Ajattelin nyt lukujen välissä kirjoittaa mitä mieltä minä olen koululiikunnasta. On taas jauhettu televisiossa , että onkohan sitä tarpeeksi kouluissa.
Jos aloitetaan ala-asteen liikunnasta. Itse rakastin alaluokilla ollessa liikuntaa. Oli pelejä ja innokkuutta kaikkeen. Se että oli intoa peleihin liittyi varmaankin kasvuvaiheeseen. Liikunta oli tuolloin hauskaa.
Kun taas yläasteelle siirryttiin, alkoi liikunta tuntua jo pakonomaiselta tehtävältä. Yläasteella ei enää liikuttu ilosta, vaan jatkuvasti tehtiin testejä joista numero muovautui. Mikä typerintä testitaulukot olivat HUIPPU-URHEILIJOIDEN suoritusten pohjalta tehtyjä! Meidänkään liikunnanryhmissä ei kkiitettäviin päässeet kuin koko ikänsä jotakin säännöllistä harrastaneet urheilijat. Että sai edes hyvän joutuin antamaan kaikkensa.
Lukiossa taas liikunta oli enemmän haittatekijänä lukuaineiden välissä. Ja sama hyippusuoritusten saavuttaminen oli opettajan tavoite. LUKIO on lukukoulu jossa luetaan!
Ei siis tarvitse ihmetellä jos koululaisia ei liikunta innosta. Ei minulla liikuntaa vastaan ole kouluissa mitään, ja voi sitä lisätäkin. En vain pidä siitä, että siitä tehdään epämiellyttävää, ja väkinäistä. Yläaste ja lukio liikunta voisi edelleen olla enemmän ala-aste tyylistä HAUSKANPITOA. Juuri nämä taulukkojen tuijottelija opettajat vievät kiinnostuksen liikunnan harrastamisesta vapaa-aikana. Tämä taulukkojen perusteella hyväksi liikkujaksi arviointi aiheuttaa myös murrosikäisen itsetunnossa kolauksen, kun luullaan, että ollaan jotenkin huonompia kun ei saada 10 juoksutestistä. Tehkää liikunnasta HAUSKAA OIKEASTI!
Jos aloitetaan ala-asteen liikunnasta. Itse rakastin alaluokilla ollessa liikuntaa. Oli pelejä ja innokkuutta kaikkeen. Se että oli intoa peleihin liittyi varmaankin kasvuvaiheeseen. Liikunta oli tuolloin hauskaa.
Kun taas yläasteelle siirryttiin, alkoi liikunta tuntua jo pakonomaiselta tehtävältä. Yläasteella ei enää liikuttu ilosta, vaan jatkuvasti tehtiin testejä joista numero muovautui. Mikä typerintä testitaulukot olivat HUIPPU-URHEILIJOIDEN suoritusten pohjalta tehtyjä! Meidänkään liikunnanryhmissä ei kkiitettäviin päässeet kuin koko ikänsä jotakin säännöllistä harrastaneet urheilijat. Että sai edes hyvän joutuin antamaan kaikkensa.
Lukiossa taas liikunta oli enemmän haittatekijänä lukuaineiden välissä. Ja sama hyippusuoritusten saavuttaminen oli opettajan tavoite. LUKIO on lukukoulu jossa luetaan!
Ei siis tarvitse ihmetellä jos koululaisia ei liikunta innosta. Ei minulla liikuntaa vastaan ole kouluissa mitään, ja voi sitä lisätäkin. En vain pidä siitä, että siitä tehdään epämiellyttävää, ja väkinäistä. Yläaste ja lukio liikunta voisi edelleen olla enemmän ala-aste tyylistä HAUSKANPITOA. Juuri nämä taulukkojen tuijottelija opettajat vievät kiinnostuksen liikunnan harrastamisesta vapaa-aikana. Tämä taulukkojen perusteella hyväksi liikkujaksi arviointi aiheuttaa myös murrosikäisen itsetunnossa kolauksen, kun luullaan, että ollaan jotenkin huonompia kun ei saada 10 juoksutestistä. Tehkää liikunnasta HAUSKAA OIKEASTI!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieman samanlaisia kokemuksia koululiikunnasta.
Ala-asteella liikunta oli lapsen liikkumisen riemua, siinä paljon opettajan opetukselliset tavoitteet painanu. Yläasteella liikunta olikin sitten painajaismaista.
Ammattikoulussa oli joka vuosi eri liikunnanopettaja. Toisena vuotena oli sellainen opettaja joka ymmärsi, että taulukot eivät ole se mistä liikkumisen ilo tulee, vaan antoi porukoiden tehdä sitä mitä porukka halusi. Yleensä tämä oli sählyä. Ja jos sähly ei kiinnostanyt niin sitten sitä mitä halusi, kunhan se oli liikuntaa. Tällöin ainakin omakohtaisesti ensinmäisiä kertoja sitten ala-asteen odotin liikunnan tunteja. Seuraavana vuonna meno ei ollut yhtä "vapaata", mutta opettaja antoi porukan päättää mitä tehdään yhdessä, ja silloin valinta oli yleensä jalkapalloa. Mutta "ominpäin" ei enää saanut harrastaa.
Seuraavan kerran liikunta oli puistavaa armeijan harmaissa. Ah, noita ohjattuja maastohiihtolenkkejä. Taitoon katsomatta oli hiihdettävä sama matka suurin piirtein samassa ajassa kuin parhaimpien hiihtäjien. Ja sitten kun "parhaimmat" vetivät joukkoa kielipitkällä, niin eipä tuolla takajoukoissa olut mitään "liikunnan riemua".
Ja sitten ihmetellään miksi joillekin liikunta ei maistu...
Olin yläasteella ja ysillä meille tuli liikunnanopeksi joku kaamee natsi ja luokalla oli yksi vajaakuntoinen. Tämän ope otti oikein riemumielin vastaan ja 1. tunnin jälkeen kun hän oli ollut huomattavasti hitaampi kuin muut niin eiköhän maikka ruvennu ärjymään koko luokan kuullen et tuollaisella menolla ei tule kuin 4 todistukseen.
Mahtoi kaverilla olla motivaatio nollassa sen jälkeen... niin että kyllä kaikenlaisia sadisteja päästetäänkin opettajiksi.
taas huomaa ABI et olet semmonen perussuomalainen sohvaperuna!!!! maailma olisi parempi paikka jos kaikki ihmiset olis niitä kiitettävän liikka numeron omaavia! täytyy siellä liikka tuneilla jotain osatakin että sais hyvän numeron! eikä ne testit oo tod. huippu-urheilijoille tehty! vaan sen mukaan mitä KAIKKIEN ihmisten pitäis pystyä tekemään!! ne testit on mun mielestä ainakin ihan sairaan löysiä ja niistä saa kympin ihan kevyesti :D jos et niistä koulun ylihelpoista testeistä saa kiitettävää ni mene ittees ja kato peiliin ja mieti kannattaisko urheilla enemmän!
Lopetalla nyt tollaset lapselliset saarnaamises... Ihmisiä on kuule moneen lähtöön, eikä kaikki vain pysty siihen samaan suoritukseen. En kyllä sanoisi että "kyllä niistä koulun testeistä saa ihan kevyesti 10" Eihän se ole tarkoituskaan. Mitenköhän perustelisit väittämäsi, muuta kuin vetoamalla itseesi? Etpä taida löytää mitään yleispätevää selitystä :P