Sotilasvakuutus vai -vala?

Alokasajan lopussa ohjelmassa on päivä, jolloin annetaan sotilasvakuutus tai sotilasvala. Nykyään yhä useampi varusmies antaa itse asiaan keskittyvän sotilasvakuutuksen - uskonnollisen sotilasvalan sijaan. Sotilasvakuutuksen asiallinen sisältö on sama kuin sotilasvalassakin, mutta siinä ei ole mitään uskonnollisia lisukkeita, vaan vakuutus annetaan "kunnian ja omantunnon kautta", mikä onkin riittävä.

Sotilasvakuutuksen seremoniaan on alettu kiinnittää huomiota, ja esilukijat ovat yleensä tavalla tai toisella arvovaltaisia vieraita, tai sitten "vain" komentaja tai päällikkö, mutta ei pappi. Ennen muinoin uskonnollista sotilasvalaa on Intissä suosittu uskonnottoman sotilasvakuutuksen (ent. juhlallinen vakuutus) kustannuksella, koska kenttärovastit ovat puolustaneet reviiriään, mutta tilanne on täsä suhteessa muuttunut - tai muuttumassa. Vai onko jengillä toisenlaisia kokemuksia?

Sotilasvakuutuksen/-valan jälkeen kaikki osallistuvat ohimarssiin. Uskonnollisen valan vannojilla taitaa siinä välissä olla vielä joku jumalanpalvelusseremoniakin, joka annetaan "muodossa", mutta sotilasvakuutuksen ja -valan antajat muodostavat yhteisen "muodon" ohimarssia varten. Omaiset voivat seurata sekä vakuututa että valaa sekä yhteistä ohimarssia.

Edellä sanostusta kerrotaan yhdellä oppitunnilla. Toivottavasti sen nimi ei enää ole "valaoppitunti", vaan oppitnti sotilasvakuutuksesrta ja - valasta (vaihtoehtojen järjestys aakkosjärjestyksen mukan).

Joukko-osastoissa tulisi heti alokasajan alussa tehdä kaikille selväksi, että ev.lut. kirkkoon kuulumattomien ei tarvitse osallistua mihinkään uskonnon harjoittamiseen eli hartaushetkiin ja rukoilusulkeisiin - eikä kirkkoon kuuluvienkaan omatuntonsa vastaisesti, joten hartauksista voi ilmoittautua myös pois. Oma ilmoitus on riittää omantunnon osoitukseksi, eikä siihen ole yksikön päälliköllä vastaan sanomista.