Ajattelin nyt lukujen välissä kirjoittaa mitä mieltä minä olen koululiikunnasta. On taas jauhettu televisiossa , että onkohan sitä tarpeeksi kouluissa.
Jos aloitetaan ala-asteen liikunnasta. Itse rakastin alaluokilla ollessa liikuntaa. Oli pelejä ja innokkuutta kaikkeen. Se että oli intoa peleihin liittyi varmaankin kasvuvaiheeseen. Liikunta oli tuolloin hauskaa.
Kun taas yläasteelle siirryttiin, alkoi liikunta tuntua jo pakonomaiselta tehtävältä. Yläasteella ei enää liikuttu ilosta, vaan jatkuvasti tehtiin testejä joista numero muovautui. Mikä typerintä testitaulukot olivat HUIPPU-URHEILIJOIDEN suoritusten pohjalta tehtyjä! Meidänkään liikunnanryhmissä ei kkiitettäviin päässeet kuin koko ikänsä jotakin säännöllistä harrastaneet urheilijat. Että sai edes hyvän joutuin antamaan kaikkensa.
Lukiossa taas liikunta oli enemmän haittatekijänä lukuaineiden välissä. Ja sama hyippusuoritusten saavuttaminen oli opettajan tavoite. LUKIO on lukukoulu jossa luetaan!
Ei siis tarvitse ihmetellä jos koululaisia ei liikunta innosta. Ei minulla liikuntaa vastaan ole kouluissa mitään, ja voi sitä lisätäkin. En vain pidä siitä, että siitä tehdään epämiellyttävää, ja väkinäistä. Yläaste ja lukio liikunta voisi edelleen olla enemmän ala-aste tyylistä HAUSKANPITOA. Juuri nämä taulukkojen tuijottelija opettajat vievät kiinnostuksen liikunnan harrastamisesta vapaa-aikana. Tämä taulukkojen perusteella hyväksi liikkujaksi arviointi aiheuttaa myös murrosikäisen itsetunnossa kolauksen, kun luullaan, että ollaan jotenkin huonompia kun ei saada 10 juoksutestistä. Tehkää liikunnasta HAUSKAA OIKEASTI!
Jos aloitetaan ala-asteen liikunnasta. Itse rakastin alaluokilla ollessa liikuntaa. Oli pelejä ja innokkuutta kaikkeen. Se että oli intoa peleihin liittyi varmaankin kasvuvaiheeseen. Liikunta oli tuolloin hauskaa.
Kun taas yläasteelle siirryttiin, alkoi liikunta tuntua jo pakonomaiselta tehtävältä. Yläasteella ei enää liikuttu ilosta, vaan jatkuvasti tehtiin testejä joista numero muovautui. Mikä typerintä testitaulukot olivat HUIPPU-URHEILIJOIDEN suoritusten pohjalta tehtyjä! Meidänkään liikunnanryhmissä ei kkiitettäviin päässeet kuin koko ikänsä jotakin säännöllistä harrastaneet urheilijat. Että sai edes hyvän joutuin antamaan kaikkensa.
Lukiossa taas liikunta oli enemmän haittatekijänä lukuaineiden välissä. Ja sama hyippusuoritusten saavuttaminen oli opettajan tavoite. LUKIO on lukukoulu jossa luetaan!
Ei siis tarvitse ihmetellä jos koululaisia ei liikunta innosta. Ei minulla liikuntaa vastaan ole kouluissa mitään, ja voi sitä lisätäkin. En vain pidä siitä, että siitä tehdään epämiellyttävää, ja väkinäistä. Yläaste ja lukio liikunta voisi edelleen olla enemmän ala-aste tyylistä HAUSKANPITOA. Juuri nämä taulukkojen tuijottelija opettajat vievät kiinnostuksen liikunnan harrastamisesta vapaa-aikana. Tämä taulukkojen perusteella hyväksi liikkujaksi arviointi aiheuttaa myös murrosikäisen itsetunnossa kolauksen, kun luullaan, että ollaan jotenkin huonompia kun ei saada 10 juoksutestistä. Tehkää liikunnasta HAUSKAA OIKEASTI!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ala-asteella koululiikunta oli vielä hauskaa. Lajit olivat monipuolisia, oli leikkejä, pelejä ja harjoiteltiin eri lajeja.
Yläasteella kiinnostus liikuntaa kohtaan muuttui kielteiseksi lähinnä opettajan takia. Hän vaati meiltä aivan liikaa: liikunta vaatteemme eivät kelvanneet, kympin oppilaita suosittiin ja opettajan sanoi usein, että jos on jalka paketissa voi silti tehdä käsillä jotain. Eli, jos tuut hieman nuhaisena liikuntatunnille, et saa ottaa kevyemmin!
jos myöhästyy liikuntatunnilta esim. siksi, että liikuntatunti pidetään 1km päässä(esim. suunnistus) ja sinne pitäis kävellä välitunnin aikana ja vielä ehtiä vaihtamaan liikunta vaatteet, opettaja varmasti muisti asian numeroita antaessaan.
Sama 'rakas' opettaja oli kiusanamme vielä lukio aikanakin ja hänen takiaan varoin ottamasta valinnaiseksi mitään liikuntaa, kuten myös muut, paitsi ihanat kympin oppilaat, joita opettaja kuskasi jopa autollaan 1km päähän suunnistamaan. Muille hän sanoi, että on epäreilua, jos hän kuskaa vain eräitä oppilaita.
Koululiikunnasta saa mieluisaa, kun jätetään testitaulukot pois ja toteutetaan liikuntaryhmän toiveita.
Olen jokseenkin eri mieltä. Lukiossa meidän liikuntamme palasi takaisin rentoon. Kyllähän näissä pakollisissa kurseissa vielä oli testejä, mutta muuten opetus oli rennompaa tällaisessa kylälukiossa, koska opettajan riesana ei ollut enää yläasteen riehujia. Valinnaiset liikuntatunnnit ovat olleet parasta mahdollista, kun ollaan vesihiihdetty ja tehty muuta erikoista, mistä jokainen, opettaja mukaanlukien, on nauttinut
On totta, että testit pilaavat omalla tavallaan liikunnan ilon. Itse harrastin tai harrastan jonkin verran kilpaurheilua, mutta testit tuntui minustakin väkinäisiltä. Etenkin yläasteella oli vanhoillisempi opettaja ja testit oli pakko tehdä. Numero laski 10:stä yhdeksikköön vain sen takia kuin itsearviointi oli päivän myöhässä..himo pilkun viilaajaa :/
Lukiossa vaihtui liikunnan opettaja ja testit ovat vaihtuneet vapaaehtoisiksi..numero tulee yrittämisen mukaan.
Ala-aste liikunta oli melko yksipuolista, joka jäi kismittämään.
Liikunta tunnit on mielestäni eräitä parhaimmista tunneista ja ne pitäisi olla monipuolisia ja vaikka niitä testejä välillä olisikin niin tehkööt kaikki ne parhaimpansa mukaan..on opettajan häpeä, jos antaa testien merkata enemmän kuin yrittämisen.