Taustana- äidilläni ja minulla vuosikausia olleet hankalat välit, näemme pari kertaa vuodessa ja yleensä aina tulee yhteenotto jossain vaiheessa.
Nyt on tilanteessa sitten lapsia mukana, esikoiseni on 4v ja erittäin kovatahtoinen. Äitini katsoo asiakseen ulkopuolisen silmin valottaa minulle, missä on mennyt vikaan (kun esikoinen saa kiukkukohtauksia). Kuuntelen mielelläni kasvatusneuvoja sellaisilta, joiden kasvatuksellista mielipidettä kunnioitan. Äitini kasvatuksellista mielipidettä en kunnioita, olinhan paikalla, kun minua kasvatettiin. (Esimerkkinä hänen neuvonsa mm. siihen, kun lohdutin tytärtäni, joka itki ja itki unohdettuaan nallensa matkasta: "Suutu sille niin se lopettaa!")
Mitä virheitä äitinä tähän mennessä olen tehnytkin, olen pyrkinyt pitämään kiinni sanastani ja rangaistukset johdonmukaisina. Yksi tällainen sääntö meillä on se, että jos esikoinen läimäyttää minua (mitä sattuu hänen suuttuessaan - ja sanottakoon, että häntä ei tosiaan kotona lyödä) tuloksena on jäätelökielto.
Tänä aamuna tyttö suutahtaessaan läimäytti minua. Seurasi siis jäätelökielto. Lounaan jälkeen äitini oli antamassa jäätelöä, joten sanoin -koska hän ei vielä tiennyt- että nyt meillä on jäätelökielto meneillään aamuisen takia. Jäätelöä siis ei tyttö saanut lounaan jälkeen.
Menin iltasella sitten saunaan, tyttö jäi äitini kanssa leikkimään. Pian tyttö tuli saunaan esittelemään mummin antamaa jäätelöpuikkoa.
Kieltämättä historiamme tuntien, raivostukseni määrä ampui satasella yli. Kiehun vieläkin. Mielestäni tuo on aivan sama kuin äitini käyttäisi keskaria suoraan naamaani - täydellinen arvostuksen puute - eli voin sanoa mitä vain, antaa lapselleni mitkä vain säännöt, mutta hän viis veisaa.
Mielestäni tässä kyse on paljon laajemmasta ja suuremmasta ongelmasta kuin yhdestä jäätelöpuikosta, mutta äitini vain tuhahtaa, että mitä yhdestä jäätelöstä, saahan mummi hemmotella lastenlastaan, ja että mistä ihmeestä oikein raivostun.
Voiko olla totta, että hän teki tuollaisen tahallaan - miten ihmeessä hän voi mitenkään arvostella minun tapaani kasvattaa, kun itse tekee noin? Eikö tajua, millaisen karhunpalveluksen hän tytölle tekee?
Olen vaan niin tajuttoman pöyristynyt, että vieläkin kiehun. Kuten sanottua, taustalla meidän keskinäisiä ongelmia roppakaupalla, mutta että pitää sitten minua pistää halvalla lapsen kautta.
Miten saisin raivoni talttumaan :( ?
Nyt on tilanteessa sitten lapsia mukana, esikoiseni on 4v ja erittäin kovatahtoinen. Äitini katsoo asiakseen ulkopuolisen silmin valottaa minulle, missä on mennyt vikaan (kun esikoinen saa kiukkukohtauksia). Kuuntelen mielelläni kasvatusneuvoja sellaisilta, joiden kasvatuksellista mielipidettä kunnioitan. Äitini kasvatuksellista mielipidettä en kunnioita, olinhan paikalla, kun minua kasvatettiin. (Esimerkkinä hänen neuvonsa mm. siihen, kun lohdutin tytärtäni, joka itki ja itki unohdettuaan nallensa matkasta: "Suutu sille niin se lopettaa!")
Mitä virheitä äitinä tähän mennessä olen tehnytkin, olen pyrkinyt pitämään kiinni sanastani ja rangaistukset johdonmukaisina. Yksi tällainen sääntö meillä on se, että jos esikoinen läimäyttää minua (mitä sattuu hänen suuttuessaan - ja sanottakoon, että häntä ei tosiaan kotona lyödä) tuloksena on jäätelökielto.
Tänä aamuna tyttö suutahtaessaan läimäytti minua. Seurasi siis jäätelökielto. Lounaan jälkeen äitini oli antamassa jäätelöä, joten sanoin -koska hän ei vielä tiennyt- että nyt meillä on jäätelökielto meneillään aamuisen takia. Jäätelöä siis ei tyttö saanut lounaan jälkeen.
Menin iltasella sitten saunaan, tyttö jäi äitini kanssa leikkimään. Pian tyttö tuli saunaan esittelemään mummin antamaa jäätelöpuikkoa.
Kieltämättä historiamme tuntien, raivostukseni määrä ampui satasella yli. Kiehun vieläkin. Mielestäni tuo on aivan sama kuin äitini käyttäisi keskaria suoraan naamaani - täydellinen arvostuksen puute - eli voin sanoa mitä vain, antaa lapselleni mitkä vain säännöt, mutta hän viis veisaa.
Mielestäni tässä kyse on paljon laajemmasta ja suuremmasta ongelmasta kuin yhdestä jäätelöpuikosta, mutta äitini vain tuhahtaa, että mitä yhdestä jäätelöstä, saahan mummi hemmotella lastenlastaan, ja että mistä ihmeestä oikein raivostun.
Voiko olla totta, että hän teki tuollaisen tahallaan - miten ihmeessä hän voi mitenkään arvostella minun tapaani kasvattaa, kun itse tekee noin? Eikö tajua, millaisen karhunpalveluksen hän tytölle tekee?
Olen vaan niin tajuttoman pöyristynyt, että vieläkin kiehun. Kuten sanottua, taustalla meidän keskinäisiä ongelmia roppakaupalla, mutta että pitää sitten minua pistää halvalla lapsen kautta.
Miten saisin raivoni talttumaan :( ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olisit sanonut lapsellesi rauhallisella äänellä ,kun esitteli saamaansa jäätelöpuikkoa, että mummi teki nyt täysin väärin ja pahan virheen kun antoi jäätelöä vaikka sinulla on jäätelökielto.
Silloin lapsi tajuaisi että sinun antamasi jäätelökielto on voimassa vaikka mummi sitä rikkookin ja että mummi toimi väärin.
Olisinpa ajatellut siinä tilanteessa noin järkevästi! Näköjään muut selvittämättömät asiat lyö niin yli laidan, että tilannejärki hakusessa. Noinhan sen juuri olisikin pitänyt mennä.
Kuin alat kakaroita väsäämään!
Tervetuloa mummut ja vaarit, ukit ja mummit, isoäidit ja isoisät keskustelemaan lapsista ja lapsenlapsista.
Mummolassa sanon 4-vuotiaalle lapsenlapselleni, että mummolassa on mummon tavat ja kotona äidin ja isän säännöt. Yleensä meillä sopupeli pelaa ja puhummekin noista säännöistä, ettei liikaa ylilyöntejä tapahdu. Mutta kieltämättä sattuu joskus, että 'pakastimesta löytyy jäätelöä', kun ei olekaan herkkupäivä. Mummolassa kuitenkin pyritään noudattamaan yhteisiä sääntöjä, emmekä tahallaan tee mitään vastoin vanhempia. Mutta näin isoäitinä voin kyllä sanoa, että nykyäidin tieto- ja taitomäärä äitiydessä on hyvää ja me mummotkin opimme uutta, jos vain maltamme kuunnella tyttäriämme ja miniöitämme. - Ei ne vanhat tavat, tottumukset ja kasvatusneuvot niin korvaamattoman hyviä olleet. Onneksi meillä ei ole mitään riitoja ole ollut ja mummona arvostan nuoria äitejä ja isiä. He huolehtivat yhdessä pienokaisistaan, kun taas meidän aikanamme se oli enenmmän mummojen ja äitien tehtävä hoitaa lapset.
Äitisi ei muista, että kaikilla lapsilla on uhmaikä ja he saattavat saada jopa raivokohtauksia. Siinä koetellaan äidin, isän ja myös isovanhempien hermoja. - Ehkä mummo luovuttaa liian helpolla ja tökkää herkkuja pienen suuhun, jotta saisi tämän rauhoittumaan. Tärkeissä asioissa on selvää, että isovanhemmilla on suunnilleen samat johdonmukaiset ja selkeät kasvatusperiaatteet tavallisissa toimissa, kuin lapsen kotona. Se on selkeämpää lapsellekin. Ainakin minun lastenlapseni ovat aluksi jopa kohteliaan vieraskoreita. Mutta jos he ovat yökylässä, niin he kotiutuvat helposti ja siinä pätee normaalit kasvatustavat.
Äitisi ei muista, että kaikilla lapsilla on uhmaikä ja he saattavat saada jopa raivokohtauksia. Siinä koetellaan äidin, isän ja myös isovanhempien hermoja. - Ehkä mummo luovuttaa liian helpolla ja tökkää herkkuja pienen suuhun, jotta saisi tämän rauhoittumaan. Tärkeissä asioissa on selvää, että isovanhemmilla on suunnilleen samat johdonmukaiset ja selkeät kasvatusperiaatteet tavallisissa toimissa, kuin lapsen kotona. Se on selkeämpää lapsellekin. Ainakin minun lastenlapseni ovat aluksi jopa kohteliaan vieraskoreita. Mutta jos he ovat yökylässä, niin he kotiutuvat helposti ja siinä pätee normaalit kasvatustavat.
tein niin tai näin - olen aina jonkun mielestä huono äiti. Tämä suuri totuus on helpottanut minua ja kasvatan niinkuin kasvatan virheineni päivineni. Kaikki me tullaan karvoinemme nahkoinemme. Äitisi myös. Ja sinä . Ja pikkutyttösi.
Läimäyttelyä en sietäisi yhtään vaan laittaisin rajat kuten säkin teit. Jos äitisi siihen puuttuu, tekisin juuri niinkun säkin teit - sanoisin asiasta: nyt on jätskijäähy, karkkitauko jne. Ja antaisin tytön ymmärtää todella, että äidin lyömistä ei katsella ja piste.
Mutsis arvostelkoon, kannattaa pitää hajurakoa häneen. Mun äitini ei juuri arvostele, mutta penkoo kaappejamme ja jopa sänkyämme kun on täällä käymässä ;;))) mitähän sieltä meinaa löytää!! heh, otin avaimet pois ja nyt sitten katon vähän perään mitä täällä puuhailee.
Jos raivostut äitis käytöksestä annat hänelle aikamoisen vallan tunteisiisi ja voimavaroihisi. onko se sen arvoista? mielestäni toimit tytön kanssa ihan oikein. älä siitä huonoa omaatuntoa kanna.
äitisi tuossa tilanteessa "käveli ylitsesi" jos kerran tiesi jäätelökiellosta. sitten verhoili sen siihen että mummi saa hemmotella lapsenlastaan. ja näin syntyy pikkukoalitio mummin ja pikkutytön välille. siinä äiti on paha ja mummi hyvä lohduttaja. asialla on puolensa, mutta se on aikuisen ihmisen (mummin) viritelämänä hyvin alkeellista toimintaa. se voi mummista tuntua herttaselta, mutta lapsen kannalta kasvattaa häntä vinoon = siihen että mummin kautta saa tahtonsa läpi elämässä ja mummi on hyvä ja ei laita rajoja jne.. mitäs sitten kun elämässä tulee vaikeuksia ja rajoja ja esteitä ja mummi kasvaa koiranputkea? ja äitikin ehkä? jos on tottunut saamaan tahtonsa läpi ja on kovapäinen elämä voi muodostua hankalaksi ajan kanssa. siksi rajat tulisi laittaa.
toisaalta siinä on myös mummin halu jättää hänestä itsestään hyvä muisto ja lapsen hemmottelu. ymmärrän sen hyvin kun näen äitini ja anoppini hemmottelemassa meidän pikkuista ja se on ihanaa kattella. hyvät välit on heihin molempiin, etenkin anoppiin. Oma äiti penkoo papereitani, nurkkiani ja laukkujani, en tajua miksi ja mitä haluaa sieltä löytää, mutta olen esittänyt toivomukseni että lopettaisi.
Perhedynamiikka on monimutkaista ja joskus tuulee, mutta koita olla itse rauhallinen ja ihan johdonmukaisesti sä olet toiminut tossa asiassa ja RAJAT sekä mummille että lapselle.
t. Merja
Olen samaa mieltä kuin Merja, en sietäisi läimäyttelyä lainkaan.
Muutenkin komppaan Merjaa, on kuin omasta elämästäni. Äitini piti vallan kahvoista kiinni ja katsoi oikeudekseen penkoa kaappejani ja tutkia jääkaappiani jne. Olin antanut hänelle kotiavaimeni että pääsi välillä katsomaan paikat kun oltiin reissussa tai joskus meni hätiin kun lapset olivat keskenään jos olin töissä myöhään tms. Mutta hän ulotti valtaansa liian pitkälle ja alkoi arvostella minua mm. kasvattajana. Tätä sitten vanhempi lapseni käytti vielä hyvkseen ja aina kun mummi tuli meille niin esikoisesta tuli hankala. Lopulta pistin sekä mummin että lapseni kuriin! Sanoin mitkä ovat meidän perheen säännöt ja vaadin myös niiden noudattamista. Tilanne vähitellen normalisoitui ja mummi ja lapset kunnioittivat minua perheen äitinä ja talon emäntänä. :)
Ap: lle sanoisin että sinä ensinnäkin olet varmasti hyvä äiti. Olet nähnyt ja kokenut kaiken sen negatiivisen mitä omassa elämässäsi on tapahtunut. Sinun ei tarvitse sietää äitisi arvostelua ja ylikävelyä! Vedä rajaa, ole jämäkkä ja päättäväinen. Ei tarvitse raivota ja riehua, olla vaan jämäkkä ja sanoa selkokielellä mitä sietää mitä ei. Jos ei mene perille niin vähemmän kontakteja sellaiseen mummoon! Tee sekin selväksi. Jostain kumman syystä nämä mummot sitten kyllä tajuavat vähitellen, yleensä. Ja kunnioittavatkin paremmin tyttäriään kun näkevät että ne kuitenkin pärjäävät ihan hyvin.
Muuten, se raivo ja ylireagointi kertoo mielestäni juuri siitä että raja on ylitetty ja valta on edelleen äidilläsi. Kun saat tilanteen omaan hanskaasi ja äitisikin kuriin, raivo hellittää. Näin kävi minulle. Mutta aika kauan jouduin räpiköimään äidin vallan alta irti! Minua auttoi valtavasti kirja "äiti ja tytär- vallan ja rakkauden kehissä"(Laurila). Kirja auttoi käsittelemään ja HYVÄKSYMÄÄN kaikki tunteeni ja varsinkin vihan tunteet, ja rohkaisi rajan vetoon äitisuhteessa. Jostain syystä äitien valta voi olla niin vahva että jos sitä uskaltaa tuntea vihaa heitä kohtaan, syyllisyys saa heti valtaansa. Olen onnellinen että kävin läpi koko suhteen ja siihen liittyvät, ja nyt kun äitini on vanhus hoidan häntä ja jaksan aivan toisella tavalla kuin irtaantumiskriisissäni olisin jaksanut. Enkä kylve jatkuvissa itsesyytöksissä, mikä on valtavan vapauttavaa.
Sinulla itselläsi palaa pinna helposti. Lapsesi on oppinut siihen, että perheessä käytetään huutamista, joten olet opettanut lapsellesi aggressiivisen käyttäytymismallin. Syytä siis ihan itseäsi. Lapsi käyttäytyy juuri niinkuin sinun kodissa käyttäydytään.
Mikä rangaistus muuten on jäätelökielto? Kannattaisi ehkä pistää lapsi ns. jäähylle joksikin aikaa johonkin tiettyyn paikkaan, jossa saa miettiä mitä on tehnyt väärin. Tätä paikkaa voi kutsua vaikka jäähypaikaksi. Näin rangaistus tulee heti kun on rikottu sovittuja sääntöjä, ja sillä on tietty kesto. Lapsi voi vaikka kellosta katsoa ajan esim. 5 min. Tämän jälkeen onnistuneen jäähyn jälkeen lapsi voidaan palkita, ja sopuun voidaan päästä ja asiasta keskustella.
Kieltämällä jäätelön rangaistuksena, kasvatat lasta joka isompana saattaa saada syömishäiriön.
Äiti saa välillä suuttuakin, ei hän mikään enkeli ole. Lapsiperheessä voi olla eri ikäisten lasten raivopuuskia ja kyllä monen vanhemman pinna on joskus tosi tiukoilla. Ja lapsikin näkee, ettei kaikki tunteenpurkaukset ole ok. Asiat pitää vaan 'käsitellä', eikä jäädä puolin ja toisin selvittämättä. Meitä entisajan äitejä kasvatettiin 'kilteiksi tytöiksi', ehkä siksi monella mummolla on katkeruudet jäänyt sydämen sopukoihin.