heippa!
olen puol vuotta asunut lasteni isästä erillään ja se on ihan ok. eroa olen hakemassa se on selvää mutta jotenkin olen irtautunut elämänlangasta ja en jaksa on niin paljon asioita mitkä on jättänyt traumoja. tiedän että puhe auttaa mutta on niin vaikea lähteä johonkin puhumaan tuntuu että on niin yksinäinen.
olen puol vuotta asunut lasteni isästä erillään ja se on ihan ok. eroa olen hakemassa se on selvää mutta jotenkin olen irtautunut elämänlangasta ja en jaksa on niin paljon asioita mitkä on jättänyt traumoja. tiedän että puhe auttaa mutta on niin vaikea lähteä johonkin puhumaan tuntuu että on niin yksinäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaikka tuntuu vaikealta eikä tunnu riittävän voimia edes yksinkertaisimpiin päivärutiineihin. Minulla vaimoni kuoleman jälkeen ainoa asia joka auttoi jaksamaan ja jonka avulla on selvinnyt asiasta on puhuminen.. puhuminen...puhuminen. Nyt aukaisit itse keskustelun tuosta omasta tilanteestasi joten siitähän on hyvä lähteä purkamaan tuntoja. Kirjoita lisää kun siltä tuntuu ja vaikka tuntuisikin että ei pysty. Se auttaaa aivan varmasti. Takaan sen.
oli kiva että vastasit viestiini mutta kun se puhuminen on niin vaikeata ja kaikki haavat aukeaa. olen niin paljon kärsinyt miehen juomisen takia ja lapsillakin on ollut tosi vaikeita aikoja. olen nyt ollut puoli vuotta lasten kanssa ja tämä kuitenkin on paras ratkaisu minkä olen ikinä tehnyt mutta yksin olen. en kaikkien kanssa pysty puhumaan ja semmonen jolla ei ole tälläistä ongelmaa niin ei voi ymmärtäää minkälainen helvetti on ollut. yritän ottaa vaikka seurakuntaan yhteyttä jos siellä olosi apu minulle.
se on vaikeaa puhua,mutta kun puhut,nin silloin huomaat sen helpottavan vaikutuksen..Tsemppiä sinulle..:)
Aivan varmasti se puhuminen on vaikeaa tai ensiksi ainakin sen aloittaminen. Ajattelisin kuitenkin että vaikka kuinka tekisi kipeää niin ne haavat on aukaistava jos ne haluaa parantaa. Paras ystävä, lähisukulainen, kaveri tai työkaveri ovat niitä ihmisiä jotka yleensä ovat huonona hetkenä tukena ja kuuntelevat jos vain itse uskaltaa ja haluaa puhua. Ystävät ainakin huomaavat jos olet maassa ja ottavat ihan varmasti asian puheeksi ja haluavat vilpittömästi auttaa jos vain annat. Seurakunnissakin on ilmeisesti joitain ns. sururyhmiä joissa voi ja varmaan kannattaakin käydä keskustelemassa asioista. Niistä voisi saada uusia näköaloja tuon sun pahan olon parantamiseen. Muista, että kukaan ei tule hakemaan sua kotoa, joudut avamaan oven itse ja lähteä itse uuteen elämään.