Minulla todettiin jo vuosia sitten paniikkihäiriö. Olen viimeiset vuodet syönyt siihen citalopramia 20mg. Onko jollain isommalla annostuksella kyseistä?
Nyt viime aikoina paniikkikohtaukset ja ahdistus ovat lisääntyneet ja olenkin miettinyt että onko lääkitys enää riittävä.
Muutenkin nämä kohtaukset ovat muuttuneet. Haluaisin tietää onko kenelläkään vastaavanlaisia? Yleensä saan paniikkikohtauksen kotona, voi kyllä tulla myös muissakin paikoissa. Nykyään kohtaus tulee yleisimmin siitä,että tunnen jonkun lihasnykäisyn tai sydämen muljahduksen ja saman tien on kohtaus päällä. Sormet puutuvat,jalat tärisee,en saa henkeä,kuvittelen että kuolen. Nykyään siis minulla ei saa sattua/koskea mihinkään koska se aiheuttaa paniikkikohtauksen. Enää paniikkikohtaukset ei liity kohdallani suljettuun tilaan tms. Mä inhoan tätä tilannetta...haluaisin lopullisesti parantua tästä. Välillä tämä hankaloittaa todella paljon elämääni.
Vuosia sitten kun minulle ensimmäisen kerran määrättiin lääkkeet,kävin samalla pari kuukautta keskustelemassa hoitajan kanssa,joka oli erikoistunut paniikkihäiriöihin,siitä tuntui olevan apua. En tiedä vaan mitkä ovat resurssit tänä päivänä...taidanpa ottaa aamulla luurin käteen ja soittaa lääkärille ajan.
Nyt viime aikoina paniikkikohtaukset ja ahdistus ovat lisääntyneet ja olenkin miettinyt että onko lääkitys enää riittävä.
Muutenkin nämä kohtaukset ovat muuttuneet. Haluaisin tietää onko kenelläkään vastaavanlaisia? Yleensä saan paniikkikohtauksen kotona, voi kyllä tulla myös muissakin paikoissa. Nykyään kohtaus tulee yleisimmin siitä,että tunnen jonkun lihasnykäisyn tai sydämen muljahduksen ja saman tien on kohtaus päällä. Sormet puutuvat,jalat tärisee,en saa henkeä,kuvittelen että kuolen. Nykyään siis minulla ei saa sattua/koskea mihinkään koska se aiheuttaa paniikkikohtauksen. Enää paniikkikohtaukset ei liity kohdallani suljettuun tilaan tms. Mä inhoan tätä tilannetta...haluaisin lopullisesti parantua tästä. Välillä tämä hankaloittaa todella paljon elämääni.
Vuosia sitten kun minulle ensimmäisen kerran määrättiin lääkkeet,kävin samalla pari kuukautta keskustelemassa hoitajan kanssa,joka oli erikoistunut paniikkihäiriöihin,siitä tuntui olevan apua. En tiedä vaan mitkä ovat resurssit tänä päivänä...taidanpa ottaa aamulla luurin käteen ja soittaa lääkärille ajan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei, olen itse sairastanut paniikkihäiriötä yli 20 vuotta. Kun sain enismmäiset kohtaukset, lääkärit olivat aivan ymmällään,koska kaikki arvot olivat ok, käskettiin vain olemaan rennosti. kun lopulta 2 v sairastumisen jälkeen sain diagnoosin, se helpotti kovasti mutta ilman lääkkeitä en varmasti olisi tässä. Kohtaukset ovat kuoleman pelottavia ja ahdistavia. Olen koko tämän 18 v syönyt lääkkeitä. lukuunottamatta muutamia jaksoja, jolloin taas kohtaukset alkavat. Nyt olen ollut 2 kk ilman lääkkeitä ja paniikki koputtelee ovella. Uskon että tämä on perinnöllinen sairaus, lapsellani on alkaneet kohtaukset ja yksi sukulainen sai diagnoosiin vasta 60 vuotiaana.. Kun syön lääkkeita sepram 10 mg ja zanor 0,25 mg tarvittaessa, voin elää täysin normaalia elämää. Olisi hienoa jos lääkkeitä ei tarvitsisi käyttää mutta kohdallani se näyttää olevan mahdotonta. Oireet ovat kohdallani, hapen loppumisen tunne, puutuminen , kouristelu jonka laukaisi vain lääkärissä saatu lääkeruiske, hikoilu, pyörtymisn tunne, tasapainon menettämisen pelko jne.. Tämä on ikävä sairaus, jolle ei voi mitään, siksi kai ei saisi tuntea huonoa omatuntoa lääkkeiden käytöstä, jotka minun kohdallani vain auttavat.. tsemppiä kaikille tätä sairautta kärsiville
Samoin minulla samoja tuntemuksia paniikkihäiriöni kanssa niskat ja hartiat myös aina jumissa mikä vielä pahentaa olotilaa. Tuo tasapainon menettäminen minullakin tuttua yhdessä vaiheessa ajattelin ilman muuta että minulla on MS-tauti. kai se olisi 5 vuodessa sitten jo mennyt huonompaan suuntaan.
Tämä antaa voimia kun huomaa,että muillakin vastaavia oireita kuin itsellä, eikä ole luulotautinen.
Minulla ensimmäiset oireet tulivat 16-vuotiaana,olen nyt 33-vuotias. Alkuun en tiennyt yhtään mitä oireet on,eikä silloin hirveästi paniikkihäiriöstä puhuttukaan. Ensimmäiset lääkkeet sain vasta 7-vuotta sitten, oireet asettuivat todella nopeasti. Lopetin lääkkeiden syömisen ja vajaa vuosi siitä ahdistavan elämäntilanteen myötä oireet tulivat takaisin. Nyt olen taas lääkkeitä syönyt jo usean vuoden. Toivon,että poikani välttyy tältä,eikä periytyisi hänelle (tosin poikani isälläkin on taipumusta paniikkikohtauksiin). Toivon voimia teille kaikille, jospa jonain päivänä voisin taas elää ilman jatkuvia ahdistus/paniikkikohtauksia! Onko joku muuten kokeillut e-epan vaikutusta,onko helpottanut ahdistukseen?
Ajattelin muutenkin käydä ostamassa kalaöljyä kun niin vähäistä kalan syönti, lukenut vaan sen hyvistä vaikutuksista :) Voimia rakkaat kanssatoverit
En kokenut 20mg:tä riittäväksi, joten siirryin 40:n. Ja kyllä, siitä oli iso apu. Kun lääkitys on kohdillaan, elämä on ihan jees. Jos on paska olo, marssi lääkäriin ja sano, että tarvitset styrkammat napit.
KONAAN ILMAN LÄÄKETTÄ.Ssri-lääkkeellä on paljon juuri tuonlaisia haittavaikutuksia.Laitan listan ja liitteitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:SSRI-lääkkeet
http://fi.wikipedia.org/wiki/Selektiivinen_serotoniinin_takaisinoton_estäjä
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00042
Et taida sairastaa ph:tä tai mitään muutakaan tautia.
Antaisin taivasosuuteni(jos sitä mulla ees on),jos selviäisin ilman lääkkeitä ja olisin terve.
Olen sairastanut jo yli 20v ja lääkitys on päällä koko ajan.Nyt jo useita,useita vuosia:Citalopram 40mg,alprazolam 3,5-4mg,anksilon 10mg ja emconcor 2,5mg.
Siltikään en voi hyvin.Joopa joo,uuet lääkkeet kehiin!
Näittenkin löytäminen oli työläs urakka,kokeiltiin sitä sun tätä.
Alkuun minulla oli panniikkikohtauksia kaupassa,ja muissa julkisissa paikoissa,jopa tuttujen luona.Koti oli turvapaikkani.
Eristäytyminenhän siitä seurasi ja masennus lisääntyi.Tarinani olisi pitkä.
Nykyään saan paniikkikohtauksia myös kotona,heti herätessäni,tai ovat alkaneet unen aikana.
Oneksi harvoin,niitten kanssa tulee toimeen.Ahdistus on lisääntynyt,ja siksi tuo
Anksilon määrättiin n 1v sitten.
Olen osa-aikaeläkkeellä ja töihin meno tuntuu pelottavalta,joskin siinä saisin
tavata muita ihmisiä,mikä olisi erittäin tärkeää.
Olen 52v,naimisisa,lapseton.Elämässäni on ristiriitoja paljon,kelläpä ei.
En ole tietenkään tyytyväinen tilanteeseeni,mutta hoidan itseni,kotini,pystyn käymään kaupassa,ja muuallakin.Päällisinpuolin siis aika hyvin,mutta......
Välillä paremmin,välillä huonommin.Luulen,että kun saan selvitettyä muutamia ristiriitatilanteita,oloni paranee.Mutta:ilman lääkkeitä en olisi tässä,se on fakta.
Kuka mömmöjä mielellään syö?Ni joo,jotkut huvikseen ja vielä kannabista ja alkoholia.Alkoholin jättäminen elämästä on kärpäsen paskan kokonen uhraus siitä,että voi paremmin.Tämä liittyy keskusteluun cipralex alkoholi.
Jos joku pärjää ilman lääkkeitä se on huippu,nostan lakkia.Tai pärjää mahollisimman vähällä määrällä tai voi lopettaa joskus.Minä en ehkä koskaan.
Tämä on minun elämäni,ja siitä on vaan yritettävä tehdä mahollisimman mukava,mahollisuuksien mukaan.Voimia kaikille ja rohkeutta.Ja epäilijät,älkää pähkäilkö,menkää lääkäriin!
Kunpa kaikki olisikin niin yksinkertaista ja ei tarvitsisi mitään lääkitystä. Nyt viime yö oli todella paha ja paniikki/ahdistus jäi päälle,koko ajan vähän jännitynyt ja tuskainen olo. Nyt pitää vaan lääkärin kanssa keskustella että saisin lääkkeen myös kohtauksiin. Ei tää ole mitenkään hauskaa enää,pelottaa jo tuleva ilta ja yö :(
Eilen sit tuli käytyä lääkärissä ja siellä todettiin että nostetaan lääkitystä eka 30 mg, jos siitä apua. Sitten voin jossain vaiheessa sitä laskea takaisin.
Kysyin lääkäriltäni jotain kohtauslääkitystä, jos sattuu samanlainen kohtaus tulemaan kuin la-su välisenä yönä. Oli sitä mieltä että ei missään tapauksessa mitään rauhoittavia kun ne koukuttavat. Propralia suositteli minulle, koska paniikkikohtauksessa minulla monesti sydämen muljahteluja yms. jotka saavat aikaan uuden paniikin. Nyt ollut pari päivää taas tasaisempaa, ehkäpä tämä elämä nyt voittaa... :) Onko teillä hyvät ihmiset kohtauslääkitystä??
SILLÄ POPSIT NIITÄ MÖMMÖJÄ LOPUN IKÄSI.Jos on kirjoituksesi oikein ymmärretty.
Citalopramia tulen todennäköisesti jollain ylläpitoannostuksella syömään vielä pitkään, se vain on valitettava tosiasia. Muita lääkkeitä en toistaiseksi paniikkihäiriööni ole käyttänyt.Toiveissa on vielä jonain päivänä "tervehtyä" näistä paniikkikohtauksista ja oppia suhtautumaan niihin normaalisti.
Mielelläni eläisin "normaalia" elämää ilman kohtauksia,mutta asioita en voi muuttaa.
Näissä asioissa en toisia alkaisi arvostelemaan, ihminen joka kärsii samasta tietää millaista se on.
Minäkin olen koukussa.Kirjoitin tuossa äsken toisen viestiin lääkitykseni ym ym.
Lienetkö sama jeesustelija joka kehoitti jättämään lääkkeeet.
Toivon sinulle toden totta oikein paniikintäyteisiä päiviä ja öitä.Siihen ripaus ahdistusta ja masennus tulee itsestään.Lycka till.Ja muista,ei lääkkeitä.
Siinäpähän kärvistelet.Hyvät sulle!
Niinkuin aiemmin kirjoitin,että se on helppo sanoa ja kehoittaa jättämään lääkkeet yms. Vain ihminen joka sairastaa ph:tä ymmärtää sen tilanteen mikä on kun paniikki iskee päälle.
Tämä viikko on nyt mennyt isommalla annostuksella citalopramia ja kohtaukset pysynyt toistaiseksi poissa :) Pienillä askelilla jälleen eteenpäin :)
Minulla pääsi 2-3 vuotta sitten todella pahaksi paniikkihäiriö, sitä ei oltu edes huomattu aikaisemmin pienistä oireiluista huolimatta. Aloitettiin citalopram lääkitys pikkuhiljaa ja nostettiin 60mg:aan asti. Itse olin jo niin pihalla asiasta, että ihmettelin voimakasta lääkitystä, mutta nykyään ymmärrän miten paha tilanne oikeasti oli. Meni kuukausi-pari vielä lääkityksen aloittamisenkin jälkeen ennenkuin alkoi tilanne parantua todella hitaasti.
Nyt voin käydä töissä ja kaikkea, vaikka edelleen pidetään 40mg lääkitys jotta oireet pysyvät kurissa. Välillä edelleen vastaavanlaisia paniikkikohtauksia kuin sinulla, mutta olo helpompi kuin aikaisemmin ja kohtaukset pysyvät hallinnassa, eikä paniikkeja tule yleensä mistään tietystä ympäristötekijästä enää. Olishan se hienoa, jos pääsisi oireista joku päivä kokonaan eroon, mutta itse pärjäisin näiden oireiden kanssa kun saisin vain elämän muuten takaisin raiteilleeen.
Oi että tuntuu hyvältä lukea täällä muiden kokemuksia tästä. Itse olen periaatteessa lääkkeitä vastaan, mutta mä koin, että on oltava jonkimmoinen semmoinen. Anksilon on tämän hetken testaus, ja en tiiä, mutta luulen, että alussa voimistuu tunteet. Pelkään nukkumista usein, juu ja stressaan turhia asioita joo, mut olen luonteelta aika herkkä. Se meni sitten siihen, että en nukahda, koska sydän hakkaa tuhatta ja sataa, ahdistus on päällä - mikä on hirveä olotila. Jo nuorempana muistan ahdistuskohtauksiani, se tosin ilmeni aina eri tavalla, muuttaa muotoaan, jos näin voi sanoa - elämän aikana. Onko kellään tästä kokemuksia? Esimerkiksi.. jokin tilanne saattaa laukaista olotilan, paljon ihmisiä pienessä tilassa, jokin ahdistava ajatus, ahdistava tilanne jne. Teki mieli juosta pois, ja aloin jopa välillä tehdä niin. Nykyisin stressaa tosiaan tavalliset asiat, juuri se jos yöllä tulee tämä olo tai illalla. Siinä sitä sitten ollaan. Onpa tämäkin sairaus, siinä missä muutkin. Toisilla lievempänä, toisilla vahvempana. Tsemppiä!