Onko monenkin mielestä niin, että päihdeterapeutin pitäisi olla entinen alkkis, jotta terapiasta tai muusta vastaavasta olisi hyötyä? Miksi?
Mietin itse vaan sitä, että jos minulla olisi masennus, maanis-depressiivisyys tai vaikka syöpä, en myöskään valitsisi lääkäriä tai psykoterapeuttia sen mukaan, että sen olisi pitänyt kärsiä samasta vaivasta itse.
Jos kerran kuitenkin väitetään, että alkoholismi on sairaus niin kai sen hoitavilta asiantuntijoiltakin pitäisi edellyttää samaa pätevyyttä, kuin muiden sairauksien hoidossa.
Mielipiteitä?
Mietin itse vaan sitä, että jos minulla olisi masennus, maanis-depressiivisyys tai vaikka syöpä, en myöskään valitsisi lääkäriä tai psykoterapeuttia sen mukaan, että sen olisi pitänyt kärsiä samasta vaivasta itse.
Jos kerran kuitenkin väitetään, että alkoholismi on sairaus niin kai sen hoitavilta asiantuntijoiltakin pitäisi edellyttää samaa pätevyyttä, kuin muiden sairauksien hoidossa.
Mielipiteitä?
Vastaukset 53
Vanhimmat
Ihan periaatteessakin entinen puliukko terapeuttina on kehno ratkaisu. Ensinnäkään sellainen ei missään nimessä ole jäävi. On kuivattanut itsensä jollain konstilla ja tottakai pitää sitä hyvänä. Ja tuputtaa sitä asiakkaalle. Lisäksi hän peilaa asiakkaan kokemuksi omiinsa ja vertaa niihin.
Eikäpä syvästi uskovainen ikänsä absolutistina ollutkaan ole mikään suositus. Siinä tulee hihhilointia ja ahdasmielistä raittiusaatetta.
Kummallekin ryhmälle pitäisi olla miinuspisteinä nuot asiat. Soveltuvuus, koulutus ja pätevyys ennen mitään muuta. Mutta jos on kolme muuten tasavahvaa valittavaa, entinen puli, absolutisti ja neutraali ihminen, kaksi ensimmainittua pitää hylätä.
Se antaa vain tietopohjan.
Sen olen nähnyt ja kokenut monta kertaa.
Sen sijaan juomaton alkoholisti, joka on saanut alan koulutuksen, ymmärtää ehdottomasti parhaiten juopon mielenliikkeet ja olotilat, kun on itsekin ne kokenut.
Tämä asia ei muuksi muutu, vaikka mitä väännät.
asiat väärin, koska mielestäni tällainen "entinen puliukko" on nimenomaan jäävi käsittelemään alkoholiongelmaisia asiakkaita.
Jäävi = esteellinen.
Jos niin on, että koulutus antaa vain pohjan ja alkoholismia ymmärtääkseen on oltava itse juoppo niin miten sitten psykiatri/psykologi/terapeutti pystyy hoitamaan mielenterveysongelmaisia tai vakavammista mielen sairauksista käsriviä?? Pitäiskö siis näidenkin auttajien oltava entisiä mielenterveyspotilaita?
Nimenomaan piti tarkoittamani, että entinen puli nimenomaan on jäävi, elikkäs esteellinen, kun sellaisella on oma kokemustausta rasitteena.
Tuli kirjoitetuksi liian vauhdilla.....
Alkoholismi on riippuvuussairaus.
olla että saa hoitaa ja osaa parantaa alkoholistin?
Aloittaessani taannoin A-klinikalla käynnit kysäisin päihdetyöntekijältä ihan mielenkiinnosta, millainen suhde hänellä on alkoholiin. Viittasin samalla juuri tuohon, että pitääkö työntekijällä olla pohjana oma juomaongelma, jotta tietää mistä puhuu...
No, työntekijä kertoi olleensa aina kohtuukäyttäjä, ts. saattaa ottaa joskus siiderin-pari kaverin kanssa, mutta siihenpä se jää. Tuumi vielä, että "ei kai p-työntekijällä tarvitse olla omaa huumetaustaa, jotta voisi auttaa narkkareita?".
Niinpä. En osannut olla muuta kuin samaa mieltä...
Jotta voisi antaa päihdeterapiaa, pitää olla alan koulutus. Siis virallinen ja tunnustettu koulutus, ei mikään huuhaa-ohjelma, jota "terapeutti" itse noudattaa.
Ennemmin minäkin ottaisin terapeutiksi alkoholiin neutraalisti suhtautuvan ihmisen. En usko, että entinen rapajuoppo voi asiallisesti ohjata toista raittiuteen, sen verran jälkiä alkoholismi jättää jokaiseen.
tai Minnesotassa. Oletko itse päässyt alkoholismiin asti ja sitten noussut raittiuteen?
Entisen rapajuoppokin voi hyvin opiskella eteenpäin ja hänellä on erinomaisen huomattava ymmärrys alkoholismista. Kieltämättä, eihän kaikista raittiista juopoista päihdeterapiaan kykene opiskelemaan. Eikä pystyisikään, jos julistaa kovalla äänellä ja voimalla vaikkapa AA-han
Tuo valehtelun tunnistaminen on erittäin tärkeää. Ex-puolisoni ravasi A-klinikalla ja sai (ainakin oman kertomansa mukaan) päihdetyöntekijältään sen tyyppisiä ohjeita, että vähentäminen riittää ja että ei tarvitse tehdä mitään loppuelämää koskevia raitistumispäätöksiä. Tueksi tarjottiin akupuntiota... Koko tuon kyseisen hoitojakson ajan mies joi aamusta iltaan, joka päivä sillä seurauksella, että menetti työpaikkansa, asuntonsa ja lopulta pamahti maksa.
Juoppohan ei ole valmis raitistumaan ennen kuin on valmis raitistumaan eli siinä mielessä mikä tahansa ennen tätä annettu apu on turhaa. Ex-mieheni tapauksessa hänen tilansa saattoi jopa noiden avunhakuyritysten takia huonontua: olihan hänellä ihan ammattiauttajan tuki omalle harhaiselle käsitykselleen omasta tilastaan.
Hänenkin takiaan runsaasti näitä hoitovaihtoehtoja kartoitettuani silmiini osui jonkun Minnesota-mallia hyödyntävän laitoksen mainos, jossa julistettiin, että heillä myös vastoin alkoholistin tahtoa aloitettu hoito toimii. Ex-puolisoni vaiheita seurattuani suhtaudun tähän aika skeptisesti. Ja mikäli tämä pitää paikkansa, kyseisen laitoksen terapeuteilta ja päihdetyöntekijöitä vaaditaan kyllä suorastaan uskomattomalta kuulostavia taitoja. Voi hyvin ollakin, että tämä minusta suorastaan ihmeeltä kuulostava temppu onnistuu sellaiselta henkilöltä, jolla on omakohtainen kokemus alkoholismista.
Kaikessa valehtelimisessa pahinta on se, että valehtelija itse uskoo valheisiinsa ja koittaa jakaa valhettaan muillekin. Ei ole olemassakaan absoluuttista totuutta johonkin juopotteleluun. Terveydenhoito on toiminut miten on toiminut mainitsemassasi surullisessa tapauksessa. Mutta toiminta on perustunut diagnoosiin. Diagnoosi voi olla myös väärä. Ja väärää diagnoosia ei kukaan tee tahallaan. Moraaliset, eettiset. lainsäädännölliset jne syytkin jo yksistään estävät sellaisen. Jos potilaalla on ollut päämääränä pyrkiä kohtuukäyttöön ja siinä päämäärässä on koitetttu auttaa ja siihen pyrkiä, hoito ei ole onnistunut, jos tulos ei ollut hyvä. Mutta alkoholismista puhuttaessa, päävastuu parantumisessa on aina potilaalla. Pakkohoitoa ei suomessa käytetä kuin erittäin harvinaisissa tapauksissa.
Koko alkoholismi on vähintäänkin erikoinen sairaus. Itse hankittu, paraneminen on oma asia, sen kanssa eläminen se vasta oma asia onkin. On kuitenkin äärettömän hyvä asia, että yhteiskunta tekee töitä silläkin saralla. Olisi erittäin kehno asia, jos päihdehuolto olisi epämääräisten "kielillä puhujuen" tai "ihmeparantajien" markkinaalueena. Niitä toki on olemassa nytkin. Elämme markkinataloudessa. Kannattavaa busines voi olla rahallisesti tai vaikkapa uskonnollisesti tai vallan takia. Näissä kuvioissa potilas on kuitenkin vain materiaalia, jolla tavoitellaan hyötyä. Julkinen terveydenhuolto tietenkin tavoittelee myös hyötyä. Kansantaloudellisesti, yhteiskuntapoliittisesti, jopa yksilön tasoisestikin hyötyä ajatellen. Mutta julkinen terveydenhoito ei valehtele.
A-klinikalla ei pyritä täysraittiuteen ja siinä se ongelma piilee. Alkoholistilta se kohtuukäyttö ei vaan onnistu.
Itsekin siellä kävin huonoin tuloksin. Kunnes pääsin myllyhoitoon. Siellä silmäni avautuivat. Se, että terapeuteilla on henkilökohtainen kokemus alkoholismista, on nimenomaan rikkaus. Toki heillä on myös päihdealan koulutus. Ei sinne terapeutiksi pääse vain olemalla alkoholisti. Onhan se nyt parempi, että terapeutii tietää mistä puhuu. Syöpä tai masennus on vähän eri asia kuin riippuvuussairaudet. Niiden hoidon voi oppia kirjoista.
Alkoholisti pystyy valehtelemaan tavallisille terapeuteille ja keksimään jos jonkinlaista selitystä, mutta kun terapeutti tietää, mitä siellä päässä liikkuu, niin eipäs onnistu huijaamaan.
Tämä on varmasti sellainen asia, jota ei usko ennen kuin itse kokee ja näkee.
8 vuotta tuli käytyä mielenterveystoimistossa, alkoholismin takia.Mutta kun Suomessa alkoholismia ei pidetä sairautena niin sitä hoidetaan yleisesti mielenterveysongelmana.Tuputetaan jos vaikka ja mitä lääkkeitä ja mikä "koomisinta" alkoholismia hoidetaan riippuvuutta aiheuttavilla lääkkeillä. Henkilökohtaisesti olin jo menettänyt uskoni jo oman juomiseni suhteen, aloin uskomaan itsekkin omiin valheisiini ja mikä ns. kamalinta, niin, se on totta että suurta osaa hoitohenkilökuntaa alkoholisti pystyy pyörittämään mielin määrin, koska heillä ei ole tarpeeksi tietoa alkoholistin käyttäytymisestä(alkoholisti ei välttämättä edes itse aina tiedosta toimivansa ns.väärin.)
Suomessa pyritään tekemään alkoholisteista kohtuukäyttäjiä, mikä on täysin mahdotonta, mikäli ihminen on ALKOHOLISTI.
Terveydenhuollossa keskitytään painottamaan terveydellisiä puolia alkoholin käytöstä, omalla kohdallani esim.maksa-arvoihin,kohtuukäyttöön, kuinka usein juo, kuinka paljon, humalakäyttäytymiseen. Kehoitettiinpa miestäni jopa hakemaan lisää juotavaa jos kerran juominen auttaa puhumaan.Monet kerrat sain "vastauksia ja syitä" juomiseeni mielenterveystoimistosta ja tilanteeni pahentui pahentumistaan vuosia.
Onneksi kohdalleni sattui terapeutti joka aloitti keskustelun Minnesota-hoidosta ja muutaman kuukauden sisään olin hoidossa ja hyvässä sellaisessa.
Alkohoismia pidetän hyvin yleisesti selkärangattomuutena, itse aiheutettuna ja huonon ihmisen merkkinä, yleinen ohje on että ota ittees niskasta kiinni tai laita pullon korkki kiinni.
Se mitä monikin pohti että, pitääkö terapeutin olla raitistunut alkoholisti niin, ainakin oma huomioni oli että KYLLÄ (niin kauan kuin terveydenhuolto alkaa kiinnittämään hoidossa huomion oikeisiin asioihin) , kukaan muu ei ymmärrä alkoholistin ajatuksen kulkua paremmin kuin raitistunut alkoholisti. Jokaisella alkoholilismiin sairastuneella sairaus etenee hyvinkin saman kaavan mukaan
ja sitä käyttäytymistä ei ymmärrä kukaan muu kun henkilö joka on elänyt samat kuviot. Pakko sanoa että luonnollisesti kaikkista raitistuneista alkoholisteista ei ole tekemään terapeutin töitä.
Nyt kun minulla on tietoa sairaudetani, niin kynnys tarttua pulloon on erittäin korkea.Koska tiedän myös sen, että mikäli pullo aukeaa niin kaikki se paha olo (tunnekylmyys,itseinho,viha,kireys,ylireagointi ym) tulee takaisin monin kertaisena ja siitä tuskin on enää paluuta raittiiseen elämään.
hyvin kirjoitit. Lueskelin ketjua taaksepäin ja tein tärkeitä havaintoja. alkoholismista.
hyvin kirjoitit havainnoistasi.
avioliittoterapeutin pitäisi olla eronnut avionrikkoja ja rikollisia hoitavan psykiatrin entinen linnassa istunut murhamies, sydänkirurgin pitänut käydä läpi sydamenvaihto itse jne. en kyllä menisi entiselle pulille terapiaanties mikä herneaivo sellainen on.
Onhan Minnesotankin terapeutit kaikki entisiä puleja, eikös koko henkilökunta ole entistä pulisakkia tai ainakin pulien läheisiä? Mutta onko niillä sitten oikea päihdekoulutus siihen päälle?
Yhdenkään henkilökunnan jäsenen tiedoissa ei ollut mitään mainitaa koulutuksesta. Periaatteessa terveydenhuollossa pitäisi kyllä olla ammattitutkinto suoritettuna. Vaan onhan niitä aromaterapeuttejakin, sairaanhoitajaksi kai ei saa itseään tituleerata ilman tutkintoa. Myllyhoidon henkilökunnan tiedot olivat muuten kiinnostavia, hallituksessa pari terveydenhoitoalalta, sitten oli selluasiantuntijaa, myyntipäällikköä... Henkilökunnasta sitten oli mainittu kaikenlaista tradenomiopiskelijaa jne.
Olette idiootteja !!! Mikä vali vali -juttu tä teille on ? Kateellsia ?
ex-alkkis?
Olen tavannut muutamia entisiä juoppoja, jotka ovat kouluttautuneet päihdealalle. He kyllä uskovat olevansa alkoholisteja (=alkkis?) loppuelämänsä.
En usko että raitistuneella päihdeterapeutilla on haittaa tai vahinkoa tietäessään omakohtaisesti alkoholin vaarat ja haitat.
"He kyllä uskovat olevansa alkoholisteja (=alkkis?) loppuelämänsä."
Elikkä heillä on itsellään lääketieteen vastainen käsitys asiasta. Miten tuollainen ihminen yleensä on huolittu koulutukseen? Tai sii onko heillä yleensä koulutusta alalle? Vähän sama kuin pappi itse olisi sitä mieltä että jumalaa ei ole olemassa.......
käsitys alkoholismista ja alkoholistista?
Alkoholismi ei ole krooninen, eli parantumaton sairaus.
Millä alkoholismi parannetaan, jos se ei ole parantumaton. Tarvitaanko siihen korvaavat lääkkeet, ja kuinka pitkäksi ajaksi?
Vuosikymmenien ajan, kun alkoholismia on yritetty hoitaa, on sitä pidetty joko selkärangattomuutena tai itseaiheutettuna ja jopa pelkästään vain (köyhien)sosiaalisena ongelmana.
Vieläkin tapaa henkilöitä, joilla on tällainen käsitys alkoholismista.
Heitä tapaa jopa päihdetyöntekijöissä ja turhautuneina he yrittävät saada juoppoa hallitsemaan juomistaan, ja heille jonkun raitistaminen onkin enemmän vahinko kuin varsinaisen päihdetyön tulos.
Kun raitistuneet alkoholistit itse kehittivät ohjelman, jolla alkoholismia alettiin hoitaa, alkoi myös tulosta syntyä.
Erilaisissa hoitolaitoksissa ja vertaistukiryhmissä on alettu noudattamaan tätä 12 askeleen ohjelmaa, ja tulos on selkeästi parempi kuin yhdelläkään "ulkopuolisten" vetämällä päihdekuntoutuksella.
Tuloksia tarkastellessa näkee selkeästi sen, että alkoholismista toipumiskokemuksen omaava henkilö pystyy auttamaan alkoholisteja raitistumaan huomattavasti paremmin kuin henkilö, jolla tieto alkoholismista on pelkkää kirjaviisautta.
Räikeimpinä virhe-esimerkkeinä pitäisin esim. A-klinikalla alkoholistille annettua ohjetta "hanki jokin kiva harrastus", että juominen unohtuu???
Yhtä karmea virhe on se kun lääkäri "määrää" alkoholistille diapamia "raittiuden tukemiseen"!!!
Kumpikaan esimerkki ei tunne lainkaan alkoholismi-sairautta, mutta saavat silti palkkaa alkoholistien "auttamisesta".
Ja näitä kuvatunlaisia esimerkkitapauksia on Suomi täynnä, ikävä kyllä.
Kertoisitko vielä mistä lähteessä tämä tieto on ja minkälaiseen tutkimukseen ja kenen tekemään se perustuu ? Todistettuhan on, ettu kuukin on itse asiassa valtavan kokoinen emmental-juusto, valitettavasti en juuri nyt muista lähdetietoja.
Totta puhut..virallinen päihdehoito on täysin avuton alkoholismin hoidossa. Tuloksia
ei ole, enkä tänä päivänäkään ymmärrä miten niitä voisikaan olla.
Itsekin olen raitistunut syvästä alkoholismista. Minun alkoholismillani ja ennenkaikkea alkoholismista raitistumisessani oli niin vähän tekemistä virallisen
päihdehoidon oppien, jos selittelyä sellaiseksi sanotaan, kanssa etten tosiaankaan
ymmärrä mitä nämä puoskarit ovat hoitavinaan. Itse tiedän että heidän opeillaan
olisin varmasti kuollut. Alkoholismi on täysin hoidettava sairaus. Virallisen päihdehoidon opeilla sitä ei pystytä hoitamaan ja sen he tietävät itsekin.
http://www.valvira.fi/luvat/ammattioikeudet
Tuolta näkee, kenellä on lupa käyttää mitäkin ammattinimekettä ja kaikki muut nimekkeet ovat suojaamattomia. Eli kuka tahansa, ihan kuka tahansa, voi sanoa olevansa esim. päihdeterapeutti, riippuvuusterapeutti, alkoholiterapeutti, sosiaaliterapeutti tai vaikka ravintoterapeutti. Mutta ei kannata mennä sanomaan olevansa lääkäri tai psykoterapeutti, ellei ole TEO:n oikeuksia.
Kunnat kilpailuttavat ne palveluntarjoajat, joilta ne hankkivat hoitopalvelunsa. Kilpailutusperusteet ovat avoimia mutta en nyt jaksa muistaa mistä osoitteesta ne löytyvät, siellä on kuitenkin tietyt ammattitaitovaatimukset. Tosin erikoissairaanhoitajantutkintokin taitaa nykyisin olla jo aika hyvä perusta. Työnantajien ei ole pakko kilpailuttaa, ne voivat ostaa palvelut mistä haluavat. Ja yksityinen ihminen voi tietysti mennä minkä tahansa enkeliparantajan tai verenseisauttajan luo.
Oma mielipiteeni on, että kokemus ei tee kenestäkään pätevää, mutta kokemus yhdistettynä koulutukseen tekee terapeutista mahdollisesti pätevämmän kuin ilman kokemusta vastaavan koulutuksen omaava. Juuri siksi, että kokemuksen omaava alkoholisti on vaikeammin manipuloitavissa.
MM. minnesotassa ja muissa kaikki henkilökunta on entisiä puliveivareita, ammattitaidosta viis, paitsi, että rahat ne osaa pois kerätä.
Toimiihan se, rahastus. Ja tuloksia toitotetaan tietyn suodattimen läpi.
hoido epäonnistuminen vaikkapa entisen puliveivarin niskaan. Tyypillistä alkoholistille, minussahan ei ole vikaa, vaan kaikki muut tekevät väärin, rahastavat ja huijaavat. Juomisen totaalinen lopettaminen on ihan liian vaativaa ja kammoksuttavaa, eikö? Helpompi tapa pitäisi löytyä, mutta mistä?
joka toimii varmasti ja on jopa ihan ilmainen. Rahaa jopa säästyy: korkki kiinni!
Kun tätä yksinkertaista keinoa noudattaisivat useimmat pulit, voitaisiin kaikenlaiset hömppäparantolat ja -ryhmät lopettaa tarpeettomina. Mutta kun ihminen on selkärangaton ja KUVITTELEE itsensä voimattomaksi, pitää turvautua kaikenlaisiin oljenkorsiin. Siinähän syydätte rahaa ja bisnes voi hyvin!
muihinkin riippuvuuksiin, läskit syövät vain vihanneksia ja liikkuvat joka päivä, seksiaddiktit pitävät pöksyt jalassa, huumeveikot katkovat piikkinsä, peliriippuvaiset vievät koneensa kierrätyskeskukseen jne. Mulla olisi lisääkin näitä neuvoja ilmaiseksi. Eniten mua risoo ehkä läskit ja niiden selkärangattomuus.
Kun hyppää Oslon suuresta mäestä täydelliseen hernerokkasumuun toistasataa metriä, luottaen siihen, että kyllä siellä jossain on alastulorinne...
Ei taida olla siihen yhdestäkään teistä omavoimaisuuden toitottajista.
Niin kerron etukäteen, että kyllä Matti joi jo silloin, ja oli jo silloin "selkärangaton" alkoholisti.
Mielestäni se on niin että vain juova itse voi auttaa itseään. Terapeutin tehtävänä on keskustelussa peilata juovaa, että hän alkaa hahmottamaan omat ongelmansa. Terapeutti saa olla vanha juoppo, mutta psygologian taitoja tarvitaan ja kykyä työskennellä päämäärän saavuttamiseksi.
Ei voi vetää kovin paljon kaavamaisia malliratkaisuja koska jokainen ihminen on erilainen omine ongelmineen. Siis johdattelevaan sävyyn: mikis juot?, onko alkoholi ongelma?, haluatko päästä eroon?, oletko yrittänyt lopettaa?, mikä on esteenä? j.n.e. Siitä se alkaa, ja työ on tehtävä itse!
kaikki olette kateellisia juoppoja jos joku saanut itselleen nimikkeen päihdetyöntekijä.olkaa jos hengissä haluatte säilyä nieluummin ystävä hänen kanssaan,hän on oman hoitonsa lisäksi sitoutunut auttamaan muita,ei hän vihamies ole.jos hyväksyisitte vaan kaalliit hoidot,voisi teillekkin painaa aa.klinikan very personal import laput rintapieleen jos siitä kiinni.ajatelkaa mikä kokemus hänellä on.hän varmaan muistaa viimeisen krapulansa niin selvästi,että tietää kuinka auttaa.t.yx-ex-holisti joka hiukan myöhäöstyi,mutta vielä vähän hengissä ja krapulaa ei ikinä enää,ei käsien tärinää,ei halluja,ei turvonnutta naamaa,ei häpeää,ainoastaan maksakirroosi joka toivottavasti ei enää pahene kovaa vauhtia ja häpeä.mutta uskon jumalaan vielä.painukaa pehkuihinne b-vitamiinipiikki persuksissa ja näyttäkää,tai olkaa näyttämättä,mutta n.s.älä ruokkivaa kättä......
Just tässä on mennyt alkkishoidot pieleen. Entisellä juopolla on liian vahvana omat kokemuksensa. Ihan sama asia olisi, jos poliisiksi päästäkseen pitäisi olla vanha vankilakundi ja ammattirikollinen.
Koulutus, ammattitaito, etäisyys, että pystyy objektiivisesti katsomaan asioita, kaikki nämä ovat tärkeitä. Entisen juopon itsekeskeiset kokemukset ovat erittäin paha asia. Ei ole mitään kliinisyyttä ja mielipiteet ovat jonkin vitun aa.n vääristämiä.
Ammattilaisia on. Tässä pelissä sellainen tympeä puoli, alkkis helpolla "avautuu" jollekin entiselle alkkikselle, luullessaan saavansa ymmärrystä. Tosiasiassa tällainen ex-alkkis on kaikista vaarallisin "auttaja". Se on aina käännyttämässä johonkin.
Oletko muuten huomannut, että kun joku kuolee, omaisille ilmaantuu jostain ihmeestä kaikenlaisia uskiksia "lohduttamaan"? Sama tekniikka aa-llakin. Apua ei ole tarkoituskaan antaa knellekään, ainoastaa lisätä jäsenmäärää. Ja aa nimenomaan kieltää parantumasta sairaudesta. Hah, sairaudet on kyllä usein parannettavissa, myös alkoholismi. Syöpäänkään ei kuole välttämättä. Aa ei anna kenenkään parantua sairaudestaan ikinä. Kuvittele nyt, ihminen ei ole ottanut vuosikymmeniin paukkuakaan, mutta jatkuvasti hokee olevansa alkoholisti. Vittu, viinan tilalle on on laitettu vakava mielenterveysongelma. Ei ne minnekään aa-kerholle kuulu, ne kuuluu terkkariin mielenterveyspotilaiksi.
Elikkäs, koittakaatten hankkia ammattiapua, ei puoskareita.
antaa parhaan ammattitaidon alkoholismin hoitoon? Onko alkoholismi sairautena hoidettavissa? Millä tuloksia mitataan?
Vaikkapa korkeakoulututkinto, esimerkiksi lääkäri.
Alkoholismi on tavallinen sairaus, se on parannettavissa.
Tulokset voi mitata parantuneitten lukumäärällä.
Aa ei anna kenenkään parantua, siellä ei ole koulutettuja työntekijää, se ei ole mikään terveydenhuolto-organisaatio, se on pelkkä uskonto, sen tulokset ovat tasan nolla. Raitisttuneista alkoholisairaista ei ole olemassa virallista tilastoa. PAITSI AA.LLA, SILLÄ KUKAAN EI OLE PARANTUNUT SAIRAUDESTAAN.
Että silleen.
silloin, kun umpisuoli leikataan tai hammas paikataan. Alkoholismin parantavaa lääkäriä en ole kuullut olevan olemassa. Kysyntää sellaisesta on, ja kaikkialla tutkitaan alkoholismia lääketieteellisen parannuskeinon löytämiseksi.
AA ei todellakaan ole terveydenhuolto-organisaatio. Perinteen mukaan sen tulisikin säilyä ei-ammattimaisena. Jos joskus kävisit aa:n avokokouksessa, näkisit ja kuulisit itse, että tulos on jotain muuta kuin nolla. Ja jos joku siellä paranee, hänellä on kaikki vapaus luopua aa-laisuudestaan.
Kirjoitukseni on oma käsitykseni aiheista, sillä AA ei ota kantaa mihinkään ulkopuoliseen asiaan, kuten keskusteluun sairauden todellisesta luonteesta yms.
Päihdeterapeutti ammattinimikettä ei saa käyttää ilman omaa toipumiskokemusta!
Se on niin, että päihderiippuvuus-sairauden luonteeseen kuuluu se, että riippuvainen ei luota muuhun kuin sellaiseen toiseen, jolla on sama kokemus. Ei se ole ammattiauttajien vika, vaan se on osa sairautta.
AA on varmasti hyvä paikka ja siellä, jos jossain, näyttää väki raitistuvan. Mutta pieni osa AAlaisista soveltuu ammattilaiseksi päihdetyöhön. Kaikkihan sen tietää.
Kun sanoo että se on juovan omaa selkärangattomuutta jne. on sama kuin sanoisi minulle että hyppää parvekkeelta maahan ja halkaise pliis kallosi samalla. En ole ikinä varsinaisesti hyväksynyt päihteiden käyttöä mutta silti vain juon ja juon ja juon jo vuosia. Ei se voi olla niin että minunlaisille ihmisille ei olisi mitään tapaa elää eteenpäin! Se ei voi olla niin! Vaikka kuinka sinun, vihainen alkoholista itse kärsinyt lapsi ja ymmärrän kyllä että et ansainnut sitä, mielestäsi pitäisi!!
Miksi alkoholista pitäisi luopua ?
Siksi, että se melkein tuhosi elämäni.
Jos se ei tuhoa Sinun elämää, kipitä nopeasti Alkoon; huomennahan on jo pikku-lauantai!
Sirpa, tänä päivänä, raitis alkoholisti
"Korkki kiinni"
Ei onnistu, että sulkee vain korkin, ainakaan minulla. Raitistuminen edellyttää koko elämäntyylin ja ajatusmaailman muutosta. Yritin monessa paikassa ja monella tavalla; keskusteluilla, kohtuukäytöllä, liikunnalla, lääkkeillä jne ja taas löysin itseni saman harrastuksen parista...Piti käydä tarpeeksi pohjalla, kunnes myönsin tilanteeni ja hakeuduin Minnesota-hoitoon Lapualle.
En oikein osaa kuvailla mitä siellä minulle tehtiin. Katselin ensi alkuun hoitohenkilökuntaa (kaikki entisiä käyttäjiä); heidän kasvonsa loistivat ja heistä huokui rauha. Ajattelin, että ikäänkuin he olisivat saaneet jonkun "uskonnollisen herätyksen". Mistään uskonnosta ei kuitenkaan ollut kyse. Mietin mielessäni; voikohan minusta koskaan tulla tuollaista. Hoidon aikana jouduin toteamaan; kyllä voi!
Tärkeää oli myös vertaistuki eli että olet 24 h muiden samassa tilanteessa olevien kanssa tekemisissä.
Oman stoorin eli elämänkerran kertominen oli ensin vaikeaa ja tuskallista; "kerro varsinkin kaikki ne asiat, jotka olet päättänyt jättää kertomatta", mutta lopulta todella helpottava ja vapautta kokemus.
Kerran alkoholisti, aina alkoholisti, näin se menee...Siksi AA:ssakin aina ilmoittaudutaan alkoholistiksi. Alkoholi on vaarallinen vastustaja, vaanii koko loppuelämän nurkan takana ja yhdellä ryypyllä saat takaisin sen kaiken paskan.
Helpottavaa oli vieroittautua myös kaikista rahoittavista ja unilääkkeistä. Minnesotahan on lääkkeetön hoito. Raittiina nukuttaa hyvin ilman unilääkkeitäkin.
Nyt olen "jatkosodassa" eli Minnesota-hoidon Jatkohoidossa. Elämä hymyilee. Vaikeudet ja vastoinkäymiset eivät ole hävinneet minnekkään, mutta nyt on voimia kohdata ja käsitellä ne.
Sirpa, tänä päivänä, raitis alkoholisti
"Kerran alkoholisti, aina alkoholisti, näin se menee...Siksi AA:ssakin aina ilmoittaudutaan alkoholistiksi. Alkoholi on vaarallinen vastustaja, vaanii koko loppuelämän nurkan takana ja yhdellä ryypyllä saat takaisin sen kaiken paskan."
Tuo väite ei muuten pidä paikkaansa läheskään kaikkien entisten alkoholiriippuvaisten kohdalla. Tuollaisella propagadalla halutaan vaan pelotella raitistuneita juoppoja ja sitoa ne tiukasti aa:n aivopesuohjelmaan loppuelämäksi.
En tietenkään suosittele kenellekkään, tai ainakaan vähän aikaa raittiina olleelle kokeilemaan onnistuuko kohtuukäyttö. Yleensä se ei tahdo onnistua, mutta ne joilla on pitkän raittiuden tuoma varmuus ja oma elämä kaikin puolin hallussa, kykenevät omalla tahdolla hallitsemaan myös kohtuuden jos niin päättää tehdä.
Itse otan harvoin, muutaman oluen pari kertaa vuodessa, ihan vain ihmetelläkseni sitä, miten olen voinut olla joskus tästä alkoholipaskasta niin helvetin riippuvainen.
Lämpimät onnittelut Sinulle "Itsekuri kunniaan".
Itse en koe, että minua olisi peloteltu tai aivopesty, käsitykseni perustuu omakohtaisiin kokemuksiin, jotka osoittavat, että MINÄ en voi enää ottaa edes sitä yhtä olutta.
Sinä ja joku muu ehkä pystyy, hyvä niin. Uskon kuitenkin, että valtaosa ei pysty.
Ehkei ole tarpeen väitellä asiasta; päämäärä eli raittius on tärkein, "tarkoitus pyhittää keinot"....sama se millä sen saavuttaa....ja viettää mieleistään elämää..
Sirpa, tänä päivänä, raitis alkoholisti
Anne, tänä päivänä, raitis alkoholisti. 9 vuotta edellisestä ryypystä ja se jäi viimeiseksi. Teen päihdetyötä ja minulla on mielenterveys- ja päihdetyön koulutus.
AA:ssako menetit riippuvuutesi?
Jos on hyvä koulutus, oma kokemus alkoholismista ja raitistuminen, niin mikäpä olisi parempaa ammattitaidon kannalta?
käytännönkokemus plus suoritettu tutkinto voittaa aina pelkän teorian ja mutu-tuntuman.