..Mulla oli kaksi rottaa, joista toinen, Dexxter kuoli eilen. Se oli vajaa pari vuotias, eikä sillä ollut mitään hengitystiesairauksia, eikä kasvaimia tai muutakaan.. Se siis vaan nukkui pois.. (kovin nuorena kylläkin?)
..Nyt olen huolissani Walterista, joka jäi siis yksin.
Tunteeko se hirveetä ikävää Dexxteriä kohtaan?
Voiko sen elämä enää olla hyvää, kun se elää yksin?
Onhan tärkeä kumppani nyt poissa..
Voiko Walter siis hyvin yksinään, vai olisiko se armeliaampaa päästää Dexxterin kanssa sateenkaarisillalle?
..Älkääkä tuomitko näistä kysymyksistä, en haua luopua Walterista, mutta mikä olisi sille parasta? Kertokaahan miten te asiat näette..
..Nyt olen huolissani Walterista, joka jäi siis yksin.
Tunteeko se hirveetä ikävää Dexxteriä kohtaan?
Voiko sen elämä enää olla hyvää, kun se elää yksin?
Onhan tärkeä kumppani nyt poissa..
Voiko Walter siis hyvin yksinään, vai olisiko se armeliaampaa päästää Dexxterin kanssa sateenkaarisillalle?
..Älkääkä tuomitko näistä kysymyksistä, en haua luopua Walterista, mutta mikä olisi sille parasta? Kertokaahan miten te asiat näette..
Vastaukset 9
Vanhimmat
ehdottaisin ehdottomasti, että et lopeta Waltteria! Olet vain enemmän Walter rotan seurana? Montako vuotias walter rotta on? Voisit tetysti, ottaa sille kaverin?
Jos sinulla ei ole ollenkaan aikaa Walterille, niin löytäisikö se kodin jostain muusta rotta perheestä, vaiko onko liian vanha muuttamaan?
Nämä olivat minun ehdotukset...toivottavasti auttoi.
Walter on kanssa vajaa pari vuotias, olivat Dexxterin kanssa samasta pentueesta..
En siis missään nimessä halua sitä lopettaa, haluan vain että sillä on hyvä olla niin kauan kun sen on hyvä olla :)
...Kaverin ottamista mietin hetken, mutta olen päättänyt, että Walter ja Dexter jäävät viimeisiksi rotiksi minulle (ainakin pariin vuoteen ei uusia), niin se kaveri-ajatuskin on nyt sitten poissuljettu..
...Tiedän, että nyt Walter vaatii minulta 100% panostuksen, että sillä on parempi olla, mutta pelkään, ettei sekään riitä.. Jos se masentuu tai kärsii yksinäisyydestä..
Walter on aina ollut vielä se arempi pojista ja hiukan syrää vetäytyvä...
Uutta kotia voisin harkita, mutta Walter on kuitenkin jo sen verran iäkäs, että haluaisin sen itselläni pitää, onhan se minun rottani ja minun kanssa koko ikänsä asunut.. Tunnen itseni vastuuttomaksi, jos annan eteenpäin eläimen, johon olen ottaessani sen sitoutunut 110%:sesti...
Eli, vaihtoehdoiksi jää, että olen enemmän Walterin seurana.
Riittääkö se? Kärsiikö se kun ei ole enää sitä lajitoverin seuraa....
Miten paljon vietit aikaa rottiesi kanssa aiemmin? Miten paljon pystyt viettämään aikaa rotan kanssa nyt? Tosiasia on, että ihmisenä et pysty millään viettämään aikaa rotan kanssa niin paljon, että se riittäisi edes kohtalaisesti. Jos vietät rotan kanssa aikaa 3 tuntia päivässä, se on kuitenkin 21 tuntia päivässä yksin. Kuulostaako rotanelämältä? Ei minustakaan.
Muutenkaan ihminen ei korvaa lajitoveria. Et osaa kirputtaa sitä kuten toinen rotta, et nuku sen vieressä mökissä, et kykene kommunikoimaan sen kanssa kuten rotta. Toki ihmisrakkaille otuksille ihmisseura on tärkeää, mutta toista rottaa ihminen ei koskaan korvaa.
Rotallasi on jo ikää - vajaa 2-vuotias on oikeasti jo vanha. Uuteen kotiin muuttaminen voisi olla tässä vaiheessa erittäin stressaavaa. Jos et aio ottaa uusia rottia, on Walterin kannalta parasta antaa sen mennä kaverin luo. Suojele elämänlaatua, älä elämää itseisarvona. Nyt Walterilla on yksinäistä ja tylsää - päästä se Dexxterin luo Sateenkaarisillalle viipottamaan, tekemään kepposia, jemmaamaan herkkuja ja nukkumaan pehmoisessa pesässä.
Olen viettänyt aikaa rottieni kanssa aika vähän päivässä, 1-1,5 tuntia päivässä.. Tiedän, että se on todella vähän ja aika on pikkuhiljaa vähentynyt tuohon..
Samana aika nyt pysyisi, eli n.1,5 tuntia päivässä, joka tosiaan on vähän, varsinkin nyt kun Walter jäi yksin..
...Tuota juuri tarkoitin, että Onko tuo enää mielekästä elämää Walterille yksin, kun en minäkään pysty sille enempää aikaa antamaan........
Toki tahdon, että se saisi jatkaa hyvää ja ihanaa elämää kanssani, mutta jos annan sen jatkaa kanssani, olenko silloin liian itsekäs, kun Walter ei siitä pystyisi nauttimaan yksinään.....
...Tämä on kamala tilanne, kun ei tiedä miten kuuluisi toimia..
Auttaisiko isomman häkin hankkiminen?
...Virikkeillä se ei oikein ole juuri touhunnut mitään, niin onko niistäkään iloa?
Onko nyt vaan seura ja sylissä/vapaana pitäminen enää ainoa touhu mitä sen kanssa voi tehdä...........
Onko se sitten sille oikein....
Ihmettelen vähän edellisen vastaajan viestiä, että heti kun lajikumppani kuolee, jäljelle jäänyt terve kaveri pitäisi lopettaa. Kaverin kuolemasta on niin vähän aikaa, että eikö olisi parempi katsoa, miten rotan elämä näyttää yksinään sujuvan.
Itse en rottien sielunelämää tunne, mutta vanhat gerbiiliherrat kyllä meidän taloudessa eläneet toverinsa jälkeen hyvän loppuelämän. Vaikka eläin onkin yksinään, sille voi keksiä virikkeitä ja sen kanssa voi seurustella.
....Siinäpäs se onkin....
Kyllä me nyt Walterin kanssa katotaan, miten se elo ilman Dexxteriä lähtee kulkemaan..
Aikaisemmin tosia arka ja syrjäänvetäytyvä Walter on nyt ihan eri otus. Se tulee häkin pinnoihin seurustelemaan, napsuttelee ja juttelee, tulee kiltisti sylin ja on todella seurallinen.
..Katsotaan kuinka hän pärjää, luultavasti ihan hyvin. :)
...toinen juttu, sille on tullut selkään sellasta kellertävää "talia"..?
Mitä se kertoo? pitääkö pestä pois? onko siitä haittaa sille? miksi sellaista rulee?
Osaako joku kertoa? :)
Ja kiitos vastauksista tähän asti, asia on mietitty molemmilta kanteilta nyt loppuun asti ja Walter jatkaa elämäänsä, kyllä se pärjää, kunhan olen itse sen kanssa. :)
Jos rotta on aiemmin ollut hieman syrjäänvetäytyvä, sen seuranhakuisuus kertoo nyt siitä, että sillä on tylsää yksin ja se yrittää epätoivoisesti ripustautua ihmiseen. Samaa on havaittu myös nuorilla, yksinäisillä rotilla. Mielestäni on todella itsekästä pitää rotta yksin jos se käyttäytyy noin. Onhan se hirmu kivaa että sekin haluaa nyt seukata kanssasi, mutta jos aikaa on tosiaan vaivaiset 1,5 tuntia/päivä, se on vuorokaudesta ypöyksin 22,5 tuntia. Se ei ole mielestäni oikein. Minua hirvittäisi ajatella, miltä siitä mahdollisesti tuntuu kun se on yksin - varmasti kamalalta. Laumaeläimelle se lajitoveri on kuitenkin aina tärkein, ja rotta kuuluu niihin supersosiaalisiin laumaeläimiin.
Gerbiileistä en minä tiedä paljonkaan kun niitä ei ole (nehän ei kait hyväksy uutta tulokasta helposti jos ollenkaan, kuten rotat hyväksyvät?), mutta rottia ei tule pitää yksin. Jos kavereiden hankkiminen on syystä tai toisesta mahdotonta, rotan kannalta on silloin parempi päästä pois.
Talia erittää enemmän ja vähemmän kaikki urokset, johtuu urosten voimakkaammasta hormonitoiminnasta. Ei tarvi välttämättä pestä, jos ei ihan hirveä klähmäklähmäkerrostuma ole. Pesusta ollutkin juttua, joten selailemalla löytyy.
Jos rotalle tulee tuota talia, se PITÄÄ pestä.
Periaatteessahan se on niin, että rotalla pitäisi olla lajitoveri, mutta tiedän erään pariskunnan joilla oli vain yksi rotta ja hyvän elämän sekin eli. Sai olla vapaana aina kun olivat itse kotona! Rotta siis pärjää myös vain ihmisen kanssa.
Tiedän juu, vanha aihe, mutta kommentoin silti.
Vaikka rotta pärjäisi yksin, se ei ole sille lajinomaista elämää. Rottaa ei voi verrata sosiaalisuudessaan esim. gerbiileihin, koska vanhat rotat hyväksyvät lähes poikkeuksetta uusia tulokkaita laumaan. Gerbiilit eivät ;)
Lisäksi tapauksen rotta oli jo varsin iäkäs. Vastaavanlaisessa tapauksessa itse päästäisin myös yksinäisen rotan pois.
Mun mielestä tärkeintä lemmikeille on elämän laatu.
Ne päätökset eivät ole aina helppoja, niin kuin paljon lemmikkejä pitäneet tietävät :)