'' olo. ennen kun olin mielestäni ''kevyt ja ihana'', olen todellisuudessa vaan säälittävän näköinen. en itse koskaan tajunnut että kaikki katsoi koska niitä säälitti ja kauhustutti ulkonäköni.
sen sijaan että pakkotreenaisit kotona, osta salikortti ja rupea bodaamaan! ei ole mitään kivempaa kun lihasten rutistus ja tunne että antaa kaikkensa! siinä kasvaa lihakset (=kiloja tulee paljon lihaksista) ja tulee timmi ja terve olo. sillon on myös ''lupa syödä'' kunnolla.. että jos aamulla treenaa , on tärkeää syödä ennen nukkumaanmenoa että energiaa löytyy aamullakin! (Eli ei tarvitse angstata että on syönyt kl 22.)
voisin kirjoittaa niin paljon vielä, ja tahtoisin auttaa mutta en ole varma miten..
kehotan sinun puhumaan poikaystäväsi kanssa tästä! vaikka se olisi vaikeaa.. mutta älä kiltti heitä sitä pois tämän sairauden takia. muista että se ei ole ''Poikaystäväsi vastaan sinua'' tai ''Kehosi vastaan sinua''. se on SAIRAUS vastaan sinua, kehoasi ja suhdettasi. taistele sitä.
minä hain apua spykologilta, ja se auttoi paljon. sillä on paljon mitä ei kehtaa sanoa ystäville tai perheelle (outoja ajatuksia päässä, jotka vaan kuulostaa hullulta muitten korvissa.) nämä asiat voi heittää psykologin niskaan ja se helpottaa..
toivotan sinulle kaikkea hyvää! toimi NYT ennenkuin on liian myöhäistä, muuten katsot taakseppäin ja kadut. lupaan tämän.
Aika ristiriitaista "Joskus olen miettinyt, että olisi parempi etten seurustelisikaan. Mutta minulla on hauskaa ja me rakastamme toisiamme." Jos on todella rakastunut, siitä ei kannata luopua sairauden takia. Ehdotan että puhut suoraan hänelle tunteistasi, vaikka olisikin yhdentekevää mihin kellonaikaan syö, mutta jos sinua ahdistaa klo 22 syöminen, puhu tästä. Kyllä hänen tulisi ymmärtää. Itse olen tämmöinen ednos-tapaus. Olin alipainoinen vielä jouluna, mutta keväällä painoni on noussut korkeammalle kuin koskaan. Taisi olla maksimissaan jotain 65 ja olen 166cm. Aloin seurustelemaan pahimmassa bed-vaiheessa, mutta se alkoi tulla hillitymmäksi samontein. Joka päivä on silti taistelua syömisen, oman vartalon ja itseni hyväksymisen kanssa. Poikaystäväni on hyvin tietoinen häiriintyneestä ajattelutavastani. Hän ei pysty ymmärtämään kaikkea mitä teen, mutta kuuntelee ja tukee taistelussa. Nyt olenkin mielestäni läski, haluan takaisin mukavuusalueelleni, eli kokoa 34-36. Kun nyt olen kuitenkin 38. Sanoasseni ahdistuksestani hänelle, hän sanoo että rakastaa minua juuri minkä kokoisena tahansa, hän pitää minusta ihmisenä. Se on sydäntäsärkevän ihanaa kuulla. Kelpaan. Mutta en vielä itselleni ja tähän hän vastaa, että ajan kanssa paino sitten laskee, mutta älä ota asiasta stressiä. Hän on syy miksi en näännytä. Syömme monta kertaa päivässä, ehkä kuusikin, mutta mahdollisimman terveellisesti. Itse kokattua useimmiten. Tämän lisäksi käymme yhdessä urheilemassa. Normaalia elämää. Haluan painoni laskevan normaalisti. En tarvitse nälkäkuuria, vaan rauhallisen menon. Voin pudottaa painoa hullunlailla lyhyessä ajassa, mutta se ei tee hyvää keholleni ja tiedän sen. Mieluummin nautin nyt elämästä ja annan tilaa kaikelle hyvälle, kuin menen takaisin siihen itseinhon ja ahdistuksen täyttämään maailmaan. Tsemppiä.