Olen aika ajoin kokenut itseni yksinäiseksi. Nyt minulla on kuitenkin muutamia kavereita. Olen huomannut että minut kutsutaan aina yhteisiin illanviettoihin sun muihin, mutta kukaan ei oikein arki-iltaisin esim. pyydä minua viettämään aikaa kanssaan, tms.
Olen ihan perusmukava ihminen. Lähiaikoina olen ollut vähän masentunut, lähinnä itsestäni ja se varmaan välittyy käytöksessäni. Tai että olen vähän ehkä turhan kyyninen enkä naura niin paljoa.
Pitäisikö ottaa etäisyyttä kunnes saisin omat asiani kuntoon? Pelottaa että jos näen heitä niin he toteavat että eivät kyllä jaksa minua ja ei tule kutsujakaan..
Olen ihan perusmukava ihminen. Lähiaikoina olen ollut vähän masentunut, lähinnä itsestäni ja se varmaan välittyy käytöksessäni. Tai että olen vähän ehkä turhan kyyninen enkä naura niin paljoa.
Pitäisikö ottaa etäisyyttä kunnes saisin omat asiani kuntoon? Pelottaa että jos näen heitä niin he toteavat että eivät kyllä jaksa minua ja ei tule kutsujakaan..
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Asialle?" siinäpä vasta vastauksia kerännyt nimimerkkivalinta :O
Luulen, että pahinta, mitä tässä tilanteessa voit tehdä, on jättää menemättä noihin yhteisiin illanviettoihin. Itse reagoin muinoin vastaavanlaisessa tilanteessa juuri välttelemällä ja viettämällä kaiken ajan yksikseni. Juuri tämä käyttäytyminen aiheutti närää muissa ihmisissä, ja oli paljon puhetta selkäni takana ja vähän päin naamaakin. Vaikka käyttäytyisitkin vähän hiljaisemmin seurassa, niin uskoisin, että on parasta mennä vain mukaan: näin ainakin viestität, että olet kuitenkin kiinnostunut näkemään kyseisiä ihmisiä. Luuletko, että porukasta löytyisi joku, jolle uskaltaisit vähän avautua tunnoistasi? Se varmasti helpottaisi.