Onko menneisyydessä tapahtunut sukupuolenkorjaus olennainen tieto ja pitääkö se kertoa jollekulle joskus? Ja kelle ja missä tilanteessa?
Mikäli terveys on ok, sehän ei ole terveyttä koskeva olennainen tieto.
Mikäli terveys on ok, sehän ei ole terveyttä koskeva olennainen tieto.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Olen tulkinnut tuota siten että kerron sen esimerkiksi lääkärille, jos on tarkoitus ronkkia jotain alueilla joiden anatomia ei ole aivan tavanomainen naiselle. Lääkärillä voi muuten mennä sormi suuhun kun alkaa miettimään asiattomuuksia.
Mielestäni pitää myös silloin kertoa jos seurustelee vakain mielin, tähtäimessä parisuhde. Yhden yön tapauksille ei tarvitse kertoa mitään.
kertoa, jos vakavasti seurustelee. Kun on korjauttanut sukupuolensa, niin sittenhän on siinä korjatussa sukupuolessa ja piste.
Jos se sun perssuomalaisia äänestävä junttimies joku päivä vaikka oppiikin liikaa naisten alapäistä ja ihmettelee miksi sulla on eroava alapää. Sen jälkeen saat ukkos jättää sut, saat valehtelijan leiman ja useissa tapauksissa vähintään turpaasi. Eikä se henkisestikään ole kivaa jos suhteessa joutuu pelkäämään outtaantumista.
turpaan lyödä ja jos mies yrittäisi niin löisin takaisin
Kuulostaa tosinaisen puheelta, mutta miksi vehtaat sitten miesten kanssa eihän niistä ole kuin ovimatoiksi.
ei sitten ole purrut...
väkivaltaa ihannoivaa, miehiä katkerana haukkuvaa lesboa, niin enpä tiedä itkeäkö vai nauraa.
Suomessa nyt ihannoi väkivaltaa kaikki ainakin jollain kierolla tavalla vähintään, sillä se kuuluu kulttuuriin, hyvä juttu se ei kyllä välttämättä ole ja se että lesbo haukkuu miehiä ei eroa mitenkään siitä miten miehet haukkuu jatkuvasti naisia. Sarkasmin ymmärtäminen ja käyttö toisaalta ei taas kuulu Suomalaiseen kulttuuriin jossa elämän pitää olla niin vakavaa ja yhtä kärsimystä tai muuten sattuu.
mutta tämä saattoi toisaalta olla sarkasmia.
ihannoi; vaan ne, jotka on sikiöaikana saanu liikaa testosteronia.
Kyl mä ainakin diggaan ku miehet tappelee must niiku vittu. XD Mut ny meen vetää kax sidukkaa ja vähän sinist lämää kamppii frendien kaa. :DDD
Heh, luuletko tosiaan jotta estrogeenit tekevät ihmisestä kuuliaisen ja nöyrän palvelijan miesten edessä. Eiköhän aika moni nainen yritä jotenkin puolustautua jos mies käy hakkaamaan. Suurin osa henkirikoksista Suomessa kohdistuu naisiin ja ovat nimenomaan miestensä tekemiä.
Suurin osa henkirikoksien uhreista ja tekijöistä on miehiä, syrjäytyneitä miehiä. Ja estrogeeni vie lihakset aika tehokkaasti, joten transnaisen ei ole helppo puolustautua isoa miestä vastaan.
mielestäsi ei saisi edes yrittää puolustautua?
ei teinitytöistä.
Sarkasmia on vaikea erottaa.
vaan turpaan lyödä ja jos yrittäisi löisin takaisin."
Voit kertoa ihan kelle haluat tai jättää kertomatta, vaikka kaikille tai et kellekään. Suositeltavaa se olisi kertoa elämänkumppanille ja jos esim. menee yksityiselle gynekologille(miten muuten semmoinen osaisi tarpeeksi ison annoksen hormoneita määrätäkään?) pelkässä tarkastuksessakin kannattanee kertoa, sillä voi vähän ihmetellä muuten alapäätäsi sillä sisältä se leikattu alapää on kuitenkin erilainen. Koko julkisella sektorille kaikki käytännössä tietää halusit tai et, ne näkee siellä passiivinen hetu ja vanhat nimet koko elämän ajan jos olet ollut kirjoilla jossain, mutta sen alan ihmisiä onkin ohjeistettu ettei asiasta saa mainita eikä sen pidä antaa vaikuttaa.
Kyllä lääkäreille & mahdolliselle seurustelukumppanille on oleellista tietää transsukupuolisuudesta.
Jos ihmissuhteen perustaa valheelle niin mitä siitä tulee.
Olihan se vaikea kertoa asiasta nykyiselle poikaystävälleni silloin kun hänet tapasin. Siinä on aina mahdollisuus että ihminen ei sitä hyväksy. Riski on vain otettava. Onneksi tämä asia ei häntä pahemmin vaivannut & nyt yhdessä jo 3 vuosi menossa. :)
Sana "valhe" perustuu käsitykseen, että esittää jotain muuta kuin on, eli on jotenkin falski. Jos joku transtaustainen tuntee elävänsä valheessa, ei ole kyllä silloin vielä täysin oma itsensä, vaan puolitiessä.
Transtaustainen, joka ei esitä mitään eikä ketään muuta kuin oikeasti on, ei elä valheessa.
Minun mielestäni se että ei kerro totuutta menneisyydestä ihmisille joiden tarvitsee se tietää on väärin.
Vaikka onkin aina ollut henkisesti nainen & korjannut ruumiinsa vastaamaan sitä oikeaa sukupuolta, niin silti fakta on että ruumis oli alunperin miehen.
Sitä asiaa ei pääse pakoon.
on ilmoittaa lisääntymiskyvyttömyys, sillä se on olennainen tieto. Muutenhan pimppa ei eroa noista usean synnytyksen repimistä luomupimperoista.
Kehoa korjataan vastaamaan mieltä, joten miehen taustan mainitseminen on transtaustaisen naisen osalta iso valhe, koska hän ei ole itseään sellaiseksi käsittänyt. Fakta miehen ruumiista ei päde, koska luoto tuntee erilaisia geno- ja fenotyyppiyhdistelmiä.
Mielestäni ihmisen omantunnonkysymys on miten hän mieltää vanhemmuutensa. Itselläni on vahva isän identiteetti vanhempana, mutta tiedän vanhempia, jotka ovat täysin äitejä vaikka eivät ole synnyttäneet biologisia jälkeläisiään. Ehkä syy on siinä, että tulin isäksi miehen roolissa ja se jäi päälle. Minulla ehkä tuo bioisyys on vahvempi kuin sosiaalinen äitiys, mutta en osaa kiveenkään hakata asiaa, vaan tunnen että asia muuttuu. Tunnen että olen vanhempi enkä eroa käytökseltäni mitenkään naisista, jotka ovat äitejä. Ihmettelen vähän sitäkin miksi vanhemmuus pitää niin voimakkaan seksistisesti sukupuolittaa.
Olen ihan samaa mieltä Heli kanssasi siinä, että mahous tulee sanoa. Ettei mies lapsen toivossa ole mukana. Mutta muuta ei ole tarpeen selittää. Ihmettelen kovasti sellaisia transnaisia, jotka kertovat olleensa miehiä aikaisemmin. Mutta ehkä se heidän kohdallaan sitten olikin niin. Tyttöjä syntyy xy-kromosomistolla ja heidät kasvatetaan alusta pitäen tyttöinä. Pitäisikö heidän kertoa olevansa oikeasti miehiä? Se olisi kyllä emävalhe, jos ja kun heidät on merkitty syntymässä tytöiksi ja he tuntevat olevansa naisia. No mikäs on sitten se suuri ero klinenfeldiläisten ja transnaisten välillä? Sanoisin, että suurin ero on yhteiskunnan ottama kanta. Joka sitten saatiin kovalla väännöllä murretuksi. Eli ainoa mitä voisi kertoa on että minua pidettiin poikana, eikös ole hassua?
Ja hassuahan se oli, suorastaan tragikoomista.
Et eroakaan mitenkään äideistä Heli. Mutta eroat varmaan isistä paljonkin. Et tosin pysty sitä itse arvioimaan kun isyydestäsi huolimatta et oli ikinä ollut mies.
Ensin korjataan sukupuoli naiseksi ja sitten aletaan pelkäämään, että miten korjatun sukupuolen kanssa eletään. Ollaan niin naisia, mutta sitten ei kuitenkaan ollakaan naisia. Miksi korjata sukupuolensa, jos sen kanssa ei pysty elämään.
pitäisi kertoa, että on hedelmätön? Eihän moni luomu nainenkaan sitä tiedä avioon mennessään, että ei voi lasta saada.
että tietää olevansa lapseton.
Mä en ainakaan aatellu kertovani sen kummemmin korjauksestani juuri muille kun lääkäreille, tai en ihan kaikille niillekään jos ei liity asiaan millään muotoa, ainut lääkäri oli terveyskeskuslääkäri jolta uusitutin hormooneihin olevan reseptin, mut jos vaikka menisin valittaa muusta asiasta lääkärille niin en näe siinä mitään aihetta kertoilla taustojani.
Seurustelukumppanille voin kertoa jo vaikka alussa etten kykene saamaan lapsia, mut sekään ei oo olennainen asia kun en miehistä oo ees kiinnostunu, ja en sit haluu muutenkaan se leima otsassa lopun elämääni olla, jolloin kaikki kaatuu pelkästään siihen että on käynyt läpi sp.korjauksen, vaikka muuten toinen osapuoli olis hyvinki kiinnostunu..
Elän ihan nykyhetkeä, naisena naisen elämää, ajattelematta menneitä sillä eihän puolisolle tarvi myös kertoa muutenkaan mitään vanhoja sairauskertomuksiakaan, ja tuskin sitä edes sellaset kiinnostaiskaan jos ei vaikuta senhetkiseen elämään millään muotoa..
pointti on siinä, että se fyysinen keho on silti ollut fenotyyppisesti ja hormonaalisesti miehen aikaisemmin, vaikka henkilö kuinka paljon olisikin nainen ollut aina. Suurimmalle osalle miehistä tämä on tärkeä ja ylitsepääsemätönkin seikka.
Ei tietenkään pidä kertoa että ovat olleet "oikeasti miehiä", koska eivät ole olleet. Mutta keho on ollut ja se voi olla paha etappi joillekin.
Jos ette ole tietoisia siitä, että transnaisia tapetaan maailmassa liukuhihnamaisesti koko ajan juuri paljastumisen, vihan tai kunniakäsitysten vuoksi, niin kannattaisi pikkuhiljaa olla tietoinen.
Minusta tieto on vakavalle seurustelukumppanille oleellinen. Jos kyseessä on rakkaus, toinen saa tietää kaiken. Niinkuin sanottiin, valhe tai tietojen kertomatta jättäminen on aina siellä taustalla ja tekee rakkaudesta epätäydellisen. Kaikilla tietysti mielipiteensä.
Tietäiskin niin niitä naisia löytyy tästäki maasta paljon jotka ei yksinkertasesti haluu lapsia vaikka niitä pystyiski saamaan, samoin kuin myös on miehiä jotka lapsia ei halua.
Meidän suhteeseen ainakin kuuluu ainakin 100% avoimuus ja siihen sisältyy myös sairaskertomukset, exät, koko menneisyys, ikävämmät jutut, persoonan "pimeät" puolet jne. Nimittäin kyllä ainakin minua(sekä puolisoani) kiinnostaa jutella noistakin asioista, koska kuitenkin elämänkokemus on se josta henkilön persoona rakentuu ja tuollaiset keskustelut kasvattavat läheisyyttä.
Aika hataralla pohjalla on suhde jos kaikesta ei voi puhua...
Sinä taidatkin olla sellainen elämäntapatransu?
Tekeekö se minusta elämäntapatransun, että osaan jopa naureskella menneille enkä jaksa niistä enään nykyään välittää? Vai onko se liikaa että edes hyväksyn menneisyyteni? Yleensä en edes muista olevani transu ja silloinkin kun muistan ei se vaikuta suuntaan eikä toiseen. Etkai peräti väitä, että ihminen joka on toimivassa suhteessa jossa vallitsee avoimuus on elämäntapatransu?
Siihen miksi selaan tätä palstaa jos trans-asiat ei kosketa sanon vaan, että miksipä en. Täällä on hauskaa sellaisella kierolla tavalla ja trans-asiat nyt sattuu vaan kiinnostamaan vaikka ne ei sinällään omaa jokapäiväistä elämääni kosketa.
Eli mieluummin pimitätte mahdolliselta seurustelukumppanilta tämän tiedon.
Varsinkin jos kyseessä on tavallinen hetero mies joka uskoo teidän syntyneen fyysisesti naisena jolla on biologisen naisen synnynnäinen kalusto kuten kohtu, munasarjat jne.
Minä sanoisin tuota tahalliseksi huijaukseksi enkä itse tekisi sellaista toiselle ihmiselle.
Se on yksinkertaisesti väärin toista ihmistä kohtaan.
Eriasia jos heteromies on se kumppani, mut ainaki omalla kohdallani kun se puoliso ei ikinää tuu olee se heteromies, ihan siitä syystä kun en hetero satu olemaan, ja jos olisinki niin sanoisin kyllä rehellisesti et lapsia en kykene saamaan, joten luulis sit se riittävän. Niitä kun on ihan oikeessa elämässä naisia muutenkin jotka ei lapsia voi saada, ja silti tuntuu parisuhteessa elävän.
Mitä noihin synnynnäisiin sisuskaluihin tulee niin niitä kun ei oikeen huomaa muut kun gynekologi jonka kanssa tuskin se parisuhde on kovinkaan yleistä ;)
Mitä tohon huijaukseen tulee niin niitä on naisia jotka huijaa sitä miestä taas vaihtoehtosesti että syö e-pillereitä vaikka ei syökään, sit ilmottaa sille miehelle 9 kuukauden päästä että tadaa, oot sitten isukki ettäs alahan makselee elatusmaksuja, se jos jokin on sitä huijausta, ei se että jätetään kertomatta taustat jossa ei enää elä, vaan yrittää elää ihan normaalia elämää siinä missä muutkin.
En kyllä ymmärrä mikä ihmeen lisäarvo olisi kertoa taustastaan. Ei se suhdetta paranna yhtään.
Enhän minäkään tiedä onko mieheni syntynyt poikana vai tyttönä. Enkä kysele sitä. Samantekevää.
ihmisillä on nykyään siveitä suhteita, joihin ei kuulu siemensyöksyt.
Se ettei tarvitse pelätä outtaantumista on kyllä harvinaisen hyvä lisä suhteessa. Kyllä sen taustansa kuitenkin aina muistaa, vaikka se ei elämää koskettaisikaan millään tavoin ja sen voi muistaa myös muutkin joten outtaantumisen riski on aina teoreettisesti olemassa, vaikka kuinka läpimenevä vehje siellä jalkojenvälissä olisi. Eikö sinusta ole parempi pelata varman päälle kun ottaa riski?
Oletko sitten estänyt kumppaniasi tapaamasta sukuasi? Oletko polttanut lapsuuskuvasi? Kuinka pitkälle menet vain sen vuoksi, että se sun rakkain, kumppanisi, tukipylvääsi, ei ikinä saisi tietää tälläistä asiaa? Kuinka kauan sellaisen asian kanssa voi olla sinut? Vai oikeastiko voiko vain myhäillä, että hahhaa eipäs tuo tiedäkään totuutta ja taputtaa itseään selkään siitä, kuinka hyvin rakastaan viilasi linssiin.
Tuolla joku perusteli kertomattomuuttaan sillä, että on aina kokenut olevansa nainen. Jos korjatun sukupuolen kanssa on sinut, niin miksei voi olla sitä historiansakaan suhteen? Edes siinä pienimissä määrin, että uskaltaisi luottaa kumppaniinsa. Miten parisuhde voi toimia, jos se luuranko aina lojuu kaapissa ja oikeasti kokee ettei totuutta voisi kertoa? Eikö se olisi jo valehtelijalle raastavaa? Onko sellainen suhde minkään arvoinen edes? Tuolla tavalla valehtelija tekee itsestään ikuisen teeskentelijän. Hatun nosto niille, jotka osaavat olla sinut historiansa kanssa ja arvostavat ja luottavat kumppaniinsa. Niille, jotka ovat aidosti sitoutuneet parisuhteeseensa ja ajattelevat muutakin kuin itseään.
Tuntuu tosiaan, että joillekin tuo koko parisuhde on pelkkä hauska leikki, jossa voi valehdella miten mieli tekee. Ja jos se totuus joskus paljastuu, niin voi vain kuvitella mitä nuo kumppanit tuntevat. Olevansa vain osa toisen parisuhdehaavetta/kulissia, ei totuuden arvoisia, että heitä voi kohdella miten lystää ja vieläpä, että kumppani ei ole luottamuksen arvoinen.
En tiedä mikä ihmeen peikko muilla ihmisillä on mielessä. Mieheni tapaa jatkuvasti sukuani enkä ole polttanut lapsuudenkuviani. Asiat suurenee joidenkin mielessä ihan kohtuuttomasti. Minulle se ei ole keskusteluteema. Enkä tiedä, vaikka mieheni tietäisikin. Ei ole vain tullut puheeksi.
Ai että teeskentelijä? Jos on oma itsensä? Asia on nyt vain niin, että vaikka toimisi ihan samoin molemmissa tapauksissa niin siinä tapauksessa, jossa ihmiset TIETÄÄ, he kokevat minut eri tavalla kuin siinä, jossa he EIVÄT TIEDÄ. Eli se teeskentely ei ole minussa, vaan heissä itsessään.
Minä en tajua tuollaisia vinkujia. Onko päähäsi ikinä pälkähtänyt että on olemassa ihmisiä jotka eivät juurikaan tapaile sukulaisiaan, eivätkä edes omista lapsuuskuva-albumeita? Pysyisit nyt vaan siellä pulverifoorumillasi siihen asti kun olet läpikäynyt prosessisi ja palaa sitten kertomaan mitä asioista ajattelet. Veikkaanpa mielesi vielä muuttuvan.
silleen, kun en ole leikkauksessa ollut, mutta en kyllä usko, että salaisin asian kumppanilta tai läheisiltä ystäviltäkään missään tilanteessa. Toisaalta mun sukulaiset kyllä on asiasta hiljaa ja lapsuuskuvistakin löytyy sopivan androgyynejä otoksia, jos toinen ehdottomasti haluais nähdä jotain.