Olen pitänyt itseäni kaameana eukkona, kun olen ihastunut vähälle aikaa useampaankin mieheen. Olen aviossa ja lapsia. Tiedän ettei suhteeni ole ihan niin kuin pitäisi. En kuitenkaan haluaisi loukata ketään, mutta oma mielentilani huolestuttaa. Pitäisi kuitenkin olla onnellinen itse ja tyytyväinen olotilaansa, jotta sitä onnellisuutta ja tyytyväisyyttä voisi jakaa myös perheelleen.
Kommentteja? Onko muilla samoja kokemuksia?
Kommentteja? Onko muilla samoja kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tiedä miksi pitäisi peitellä.
Mutta kun puoliso luulee minun käyvän vieraissa vaikka en ole niin tehnyt. En ole ollut oikein aktiivinen seksiin viime vuoteen. Arvaapa vain kastuuko housuni, kun näen ihastukseni ja jos järki ei sanoisi mitään, niin varmasti kellistäisin. Mutta oma mies ei himota...
Voi vähän kohdistaa puolisoonkin ;)
Nuorehko nainen tässä samojen tunteiden vallassa
- ihastuksen kohde on tämän nykyisen kaksoisveli, voi luoja... Eikä kyse ole siitä että olisi 'ihan sama' kumman valitsen, kumpikin on oma hurmaava persoonansa eikä kumppaniakaan voi vaihtaa toiseen vaan hetkellisen tunteen perusteella, etenkään kun ns. kirjoittamattomien Naisten Sääntöjen mukaan veljiin ei kosketa, eikä mieluusti eksän (nykyisen, tulevan eksän?) kavereihin. Itsehän olen sopan keittänyt...
Ei tässä nyt vielä syvissä vesissä mennä mutta minut on esitelty miehen perheelle, etenkin vanhemmat ovat ylimukavia, taidan olla ensimmäinen kotiin tuotu tyttöystävä. Ongelman ydin taitaa olla se että 'minun valintani' on osoittautunut pohjattoman ujoksi, kavereina ensin tutustuttiin, juteltiin huomattavan kunnes otin härkää sarvista - mutta nyt tuntuu että mitään keskusteltavaa ei ole. Menen täysin lukkoon kun toinen ei osaa olla oma-aloitteinen puhuja, tunteista tässä ei alkuhuuman jälkeen olla juuri pukaistukaan, julkinen yhdessäolokin toistaiseksi vaikuttaa melkein ystävien väliseltä. Miten voi olla että ruoho näyttää taas olevan vihreämpää aidan toisella puolella ja keskustelu sujuu kaksosveljen kanssa paljon joutuisammin...
Apua.
Kuules, se keskustelu sujuu siihen veljeen helpommin siksi, ettei teillä ole paineita. Voitte olla kavereina läsnä toisillenne ja siksi se on rentoa verrattuna suhteeseesi tilaan tällä hetkellä. Jompi kumpi suhteessa on aina se aktiivisempi ja nykyisessä suhteessasi se olet sinä. Jos vaihdat (oletetaan että se olisi mahdollista) voi tilanne olla kohta sama kuitenkin;) Sinuna mä yrittäisin jutella poikaystävän kanssa. Muista välttää syyttämistä, se saa ujon vain käpertymään itseensä. Ole itse aloitteellinen, halaa, ota kädestä jne julkisesti, osoita hänelle että sellainen on luontevaa, ettet torju häntä tai naura hänelle vaan toivot sellaista. Monille ujoille läheisyys on tosi tärkeää, mutta he pelkäävät torjuntaa ja naurunalaiseksi joutumista. Oma mies oli samanlainen, mutta suhteen syventyessä uskalsi avautua ja nuo ongelmat jäi historiaan. Kukaan ei ole täydellinen, täytyy oppia joustamaan ja tukemaan toista. Säkin voit miettiä, millaista tukea toivot toiselta elämässä ja kertoa hänelle. Nämä on aiheita joista on hyvä jutella, jotka usein aukaisevat lukkoja ja lisäävät luottamusta.
Toi on siis just niinku mun suusta. Paitsi olen ihastunut vaan yhteen ihmiseen. Nyt on vielä se ongelma, että en saa sitä tyyppiä mielestäni, vaikka kuinka koittaisin. Yhtään ei helpota se, että se tyyppi on alkanut vihjailla kiinnostustaan mua kohtaan. Koko ajan on tuo yksi ihminen mielessä. Mut se, että meillä menee miehen kanssa huonosti, ei kyllä johdu tästä tyyypistä keneen olen ihastunut, vaan suhteemme on voinut huonosti jo pidemmän aikaa. Jos olisin rohkea, voisin tehdä jotain radikaalia, mutta kun en haluaisi loukata ketään..
Samoja fiiliksiä. Ihastun, tai jotain.. himoitsen muita miehiä. Oma on ihan ok. Jotain ongelmia suhteessamme on, mutta minä vain katson kaukaa muita miehiä.. Tekisi mieli.. mutta ei vain voi. Näillä mennään. Mies on tällä hetkellä baarissa, minä kotona. Näin meillä. Olisin voinut lähteä myös baariin, mutta en halua. Heh. Miksi en halua. Olisihan sielä seuraa. ;P
itsekkin siihen ja pahaa tekee mieheni puolesta ei olla aviossa vaan kihloissa ja pari lasta meillä. Mutta tunteille ei voi mitään .mutta en kumminkaan meinaa erota. Toivottavasti nämä tunteet menee ohi. ps ollaan oltu 15v yhes ja ite oon 36v ja mieheni on 43v.