1. Millaista on olla iso vahempi 2. Minkä ikäisenä olette tulleet iso vanhemmiksi
iso vanhemmille
....
12408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
................
En ymmärrä tuota aloitusta? enkä myöskään tätä ylläpitoon ilmoittajaa?
Noooh ehkä mun ei tarttekaan...
Olisit saanut laittaa myös sen että olet hyvin nuori > alle -14 vuotias.
Onko sinulla omia isovanhempia?
Onko sinulla sisarruksia serkkuja tai sukua johon pidetään yhteyttä?
Olla isovanhempi on olla vanhempi ihminen.
Vanhempi ihminen katselee maailman menoa monien elämän kokemusten "viisastamana", mutta ei välttämättä nyky yhteisön kehityksen edellyttämällä teknisellä tietoudella.
Esim.
Minun isäni oli 6v. nähdessään ensimmäisen auton.
Hän asui 55 km päässä Helsingistä.
Kylä tiellä oli useampi kauppaan matkaava kyläläinen, kun auto tuli tietä myöten.
Auton ääni sen nopeus (verrattuna hevoseen) saivat ihmiset hyppäämään tienojan yli pellonpuolelle katsomaan ohi ajavaa autoa.
Isäni kuollessa 1984 ei auto ollut enää pelottava kummajainen, vaan sen omisti ja sillä kulki jokainen kyläläinen.
Vanhakansa sanoo: "Niin se maailma muuttuu Eskoseni"
Isovanhempi on kasvattanut omat lapset siis yhden sukupolven. Yhteiskunta oli silloin hyvin erilainen. Nyky lapset kasvavat aivan erilaisessa yhteiskunnassa vielä erilaisempaa yhteiskuntaa varten..
Yksi suuri ero minussa ja mummussani olisi ikä.
Minusta tuli ensikerran mummu 57 v.
Mummuni taas tuli mummuksi jo 47 v. hänellä oli 15 lapsenlasta.
Minulla on nyt kaksi lapsenlasta ja lasteni lasten vanhempien ikä on jo sitä luokkaa että enempää ei lapsenlapsia varmasti tule.
Itse olin sisarussarjani nuorimmasta päästä ja tein äidistäni mummun ollessani itse 27 v. minun lapseni teki minusta mummun ollessaan lähes 31 v.
Myös minun elämäni aikana on tapahtunut suuria muutoksia.
Ensimmäinen hyvin suuri oli TV tulo. Tv lähtys oli aluksi vain kolmena päivänä viikossa. Radio oli yön ilman lähetyksiä, lähetys oli yöpuulla klo 24.00- 06.00
Seuraava suuri muutos oli automaatti puhelin... Eli keskus neidit joutuvat työttömiksi....
Ajattelepa kuinka laaja muutos on > tästä > tähän päivää.
Puhelin kulkee mukana, sillä voi katsoa Tv ja kuunnella radiota ottaa kuvia ja äänittä puheita...
Kun menin ensimmäiseen työpaikkaani oli työviikko kuusi päivää, eli vain sunnuntait olivat vapaina. Sitten lauantain työpäivä muuttui viisituntiseksi.
Sitä en pitänyt etuutena koska oli tuntityössä ja palkka laski.
Ensimmäinen oma asuntoni oli alivuokralaishuone. Asuntoja ei ollut ja vuokrat olivat todella suuria tuo huoneen vuokra vein lähes puolet tuloistani. Mikä tarkoitti sitten sitä että hyvin usein oli nälkä.
Isovanhempana on ihan hyvä olla.
Lastenlasteni vanhemmat ovat hyviä ja vastuunsa tuntevia ja kantavia aikuisia.
Ikääntymisen ja elämän muuttumisen oppii ja hyväksyy osana omaa elämäänsä.
Tässä mummuiässä elämän hiljeneminen ja sen seuraaminen kuin sivusta katsojana on myös osa tai vaihe elämää.
Nuorena sitä halusi ja nousi niin sanotusti Barrikadille, muuttaakseen olosuhteita lakeja ja sopimuksia paremmiksi työssäkäyntiin ja elämiseen.
Nyt näkee muutoksen ja taistelun toisten nuorten asiana.
Joskus tuntee surua siitä, että pienet lapsenlapset elävät paljon tylymmässä ja kylmemmässä maailmassa. Monet Luonnon ihmeet ovat kadonneet ja kuolleet. (Eläimet kasvit ilmasto)
Mutta...
Lapsenlapsellani on isäni kädet, toinen on kuin suora kopio vanhemmastaan samanikäisenä..
He ovat kuitenkin uuden ajan kasvatteja ja kasvavat uuteen maailmaan jonka kasvu tai kehitys ei koskaan ole ollut minun haluni tai tahtoni mukaan..
Olen sellainen ruohonjuuri tason isovanhempi, jolle oman joka päiväisen leivän riittävyys on päivittäis työ.
Oikea rikkauteni on aika, se on minun katsomanani rajaton ehdin olla ja antaa sitä lapsenlapsille kunnes saan kutsun pois.
*
Niin onko sinulla isovanhemmat elossa ja pidätkö heihin yhteyttä?
'He (lapsenlapseni) ovat kuitenkin uuden ajan kasvatteja ja kasvavat uuteen maailmaan jonka kasvu tai kehitys ei koskaan ole ollut minun haluni tai tahtoni mukaan...' . Onpa kauniisti ja viisaasti sanottu. Koko mielipide huokui isovanhempien viisautta ja sanomaa tuleville sukupolville. Luin tekstin kahteen kertaan ja mieleni täytti rauhallinen olo. Kyllä nuoriso pärjää, jos on tällaisia eväitä elämään.
lastenlasten heittäytyä sitten aivan pasiivisiksi, kun kerran maailman kasvu ja kehitys ei koskaan ole ollut isovnhemman halun tai tahdon mukaista eikä siten voi olla lastenlastenkaan halun tai tahdon mukaista?
Eikö jokaisen, niin isovanhemman kuin lapsenlapsenkin, pitäisi omalta osaltaan tehdä maailmasta parempaa paikkaa? Minä ainakin olen yrittänyt ja omalta pieneltä osaltani hieman onistunutkin.
"Nuorena sitä halusi ja nousi niin sanotusti Barrikadille, muuttaakseen olosuhteita lakeja ja sopimuksia paremmiksi työssäkäyntiin ja elämiseen."
Jokaisen ikäluokan on tehtävä osansa.
Lue historiaa.
Vielä minun isovanhemmillani viime vuosisadan alussa oli 12–14 tuntinne työpäivä, mitään sopimuksia tai lakeja ei ollut. Sosiaaliturva eläkejärjestelmä jne. ovat Barrikadeille nousun tuloksia, ei niitä ole lahjaksi saatu. Tammikuun kihlaus?
Olin aktiivinen yhteiskunnan jäsen. Isovanhempi sen paremmin kuin lapsenlapsi, ei tiedä mihin yhteiskunta kehittyy, asioihin voi vain pyrkiä vaikuttamaan.
Muistan nuoruudessani kuinka tuonne järven jäälle vietiin keväisin auton romu ja sitten lyötiin vetoa siitä koska se uppoaa. Tämä oli valtalehden organisoima tapahtuma, lehti myös antoi “kilpailun” palkinnon ja kertoi tapahtumasta etusivullaan.
Ei muuten viedä enää, tajuttiin sen saastuttavan vettä. Ajattelemattomuuksia on ollut, nykyään jo kaatopaikkoja huolletaan hoidetaan ja valvotaan. Tähän on syynä luonnon suojelu, taloudellisesti se ei ole kannattavaa.
Ihmismäärän kasvaessa on unohtunut yhteys luontoon, vastuu ympäristöstä, tavoiteltavaa on vain raha.
Ei yksi pääsky kesää tee, mutta on kevään airut.
On totta ettei yksilö sanele eikä muuta maailmaa iästään huolimatta.
Suhteessa menneeseen maailmaan on nuoriso todella passiivista.
Ei käytetä edes äänioikeutta, vaaditaan selvyyksinä sosiaalisia tulonsiirtoja ymmärtämättä kokonaisuuksia.
Elämän on jatkumo jossa vanha antaa tietä uudelle, kuin uudenvuodenkorteissa jossa vanha väsynyt antaa harteiltaan maailman nuoren kannettavaksi.
Lapsuus on lapsuus, nuoren aikuisen on otettava paikkansa vastuun kantajana ja yhteiskunnan jäsenenä. Siihen ei ole koskaan riittänyt ainoastaan työteko jolla ansaitaan elanto.
Vapaa-ajan vietto ja huvittelu eivät ole yhteiskunnan rakentamista ja ylläpitoa, ei ole ollut koskaan.
Todella mitään ei ole lahjaksi saatu, kaikki on menneiden polvien työntulosta.
Väsyttää.
”Elämän on jatkumo jossa vanha antaa tietä uudelle, kuin uudenvuodenkorteissa jossa vanha väsynyt antaa harteiltaan maailman nuoren kannettavaksi.
Lapsuus on lapsuus, nuoren aikuisen on otettava paikkansa vastuun kantajana ja yhteiskunnan jäsenenä. Siihen ei ole koskaan riittänyt ainoastaan työteko jolla ansaitaan elanto.
Vapaa-ajan vietto ja huvittelu eivät ole yhteiskunnan rakentamista ja ylläpitoa, ei ole ollut koskaan.”
*******
Tuo on totta.
Lapsuus on venynyt, kasvua nuoreksi ja aikuiseksi ei enää ymmärretä.
Esim.
Lapselle avataan ovi. Ovi on kiinni tällä kiinnivetäjällä, joten se on raskas ja tiukassa. Jotenkin nuoret ja nuoret aikuiset eivät edes huomaa he ovat kasvaneet, oven aukaisu käy nyt heidän voimillaan, on kohteliasta ja osoittaa hyviä tapoja.
Monia monia esimerkkejä on siitä, ettei oteta vastuuta yhteiskuntaa ylläpitävänä ja rakentavana yksilönä
Nuoret ovat niin täynnä itseään, että syljetään pitkin kulkureittejä, ollaan siten rakennuksissa tai kadulla. Nämä räkäklöntit mäiskähtävän muiden liikkujien eteen tai kulkureiteille, siirtyen kenkien pohjissa asuntoihin, eikä kukaan uskalla enää sanoa mitään.
Mitä meistäkin aikoinaan sanottiin nuoruudessamme: 'Että mitä noistakin tulee, kun kulkevat pillifarkut, nahkarotsit kesälläkin, minihameet, villamyssyt, rööki suussa ja kossupullo piilossa.... Lössissä liikkuvat ja lorvivat maitolaitureilla tai kyläbaarissa keskustassa....' Se nuoriso on kautta aikojen ollut vanhemman polven paheksunnan aihe... Ja kuitenkin aina uusi sukupolvi on löytänyt pärjäämisen avaimet elämään.
Olla isovanhempi, ei se ole muuta kuin elämistä päivä kerrallaan.
Olla hätkähdyttävän onnellinen lapsenlapsen syntymästä, iloita hänen kasvamisestaan, olla välillä mustasukkainen kun ei saa tarpeeksi hoitaa häntä,
huomata myöhemmin, että mustasukkaisuus oli turhaa.
Oppia antamaan lapselle tilaa, myös omalle lapselleen jolla tämä uusi aarre on.
Antaa lapsenlapselle herkkuja, hellyyttä, opettaa vanhoja asioita, auttaa piirtämisessä, pestä hiukset, lohduttaa kun itkettää.
Olla isovanhempi on sitä että huomaa kun lapsenlapsi on aikuinen, niin itse on oppinut koko ajan mukana.
Ikinä ei ole valmis ihminen, aina löytyy korjattavaa.
Lopuksi kun osaa antaa itselleen anteeksi virheensä ja myöntää tarvittaessa ne muillekin, alkaa tie ymmärrykseen olla näköpiirissä.
Ei se isovanhemmuus sen kummempaa ole. Hyväksymistä vain.
Valoisaa elämää teille, t. eräs mummo
Maalaisnuoriso eli Kurissa ja Herran nuhteessa.
Kyllä se maalaisnuorisokin tuli kaupunkeihin työn perään. Pääkaupunkiseudulla melkein kaikki on jostain muualta ja heillä on juuret kotiseudulleen, eli maalle. Ja sinne he haluavat useasti lomalle joukolla myös lastensa ja lastenlastensa kanssa.
liittyy? :DDDD