Sukunimilaki antaa nykyään paljon valinnanmahdollisuuksia.
Olen silloin tällöin pohtinut, voisinko ottaa käyttööni jo 30-luvulla alle 40-kymppisenä edesmenneen isoäitini sukunimen. Minut on ristitty hänen mukaansa, ja olemme kuvista päätellen kovin samannäköisiä.
Kysymyksen esitän siksi, että tämä sukunimi, jonka haluaisin ottaa käyttöön, ei ollut isäni nimi. Hän oli isoäidin avioton lapsi, eikä halunnut isäpuolen nimeä.
Tämä melko harvinainen ja kaunis nimi on siis isoäitini avioliitossa sukuun tullut nimi.
Mitä mahtaa laki sanoa tästä? Ja pitääkö esim. ottaa selvää sukunimen nykyisten kantajien mielipide?
Olen silloin tällöin pohtinut, voisinko ottaa käyttööni jo 30-luvulla alle 40-kymppisenä edesmenneen isoäitini sukunimen. Minut on ristitty hänen mukaansa, ja olemme kuvista päätellen kovin samannäköisiä.
Kysymyksen esitän siksi, että tämä sukunimi, jonka haluaisin ottaa käyttöön, ei ollut isäni nimi. Hän oli isoäidin avioton lapsi, eikä halunnut isäpuolen nimeä.
Tämä melko harvinainen ja kaunis nimi on siis isoäitini avioliitossa sukuun tullut nimi.
Mitä mahtaa laki sanoa tästä? Ja pitääkö esim. ottaa selvää sukunimen nykyisten kantajien mielipide?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Isoäitisi on verisukulaisesi. Ninusta sinulla on oikeus siihennimeen, mutta tarkista asia maistraatista. Jos katsotaan että isoäitisi nimi on ollut suvussasi oleva nimi johon sinulla on oikeus, niin muiden nimen kantajien mielipidettä ei kysytä. Käänny maistraatin puoleen.
Itselläni oli seuraava tilanne;" Äitini äidin tyttönimi oli ns häviämässä,nimen jatkajia ei ollut.Halusin tämän nimen itselleni ja hankin vanhimmalata nimen omaavalta kirjallisen suostumuksen,jonka sitten toimitin muitten papereiden ohella Maistraattiin.Ei se tämän vaikeampaa ollut.