Jos menen naimisiin, ollaan vuoden päivät kimpassa, sitten muutan erilleen niin saanko puolet aviopuolisoni omaisuudesta? Vaikka ei ole avioehtoa niin käsittääkseni avioliiton pituus ja varallisuuerot otetaan huomioon eli ei läheskään puolta saa. Minulla ei mitään, hänelle satojen tuhansien velaton omaisuus.
Jos todella on näin että jään nuolemaan näppejäni niin mihin koko avioehtoa tarvitaan, sehän on tarpeeton jos kuitenkin toinen pystytään kieroilemaan aivan osattomaksi?!
Jos todella on näin että jään nuolemaan näppejäni niin mihin koko avioehtoa tarvitaan, sehän on tarpeeton jos kuitenkin toinen pystytään kieroilemaan aivan osattomaksi?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ethän sinä vuoden päästä olisi yhtään sen köyhempi kuin nytkään, vaikket mitään saisikaan.
Toivottavasti tuleva puolisosi ymmärtää vaatia sen avioehdon.
On monta vuotta vongannut naimisiin, minä en ole asiasta ollut innostunut.
Lähtökohtaisesti avioerossa saisit puolet yhteisestä omaisuudesta.
Kuvaamassasi tapauksessa tulisi kuitenkin varmasti kyseeseen osituksen sovittelu. Syynä avioliiton erittäin lyhyt kesto, ja puolisoiden erittäin suuri varallisuusero. Jos tuossa tapauksessa saisit puolet, se johtaisi ehdottomasti kohtuuttomaan lopputulokseen.
Täällä on asia hyvin selitetty: http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Avioliittolaki/Puolisoidenomaisuudenjako
"jos kuitenkin toinen pystytään kieroilemaan aivan osattomaksi"
Jos avioliitto on kestänyt ainoastaan vuoden, ja toinen sen avulla saisi satoja tuhansia omaisuutta jonka kartuttamiseen hänellä ei ole ollut mitään osuutta, niin SE olisi kieroilua!!
Jos kerran ositusta sovitellaan niin mihin ihmeeseen avioehtoa tarvitaan? Ei tässä nyt olla puolia vaatimassa, en edes tiedä menenkö naimisiin mutta olisi sekin kohtuutonta jos mitään ei saisi. Voiko osituksen kohtuullistaminen siihen johtaa?
"Jos avioliitto on kestänyt ainoastaan vuoden" Vuosi on pitkä aika, ainakin joillekin. Sitäpaitsi jos siippa heittää veivinsä heti häiden jälkeen niin sovittelua ei harrasteta.
Käsittääkseni sovittelun ensimmäinen edellytys on että joku sitä vaatii! Jos joku saa vuoden avioliiton jälkeen satojatuhansia niin ei se mitään kieroilua ole. Jos joku saa vuoden avioliiton jälkeen puolet satojentuhansien omaisuudesta niin se voidaan katsoa kohtuuttomaksi ja siksi sovittelu on mahdollista. Jos joku vuoden avioliiton jälkeen sovittelun seurauksena saa satojatuhansia niin se on kohtuus koska saaja ei kuitenkaan saa puolta jaossa olleesta potista
kyselet tällaisia vain esim. koulu asioitasi varten, sillä jos ajatuksesi jo vuoden jälkeen ovat tuollaisissa huolissa niin MORJENS! Tällaisia ihmisiä varten avioehto on juuri tarkoitettu.. Mutta voin olla väärässäkin tässä tapauksessa tuomitsemaan!
Jos olet naimisissa pidempään velatkin jaetaan, jopa sinun ennen avioliittoa ottamat velat. Voi muten myös ilmaantua esiin, että hänen talonsa onkin perikunnan nimissä, eikä perikunta suotu jakoon, ja hänen purjeveneensä on velkainen ja autokin on työpaikalle leasattu. Toinen kesämökki onkin vain viikoksi vuokrattu ja toinen sukulaisten omistama ja hänen vanhemmillaan on kaksi mökkiä, josta ei kuitenkaan saa osituksessa mukaasi edes sinnä maksamaasi laituria ja remonttia. Sitten saat maksaa hänen arvopaperikauppoihin ottamiaan velkoja loppu elämäsi, vaikket ole rahoja ikinä nähnytkään eikä hän sustu selvittämään onko kaupoissa tullut joskus voittoakin, joka on kadonnut sukan varteen. Vaadi sinä siis avioehtoa!
Jos toisen nettovarallisuus on pakkasen puolella (velkaa enemmän kuin omaisuutta), ei tuota negatiivista osuutta huomioida tasinkoa määrättäessä. Eli erossa ei voi mitenkään joutua vastaamaan toisen veloista, ainoastaan pahimmassa tapauksessa maksamaan puolet omasta omaisuudestaan tasinkoa.