miksi kaveri kiusaa?

Ei ole koskaan ollutkaan oikeasti kaverisi, ei tosiystävä tuolla tavalla tekisi. Oli mullakin kerran 1 "kaveri" joka oli ennen kiva mutta myöhemmin siitä tuli tosi ärsyttävä ja oli ilkeä kaikille. Kokoajan sille piti olla mukava ja kehua että ei haukkunut ja se halusi aina huomiota. Sitten 8lk jälkeisen kesäloman jälkeen ei oltu enää ollenkaan yhteydessä, ei kiinnostanu enää soitella sille. Se oli kyllä lopettanut yhteydenpidon jo aikaisemmin. 9lk kaveria ei paljoa enää koulussa näkynyt, ja sillon kun näkyi sanoin sille että en haluu olla sellasen kaveri. No se vaan sano et ei olla koskaan oltukkaan. Tuosta tulee nyt 3v enkä ole edes nähnyt tyyppiä täällä päin enää.

Hän pyrkii ylemmäs yhteisön hierarkiassa - hinnalla millä hyvänsä.

Niin kauan kuin olitte samalla portaalla puhalsitte yhteen hiileen, mutta kun hänelle tuli tilaisuus käytää sinua askelmana seuraavalle niin sen pituinen se.

Unohda kaverisi, jos jäät kiinni sen lahkeeseen niin se tietää että sua voi käyttää (talloa) toistekin nostaakseen itseään ylemmäs. Parempi kun otat siihen niin paljon etäisyyttä - ja kehität myös itseäsi - niin että ne sun kaverin tuntemat "salaisuudet ja heikkoudet" ym. ei ole enää ajankohtaisia. Sillon sillä ei ole enää mitään mihin tarttua, tai jos tarttuu niin sillä ei ole merkitystä.

Itse tein niin ylä-asteella kun kaverit rupesivat käyttämään jotain vanhoja juttuja keinona painaa mua alemmas. Sen sijaan että olisin inttänyt vastaan tai hävennyyt niin sanoinkin samassa keskustelussa hymy naamalla jotensakin näin "joo, kyllä ne oli kakaramaisia juttuja ja muistatkos kun joskus...", ja päästelin saman tien jonkun jutun jostain lapsellisesta hommasta missä ko. kaverit oli mukana sillon joskus. Menivät muuten mykäksi...

ollaan ystäviä oma aikansa, ja sitten jossain välissä toinen muuttuu, etkä enää ole hänelle sopivaa seuraa... Pahinta on, jos sinulle ei edes kerrota, vaan uskot kaiken olevan hyvin.

Mun vanha kaveri alko yhtäkkii vaan haukkuu muo faces enkä tiieä mitä oon tehny sillle oikeesti nyt sen takii menetän kaikki muutki kaverit ()))))))= mitä mun pitäis tehä se haukkuu muo homoks ja lespoks ja huorak ymt mä haluisin kertoo vanhemmille mut en viitti pelkään et sit ne kiusaa viell enemmän ja meillä on luokalla 9 tyttöö joten mä jaan yleennsä ilman paria ja meillä on tulossa leirikoulu miten mä siellä pärjääääään joku auttttaaaa joka on olllu samssa tilanteessa!!!!!!!!!!!!!

Et ole ainoa jonka on kaverit hylänneet. Ala-asteella mulla oli 4 hyvää kamua. Tehtiin aina kaikkea kivaa yhdessä. Lenkkeiltiin, käytiin kaupassa ostamassa makeisia, pelattiin pelejä ja kaikkea muuta. Koulussa aina juteltiin ja leikittiin välituntisin milloin mitäkin. 4 luokalle mentäessä alkoivat kaverit olemaan "koviksia". Omat juttuni olivat nössöjen juttuja. Heillä oli aina "kovat" jutut. Olin ihan "kakara" ja he olivat "koviksia." 5 luokalla alkoi kiusaaminen. He puhuivat minusta paskaa selkäni takana, haukkuivat joskus kaatoivat ja hakkasivat. Se oli heidän mielestä hauskaa. Hetken päästä eivät vain oman luokan pojat kiusanneet, mukaan tuli tytötkin. Yleensä kiusaaminen oli minun nolaamista ja haukkumista. Sitten mua kiusasikin jo 3 eri luokkaa. (4 luokkalaiset, 5 luokkalaiset ja 6 luokkalaiset.) Kerran yksi tyyppi kuristi mua lumihangessa ja toinen antoi sen jälkeen lumipesun. Ala-aste oli yhtä helvettiä. Yläasteella meno oli samanlaista. Olin niin nössö jätkä koska en juonut alkoholia ja polttanut röökiä. Kaupungilla en uskaltanut olla yksin, koska siellä ne kiusaajat aina rellesti porukalla. Minun oli oltava vain kotona koska siellä sain olla rauhassa. Olen nykyään 19 vuotias. Itsetunnossa ei ole kehumista. Kavereita ei ole, tyttöystävästä puhumattakaan. Joskus olen toivonut kuolevani, mutta mitään itsemurhaa en ole ajatellut tekeväni. Enkä kyllä teekkään.

Toivotaan että elämä lähtee tästä vielä "valumaan" parempaan päin.

Itseläni elämä on koulussa ollut pelkkää selkään puukotusta. Ystävät jotka luulin olevan ystäviäni niin puukottivat selkään. Kyllä minullakin oli ylä asteella kaveri joka siirtyi "kovis jengiin." Mutta mikä pahinta se ei kertonut minulle koskaan suoraan, että en halua olla enään kaverisi. Joka päivä jouduin katsomaan feikki hymyä, ystävyyttä jne. Seura kelpasi kyllä silloin ku ei ketää muuta ollu. Ala-asteella oli kaveri joka taas yritti haataa minunkanssa tappelua aina kälmillä tavalla. Mu onneksi se on mennyttä ja nyt kaikki on hyvin.

Tiedättekö mitä? minä olen 9 vuotias ja mun 2 kaverii on kiusannu mua jo 2 kuukautta tänää sanoin niille et en enää haluu olla niitten kans, must se oli hyvä päätös. :)

Minua vastaan eivät hyvät ystäväni ole kääntyneet, jotkut ala-asteella viellä kavereita olleet vaihoivat porukkaa ylä-asteelle menessä, mutta luottamuksen ystävään olen mennettänyt: kerran hänen kanssaan kaupungilla olessa kävi 6 kiusaajaa porukalla kimpuun, ja koska kaveri ei ollu kiusattu niinkun minä jäi hän ringin ulkopuolelle ja minä sisäpuolelle, no siinä tuli sitten turpaan oikeen kunolla ja kaveri vaan katto sivusta, perjaateessa ymmärän ettei hän halunnut myös saada turpaansa, mutta minä olisin kyllä häntä auttanut jos hän olisi ollut vastaavassa tilanteessa. No nyt aikaa on vierähtänyt ja kiusaaminen loppunut lähinnä varmaan sen takia, että pituutta 190cm ja painoa 105kg

Koskaan ei pitäisi aliarvioida sitä, kuinka syvät arvet kiusaaminen - oli se sitten henkistä tai fyysistä - voi ihmiseen jättää. Kiusattu kokee helposti itsensä vähempiarvoiseksi kuin muut ja kiusaamisesta johtuen uhrin itsetunto voi olla heikko vielä aikuisiälläkin. Ymmärrän aloittajaa hyvin. Eniten sattuu, kun joku, johon on luottanut paljon, murentaa yhtäkkiä luottamuksen karulla tavalla.

Oma ala-asteaikainen paras ystäväni kääntyi minua vastaan, aloitti oman yhden tytön kiusaamisoperaationsa ja teki hallaa vielä melko heikolle itseluottamukselleni. Näin jälkeenpäin ajateltuna tämän "ystävän" motiiveita olivat kateus ja oma pönkitystä kaipaava itsetunto. Olin usein häntä parempi milloin missäkin, mutta kilttinä, sinisilmäisenä tyttönä uhrasin omia kykyjäni ja aikaani hänen auttamiseensa, jotta me olisimme yhdessä samalla viivalla niin kuin parhaat kaverit. Melko naivistisesti ajattelin, että hän lopettaisi jo alkaneen halventamiseni ja kiusaamiseni, jos tekisin hänelle mieliksi. Eipä auttanut.

Vaikka tapaus puitiin läpi vanhempien ja opettajan kanssa siitä uskallettuani kertoa, vasta parikymppisenä tajusin, kuinka paljon luottamuksen häviäminen ja ystävän täyskäännös kiusaajaksi ovat vaikuttaneet tapaani arvostaa itseäni ja luottaa muihin. En vieläkään kykene luottamaan täysin muihin ihmisiin ja pelkään (siitä huolimatta, että omaan monia läheisiä ystäviä), että ystäväni jättävät minut, että he eivät olekaan luonani huomenna tai ensi kesänä. Silti oli vapauttavaa ymmärtää yksi syy siihen, miksen koskaan ole osannut kunnolla sitoutua ja miksi minun täytyy aina kerätä ympärilleni ihmisiä, sillä tunnen olevani yksin heti, kun joku ei osoita minulle huomiota.

Tulipas avautuminen. Mutta asioiden oivaltamisesta ja myöntämisestä on hyvä lähteä eteenpäin ja alkaa tehdä töitä sen eteen, että joskus voi aidosti hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja alkaa opetella luottamaan lähellä oleviin ihmisiin.

Hei !
Oon kaksitoista vuotias ja mun kamu niinkun toisin sanoen puukottaa mua selkään kun se valehtelee jengeissä pojille musta ja tämmöstä !


Että Vittu kun se on niin saatanan ärsyttävä...
Vasta tajusin että se yrittää mun ylä puolelle sillä oon vanhin tyttö ja pojat piti musta 1-2 luokilla mutta kun tuo kyseinen tyyppi meni vähän kertomaan juttuja niin WOLA kukaan ei tykkää musta enään !x-o .... Että ei oo hauskaa !!!!

kappas klassinen kaveri kiusaa tapaus. kerronpa tosiassian kaikki ihmiset ovat petollisia. sitä ette voi kiistää. olette jokainen petollisia, minä olen petollinen. mailmassa on tasan yhden laisia ihmisiä... helposti petettäviä.

kun ihminen petetään niin yleensä se alkaa suututtaa ja suuttumus johtuu meidän tietämättäme siitä että emme onnituneet ensi pettämään toista. voitte kiistää tämänkin, mutta ei ole ihmistä joka ei olisi joskus harkinnut tahallaan tai tahattomasti tosen pettämistä. minua kiusattin yhteensä 13 vuotta joten tiedän miksi mitäkin tapahtuu. yksi kiusaamisen muoto oli juuri tuo kaveri esitys ja pettäminen sitä tapahtuu minulle vieläkin. mutta ei se minua haittaa jossain vaiheessa kuuden vuoden päästä toteutan sunnitelmani kaikki valmisteluni, silloin kaikki kiusaajani alkavat olla korvia myöten kusessa. annan kiusaamiseni jatkua vai koska se on osa suunitelmaani, siitä vai haukkukaa hulluksi niin monimuukin tekee. joskus tekisi mieli itkeä kun kiusaaminen menee oikein pitkälle, itkisin muuten välillä mutta en enää muista miten. en kuitenkaan ole tunteeton vaikka tunteita monet eivät minusta enää näe, mutta sen kiusaaminen voiteettää toisaalta meneisyyden voimalla voi katso tulevaan ja tehdä päätöksen siitä miten polkea kiusaajat työpaikoista pihalle tehdä heidän kodeistaan yhtä helvetin kanssa ja ajaa heidät sellaiseen ahdinkoon että siitä ei nousta lottovoitollakaan.

kosto on suloinen! on joku sanonut ja oikeassa hän oli.
yksi kerrallaan pikku tekijä ensin kun näämänsä uskaltavat näyttää "isommat kihot" kun ovat kypsiä.

Oltiin Nimeltä mainitsemattoman henkilön kanssa kavereita ja Sitte seiskalla kaikki muuttu se meni sitte kiusaaja porukkaan ja nyt ne soittelee mulle vapaa ajalla ja haukkuu siinä puhelussa ja sillä oli hyvä puukottaa selkää ku se ties kaiken musta... EN USKALLA EES VASTATA PUHELIMEEN! ajattelin kohta ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoo jollekki aikuiselle. mutta se on ongelma että lopettaakone sitte vai kiusaako ne vielä enemmän. mutta onneksi hakkaamis juttuja ei oo viel tullu.

T:13v poika jostai ihme maasta!

Tää on jo 5 vuota vanha...

Ryhmä painostus!>o<

Mull oli semmone "kaveri" se oli eka mun kaa sitte se vaa vaihto kavereit joka luokal mä jätin kerran yhen konsertin väliin kun oli sen synttärit mut eipä ollu huomaavinaankaan mua

Mulla oli kerran ala-asteella yksi tyttökaveri. Me aina leikittiin välitunneilla, juteltiin jne. Me oltiin siis hyvissä väleissä kunnes 7. Luokka alkoi. Se ei enää jutellu mulle ollenkaan. Se ei enää halunnut leikkiä mun kanssa, sitten se rupesi juoruamaan musta paljon. Olin hänen kaveri 6 vuotta, ja eräänä päivänä hän vain lopetti ystävyyden ja rupesi kiusaamaan. Olen nyt 18-vuotias, enkä ole tämän jälkeen vieläkään saanut syytä että miksi hän teki niin.

Mulla oli ala-asteella 2 kaveria ja oltiin oikeesti tosi läheisiä. 5lk toinen niistä meni ns. "Suosittuihin" Ja toinen oli mun kaa. No sitte mä tosiaan sairastuin masennukseen ja mitä pahemmaks se meni sen huonompi. Sitä seurasi viiltely josta taas bulimia. Mitä pahemmaks se meni sitä kauemmas mun kaverit lähti. Ne mun vanhat BFF alko olee kahestaa. Sanoin et haluun mukaa mut ei oo vielkää kysyny. Sit tajusin et ne lähti kosk mulla on masennus. No mä sanoin kaikille et voin taas hyvin et koulupsykologi autto mut ei toiminu. Oon vieläki vhä masentunu ja pientä ihon naarmuttelua on ollut enemmänkin. Mut mitä yritän sanoa on:
Jos ne jotka jätti sut ei tuu takas. Eti uusia. Toimi mulla.

Muakin kiusataan hirveesti.

Mulla kävi niin että mun paras ystävä työnsi mut vesi lätäkköön välitunnilla koulussa ja vaikka mulla olikin vedenpitävät kengät niin silti se ei ollut kivaa ja sitten kun me välitunnilla mentiin kauas niin sitten kun välitunti oli loppunut niin se vain sanoi että rauhassa ei ole mikään kiire mutta kyllä oli kun kaikki mun luokalta oli mennyt jo sisään ja mä ja mun paras ystävä olimme myöhässä ja se hidasti mun kävelyä kun se mun paras ystävä piti mun kädestä tiukasti kiinni