Runonurkka vaihtoi numeroaan
ja taas yltyy mukaan kutsumaan.
Kesä on ja vähän hikikin
mutta niinhän kesässä pitikin.
Vaan ajatukset juoksemaan
runoksi sanat laittamaan.
Metsässä puuhaa kyllä on
ei siellä runoratsu laukaton
se sieltä kertomusta viskoo
runoraitaa mukaan kiskoo.
Kohta kertoa voi kuutamoista
elokuusta salamoista.
Jatketaan runoraitaa
vaikka ilman paitaa.
Mukavuutta siis jakamaan
hetkiä hyviä antamaan.
Menoa elämänmyöteistä
kaikesta sen pyörteistä.
Nautitaan hyvästä olosta
mietitään ihmispolosta.
Hyvästä seurasta runojen
niitä lisää punojen.
Kiva on kanssanne olla
katoaa kiristävä polla.
Siis sekin hoituu runojen myötä eikä tämä ole edes työtä.
Runoilemisiin Tulenlieskat
ja taas yltyy mukaan kutsumaan.
Kesä on ja vähän hikikin
mutta niinhän kesässä pitikin.
Vaan ajatukset juoksemaan
runoksi sanat laittamaan.
Metsässä puuhaa kyllä on
ei siellä runoratsu laukaton
se sieltä kertomusta viskoo
runoraitaa mukaan kiskoo.
Kohta kertoa voi kuutamoista
elokuusta salamoista.
Jatketaan runoraitaa
vaikka ilman paitaa.
Mukavuutta siis jakamaan
hetkiä hyviä antamaan.
Menoa elämänmyöteistä
kaikesta sen pyörteistä.
Nautitaan hyvästä olosta
mietitään ihmispolosta.
Hyvästä seurasta runojen
niitä lisää punojen.
Kiva on kanssanne olla
katoaa kiristävä polla.
Siis sekin hoituu runojen myötä eikä tämä ole edes työtä.
Runoilemisiin Tulenlieskat
Vastaukset 53
Vanhimmat
95 heinäkuu
istutettiin kirsikkapuu,
illansuussa varjostossa,
olin sitä kastamassa.
Puolimetrinen se kai,
vettä juurilleen se sai,
Nyt jo hedelmiä kantaa,
pian hipoo taivaan rantaa.
Samoin nuori tyttö tuo
juosten rientää puun luo,
kirsikoita koriin mättää,
vielä toisillekin jättää.
Erottamaton pari tää,
opettelee elämää,
toinen toistaan hoitaen
uuteen aina uskoen.
Nuori tyttö tänään nyt,
14 juuri täyttänyt.
Mummin rakkain aarre on
lahjan sai hän mainion.
Vadelmia mansikoita,
sekä hiukan kirsikoita,
täytekakussakin oli,
mummi täysin onneen suli.
Silmäkulma kostuu taas,
mikä siinä ajatelkaas,
ilossa tuo kyynel palaa,
taas niin pian aivan salaa.
siitä taas kerromme hinnan,
mitä maksoi kattarellit torilla,
olisko elämää myös Sorilla.
Tanssipaikka Tampereen,
sinne palaan uudelleen.
Kera ukkokullan,
olisko mukavempaa mulla.
Ukkokin kun vielä muistaa,
hyvin meillä juttu luistaa.
Hämeensillalla luona patsaan,
olin ajatuksissani ja melkein,
kotona taas,uusin elkein.
Olisko mahdotonta
avata uutta lehteä taas kerran,
kaiketi elämää jäljellä sen verran
'Suvuttomalle' äkkiä sukua löytynyt
joku on oikein kirjaan präntännyt
sitä olen tässä ihmetellyt
monta päivää pähkäellyt
miten suuri töiden taakka
sitä tutkia saan täällä saakka.
sukujuurianiani taakse isien,
ompa ollut monta kuokkijaa,
Maanomistajaa ja ruokkijaa.
Ihana on selata sukujuuria kerran,
Nähdä kuinka vaarinvaari eli.
Ei ollut tietokoneaikaa,
mutta muistoja samme jakaa
ylenaikaa.
Tosi mielenkiintoista
on sukukirjaa tutkia.
Jo 1500-luvulta asti
on esi-isiä lukuisasti.
Nils-pappa ketjun aloittaa,
siitä monta haaraa alun saa.
Löytyy monenlaista kulkijaa,
on köyhempää ja rikkaimpaa.
On polulta hairahtuneita,
erilaisia rikkureita.
tehty on äpärälapsia,
jopa joitakin huutolaisia.
Myös kunnon kansalaisia,
löytyy paljon oppineita,
ison talon haltijoita
ja koko joukko torppareita.
On sitä ennenkin eletty,
koviakin aikoja pidetty.
Hyvä on tuntea juurensa,
tutustua historiaansa.
arkkipiispaa,pappia jopa alenuin
isakin edessä perinjuurin.
Oli Hän valtias suuren läänin,
ylpeä olen,että saan olla,
mukana menneisyyden.
Hän,kun ilmoille saarnasi kerran,
onkireissuilla huomaan sen verran.
Suku on jatkunut kantamoisen,
kuusitoista alenevaa polvea moista.
Olinhan lukenut kirkkohistoriasta koulussa,
mutta,kun tapasin miehen,ei ollutkaan oulusta..
Yhteistä matkaa saan jatkaa,
muassa suurten sukujuurten.
Sukua ei ole suurta
enkä löydä suvun juurta
kiinnostavaa varmaan ois
mutta täytyy jäädä pois
kun ei oo ees jutun juurta.
Hyvää yötä toivottelen
itsekseni voivottelen
vaikkei edes satukkaan
nyt jo menen nukkumaan.
Nukkumaan menin illalla
väsytti niin vietävästi.
Kuljin pikku-unen sillalla
ja astelin hyvin tätävästi.
Pirteäksi pian tunsin itseni
ja aamun tulleen luulin.
Kahvin keittoon kävi mieleni
kun kellon kahta lyövän kuulin.
Häränpyllyä uni parka heitti.
pirteänä kuin västäräkkinen.
Se mun mieltä vähän keitti,
yö kun pitäis olla unien.
Siinä sitten vuoteessa pyörin
päivää mennyttä aatellen.
Liikaako päivällä hyörin
katkounia näin saatellen.
Aamu hieman ankeena tovin
silmät pyörii kuin karuselli.
Repii haukotus suuta kovin
karkais sieltä jopa karamelli.
Kahvitilkan suuhun mättää
haukotuskin vähenee.
Taakse väsymyksen jättää
reipas päivä lähenee.
Runonurkka yhdeksäinen
on mulle paikka ensimmäinen
täällä voi rauhassa kirjoitella
toisien mietteitä lueskella
täällä ei kilpailu päälle pukkaa
ei toinen kisko toisensa tukkaa
sovussa täällä vain elellään
runonpolkuja mietiskellään
mitäpäs tässä muuta
nyt puuroa kohti suuta.
sänkeä poskillasi
huuleni hamuilevat
ihoasi tuoksuasi
käsivarsiesi voimaa
kaulan mutkaa suukotella
niskan jykevyyttä
katsella Sinua hiljaa
riemuiten vastata
syleilyysi kun otat.
Levätä pää rinnallasi
hiljaa silittää silmiä nenää
tuntea parran tiheys
aatamin omenan möykky
nukahtaa kainaloon
syleillen toisella käsivarrellan
Sinua rakkaani rakkaani.
Sydämessä asut,
teit pesän
ihan pikkuisen vain
ja onnen hetken
vietin illan tummetessa.
Sydämessä tilaa
ystävyydelle ja
kesälle.
luokseni vielä
hyvin pieni ja lähelleni tuli
kun itkin sydämen ollessa niin täynnä.
Sain nähdä sen ja hämmästyin
ja olen ihmetystä täynnä
nuo suloiset siivekkäät
ruskea se oli, en ennen ole nähnyt.
On rauha sydämessä ja ilo.
Jos olisimme suuria taitavia runoilijoita
kirjoittaisimme runokirjoja
lausuisimme turuilla ja toreilla runojamme
me emme ole suuria runoilijoita
mutta meillä on täällä oma palstamme
me saamme täällä kyllä kirjoitella
omia pienenpieniä runojamme
lorujamme
tämä on meidän ikioma palstamme
ei täällä ole pakko lukea jo ei halua
jos haluaa lukea vain OIKEIDEN runoilijoiden tuotoksia
me haluamme kirjoittaa täällä.
Runomme kotikutoiset nää
ne meitä miellyttää.
Harrastus meidän soma
nurkkakin on ikioma.
Emme ole suuria taiteilijoita
emme emmipalkintoja voita.
Iloksi itsemme ja toistemme
näin vain kirjoittelemme.
Nää on kotikutoisia
mukavia ja antoisia.
Runoja meidän tavisten
ei kirjoiteta, ei lueta vavisten.
Meitä nämä viihdyttää
hymyjäkin elvyttää
suruakin lieventää
mieltä myös keventää.
Kirjoittaa,lukea voimme mielin määrin
ei kotikutoisissa mikään ole väärin.
Omanlaisella runoilulla
kaikki tänne voivat tulla.
Nostakaamme ilonjuoma
oman runon tuoma,
viivähdetään pieni hetki
tehden nurkkaamme retki.
Hyvää elokuista kesäiltaa...
Oi voi sentään meitä on
suuri joukko verraton,
runoillaan ja riimitellään,
väliin jopa hymyillään.
Joskus syvä tunne tumma
mielen täyttää ihme kumma,
vaan kun siitä runon teet,
unohtuu nuo tummenneet
Kun sen sitten luet tästä
jopa lakkaat miettimästä,
joutavia asioita,
runoilla siis harmit voita.
Jokainen sen tekee vaan
mieleisellä tavallaan,
Runon mestareita täällä
joka päivällä ja säällä.
Joskus runo omenoista
marjoista ja viikunoista,
kaikki passaa jos vain on
juoksu mielen rajaton.
Villasukka, -housu, -kinnas
ilonpisaroita rinnas,
siitä lukijatkin saa
mielen hyväks parantaa.
Vaikka ei ole tallella immenkalvoa,
pakko on valvoa.
Olla kuin nuorena ennen,
niitä tässä muistelen ohimennen.
Lauantaiiltana tanssiin riensin,
kuustoistakilsaa sen tiesin.
Pyörällä poljettiin koko kylän sakki,
ei ollut mielestäni helppo nakki.
Tansseihin luokse Syvälahden,
joskus saimme olla myös kahden,
kanssa naapurin pojan.
Suukkosia vaihdettiin luona koivun,
siihen se loppui satu ja siitä toivuin.
Jatkoin koulua,Hän saattoi raskaaksi naapurin tytön.
Minä uusiin tuuliin puhalsin,
paikkakuntaa vaihdoin ja uhosin.
Koskaan en rakastu toista kertaa,
eihän se lupaus pitänytkään tällä kertaa.
Tulipa hurmuri toisenlainen,
impeyden vei oli olo erilainen.
Lapsia kolme saatoin maailmaan,
mutta harmaita hapsia ei yhdessä koettukaan.
Uskomaton on elämänkaari,
kohtalo se meitä kai vaali.
Paljon on koettu elämäntiellä,
ja päätän yritän vielä.
Kotia rakentaa uutta,olisiko tulevaisuutta
Vaikkei laulu aina soi
runon silti tehdä voi
omanlaisen,erilaisen
surumielisen tai iloisen
hyvin siloitellun
tai huolimattomasti huitaistun
mitään sääntöjä ei mulla
annan sanojen vain tulla.
Sanan vapaus
hyvä oivallus
sille käyttöä
täällä näyttöä
eteenpäin
puskemme näin
vapaana kiidellen
perhoina liidellen
kukkaniityillä
peltojen yllä
vilskettä kyllä
riittää.
Niityn keskellä kävelin
kukkasia ihailin
takaa susi tuli päin
silmänurkastani näin
irvessä oli hampaat sen
kepakon otin kätehen
viitaan se loikki ulvoen
mikähän mielessä on sen
tässä sitä ihmettelen
onko jokin mennyt pieleen
mikä ei sille ollut mieleen
karkasiko jänispaisti
minut sitten ruuaks aisti
olen liian iso pala
uudelleen nyt jahti ala.
Lappiin lähin
(vili nimeni lainattu, ei palautettu)
vuokrasin mökin
saunoin ja kalastin.
Hiljaisuus korvia hiveli
kuukkeli mua tuijotti
hetken melus ja hiljeni.
Puupökkelöksi luuli
taas valtava hiljaisuus
lomaa,parasta laatua.
Pilvipoutaa hämärää
pilven suojaan aurinko jää.
Tuuli vielä uinahtaa
takaa kuusen kurkistaa,
oravainen käpy suussa
piilossa keinuu puussa.
Lämmin aamu elokuun
jo kutsuu ulkoiluun.
Lennähtää kukkaan perhonen
visertää oksallaaan lintunen.
Punertaa marjat pensaissaan
syksyyn kun aika vaeltaa.
Kesäteatterista iloitaan
siellä mukaan tempaistaan.
Hyvä on esitysten juoni
herkässä itkun, naurun suoni.
Kesää vielä ja lämpimää
talvella muistot lämmittää.
Ulos nyt ja sassiin
kootaan sato koriin kassiin.
Kesä talvella viivähtää
kun kylmä kiirehtää.
Runonurkka yhdeksäinen
aivan yksinäinen
ei kukaan ovelle kolkuta
ei olalle taputa
voi kuin ka yksinään tää
täällä nököttää.
Saunasta juuri parahiksi
nyt on kevyt olo mulla
puhtaat vaatteet
myöskin aatteet
sielun sopukatkin laastu
olo hyvä ihan taattu
sellainen on sauna hyvä
saunatonttu tervehtii
silloin kun saunaan ehtii
ensiksi aina lymyää
lopulta kuitenkin hymyää.
Hiljaa elokuu
kuiskii,
sanatko hukkaan
menneet.
Ei, vaan kulkemaan
pian taas.
Elokuu, syksynportti
sanojen tuntojen
keräilyä.
Niin on, elokuu,
aika suuntautuu
kohti syksyä.
Täysikuu pilkistää,
pilven raosta yrittää
valaista maisemaa.
Ilta vielä lämpöinen,
voi keinussa istuen
muistella menneitä.
Nyt hetken viivähdän,
teitä tässä tervehdän,
Hyvää Yötä sanoen.
Kuluttelen aikaani kirjoittelemalla
monia ystäviä tukemalla
niin monella on elämän vaikeutta
on sairautta, on toivottomuutta
niin moni iloitsee viesteistä
saa voimaa yhteisistä mietteistä.
Seurasin säveltä
minut se johdatti
laajan meren rannalle.
Helmiäishohtoisten simpukankuorien seassa keinui
---laulava merihevonen:D
Se lauloi säveltä jonka tunsin. Laulu kehoitti istumaan ylös:D
pyrstön hauskaan keinuun:D Ylös, allas me keinuimme aalloilla alas:D
Pinnan alla laulu pyysi: Vain luota.
Ja minä luotin sinvihreään kauneuteen----- yläpuolellani merihepan viisas pää.
Meren laulu yltyi, pinnalla keinunta hiljensi laulun, ja taas upeana se soi
täyttäen sisimpäni. Ylle pinnan me keinuimme ja alle :D
Syvällä--- näin puolelta toiselle merihevosen hymyilevän Se oli onnellinen myös.
Heräsin... rannalla, kohisten aallot lauloivat meren laulua.
Olin saanut meren lahjan.
Autoni pakkasin
Lappiin matkasin
kuljin jalkaisin
vaaroilla tallasin
kuvia napsin
kynälläkin tallensin.
Porihin tutustuin
mökkeihin majoituin
aika ajoin ajelin
iltaisin kirjoitin
paikkoihin tustuin
maisemiin ihastuin.
Hiljaisuutta rakastan
uudelleenkin matkustan
tunturin juureen
kuruun suureen.
Yksin kuljen
itseni tunnen.
Lähteestä juon
ylitän suon
poluilla herään
kiviä kerään
repussa lasti
kotiin asti.
Paljon muistoissa
kaikissa kuvissa
hiljaisuus puhuu
kaukana huhuu
kuukkeli kutsuen
minulle puhuen;
"Kelopuun pintaa
elämän hintaa
sametin lailla
kaarnaa vailla
kasvatti aika
Lapin on taika
iskevä sinuun
kuten minuun."
Kuuntelin kukkelia
jatkoin askelia
kotiin kuljin
tai'an suljin
sieluni soittaa;
"Taikasi voittaa."
Eikös olis jo vuoro runonurkankin
kovin alas on taasen valunut
päivien hellekkö puhdin vienyt on
pois paahtanut paiste auringon
vai sitten muualla puuhataan
kuka metsissä
kuka rannalla
kuka missäkin matkoilla
vaikka mökeillään puuhavat
ei kaikilla aparaatitkaan mukana liene.
Kipin kapin ylös näin
runonurkka eteenpäin,
Petteri kuin voimamies
konstin kyllä ties.
Sanat järjesteli hyvin
löysi jopa luonnonsylin,
mummo yksi täällä vielä
istuskelee ilomiellä.
Ilta joutuu kaunis niin
raukee hetki musiikkiin,
tunne nyt mä tuota en
mutta nauttien,,,kuuntelen.
joskus ihmettelen,olenkin viellä
samalla pihatiellä,
kuin lapsena ennen.
Kaikki on mennyt kuin ohimennen,
lapsuuden leikit ja naapurin heikit.
Voisinko poistua jo pihatieltä,
luokse palveluiden,en sitä kiellä,
mieli tekee teatteriin ja luokse rakkaiden,
lasten ja lastenlasten.
Kesäaamun valjetessa
tutkii mutisten ukko lehteään
eukkokullan vilkuillessa
aamukahvia keittämään.
Äkkiä ukon katse sivuun nauliintuu
hiljaisena vain tuijottelee.
Eukko ihmeissään viereen rantautuu,
kun ukko ilmoitusta tavailee.
No voi sun, joko kupsahti toikin?
Kuka, kuka, eukko kyselee.
Että, pois äkkiä mennä voikin
sitä ukko, yhä vaan sanelee.
Kuka, se oli, sano ny?
En mä tiä, mut täs lukkee niin.
Ei eres mittää tiätäny
on mulla ukko siin.
Sametinpehmeä...
vartalovoidetta pullossa,
pehmentää kuivaa ihoa.
Syväpuhdistavaa..
kasvovesi joka hoitaa kasvojasi,
poistaa vahuuden merkit.
Kehäkukkavoidetta..
sopii lapsen ja vanhuksen iholle,
tuoksuu kesälle ja auringolle.
Yrttivoide...
kipeille lihaksille,
väsyneille jaloille,
poistaa kireyttä ja kipua.
Lupauksia etiketissä.
Vanhenevaa ihoako voitelisin
ryppyjen pelossa rasvaisin
kovettumia kantapäissä karttaisin
tai pohkeitteni poltetta parantelisin..
purkista ja pullostako hoitaja haavoilleni...
Keho muuttuu,
iho ohenee ja rypyt syvenevät,
elämästä ei selviä rypyittä,
eikä rakkaudesta riidoitta....
miksi niitä voitelisin,
molemmat saavat näkyä minussa.
Kohti vanhuutta koko elämä.
Iäkäs ryppyinen nainen
jäi kiinni ryppyvoiteen varastamisesta
varmaan häkin uskoi sen
ihmeitätekevään vaikutukseen.
Katselenpa kasvojani
piirtänyt on hieno kynä
jäljet ihanan elämän.
Ilman en mä tahtois olla
jälkiä kuljetun tien
naurun jäljet pilkistääpi
surunko nuo ovat lie.
Lempeyskin jäljet jättää
se ei yhtään meit saa mättää
voiteetkin ja hoiteet
hyväks olla voisi
naamalleni ilonilmeet
pysyviksi soisin! :D
Iltapäiväkahvilla
istuimme kahden
katoksen alla
keinussa nauttien
kukkasia ihaillen.
Juttelimme hiljaa
tulevia miettien.
kakkua syöden,
kahvia hörppien,
talitinttiä kuunnellen.
Äkkiä tupsahti
eteemme pikkuinen
rusakon poikanen.
Arka ei ollut lain,
meitä katseli vain.
Järjesti näytöksen.
hyppeli tanssien.
Ympäri pyörähti,
ilmaan pomppasi.
Siinähän lystiä piti.
Missähän emo luurasi?
Varmaan äitiä kaipasi
noin pieni suloinen
jäniksen poikanen.
-Ehkäpä emo lähellä
lymysi.
pukahan, päät kääntyy
kukahan siinä ääntyy
sanoisinko runoksi
ainakin kokeiluksi
tyhjään ajatukseen
saanko merkityksen
ymmärrätkö sinäkään
kun ei edes Erkkikään.
Kahvi maistui, aurinko nousi
kuikka saaren rantaa sousi.
sukeltaja suuremmoinen
pinnan alla pitkään uiden.
Ravustaja hiljaa soutaa
saalistansa kotiin noutaa,
uudet syötit mertaan laittaa
pian rapuherkut maistaa.
Lokit seuraa kalastajaa
eikö mitään aamupalaa,
luodolle ne kaikki kiitää
tiirat perään sinne liitää.
Tässä lämmin tulla taitaa
aurinko tuo lämmin paistaa,
paita pois ja veteen siitä,
vesi hellii selkäpiitä.
Nyt on hyvä päivä alkaa,
pienet hypyt tasajalkaa,
sitten venytykset vielä
pian liikun metsätiellä.
Siitä onkin kulunut aikaa
kun viimeksi
pienemmällä paatilla
merelle pääsin
ihan kymmeniä vuosi
vierähtänyt siitä.
Kaunissaari nyt tuli tutuksi
ja laineiden liplatus
toi mieleen kaikki ne
luodot ja saaret
joissa ennen kesiä vietettiin.
Aurinkoinen päivä
leppeä tuuli
paras sää
meriretkellemme.
Joutsenet rannassa
poikasineen
ihmiset saaressa
telttoineen
ja meren suolainen
tuoksu.
Näin kaiken tuon ja koin! Kiitos kun toit sen meillekin :D
Ettei runot unohtuisi
helteeseen tukehtuisi
yritän mä kertoella
tunteitani tutkaella
mitä päiväni menoksi
mitä tekisin ensiksi
menisinkö ensin kauppaan
vai imurinko esiin kaappaan
ei oo vaihtoehdot monet
vai keksisinkö uudet juonet
tarinaani
marinaani
jospa kuitenkin
ensin lepäisin
miettisin
tekisinkö jotakin.
Paljon on mietitty
tehynä se on jo.
Helle päälle takoo
ja hiki pintaan saa.
Runot pyörii päässä
ajatuksen työnä,
huomenna ne
ehkä....
ulos pukkaan.
tai sitten en.
Miettelen...
tarinaa jos jonkinmoista.
Onkireissu päättyi juuri,
hauenviemään pilkkiin,siitä suru suuri.
Ihanaa on olo kaikilla,
minulla ja saitilla.
Nautitaan taas kesäsäästä,
hirvikäräpäset ei helpolla päästä,
poimitaan kaikki metsänantimet.
Talvisäässä muistellaan joka mättähät,
joilla koikkelehdimme ja marjoja poimimme,
runolippaaseen taas ja muistoihin solmimme.
Ystävyydensitteen,toivoen amadeus
eihän meitä voita mikään
Nuorimies hän grillaa
komeana paitasillaan
vierellä mausteiden kasa.
Neito notkea kuin vasa
pöytää kattaa kauniisti
liikkuu suloaskelin.
Ruskea on miehen pinta
pihveilläkin kova hinta
tuoksut valtaa tienoon
Vesi suuhun tulvahtaa
joko perunoita saa
alkuaan on sillinpalat.
Jätetty nyt muut on kalat
sitten kaikki hakemaan
grillistä omaa palastaan
Iloita syödä ja jutella
salaattivatia ihailla
naurua lämpöä mukana.
Silmänsä toisiinsa sulaen
nuorta lempeä kuvailen
ovat niin somia ihan omia
toinen toisilleen.
"Vapisen vihasta vuoksesi raha".
Olin koulupoika kuin luin tuon ehkä Yhteishyvästä.
Sanoi eräs runoilija
en vain muista kuka
On pillumaista tulla vanhaksi
hän osasi sanoa näin hienosti
ei ollenkaan V. tyylisesti.
Kalevi Rahikaisen kirjoittama runo.
Vieras kun olin pieni.
Se tuli oikopolkua
minä luulin ensin että se on puu
mutta se alkoi liikkua
ja siitä minä sen tiesin
että se on ihminen
Se tuli kaivon ohi
ja heilutti käsiään sivuilla
Se kulki pää kenassa
nii kuin kangasniemen Alma
Se se oli
Se tuli ovesta tupaan
Voi, voi, jesta sentään
ihan hengästytti.
Se istui tuvan penkille
pyöritti peukaloitaansillä tavalla
niinkuin sillä oli tapana:
Voi Vihtori etten paremmin tule ja sano
pilluperiköön että ihminen
tulee vanhaksi.
Runon kirjoitin kuumuudesta
vaan avaruuteen lenteli.
Ei ollut kertomus suuruudesta
sensuuriako se enteili.
Kerroin kuumuus uuvuttaa
ja tepposia meille tekee.
Olon kokonaan puuduttaa
vaatteetkin lentää vekee.
Kylpyyn tahdoin, viileään veteen
niin jo joku ovikelloa soittaa.
Kiedoin ympärille pyyhkeen
rämpytys kylvyn voittaa.
Ovelta ovelle kauppias
outoja tavaroita esittelee.
En ole niin laupias,
et pyyhkeessä alkaisin ostelee.
Kostean kuumaa ilma ollut tää
kesä oudon lämpimää.
Hieostaa ja ramasee kovin
sadetta toivon jo tovin.
ja kohta aamukin koittaa,
Olimme eilen taas venholla vettenpäällä,
ei sitä voikkaan tehdä joka säällä.
Salis ei ollut kummonen,
mutta se olotila oli hempeä,
vaikkei mukana ollutkaan lempeä.
Luulen, että pääsen mukaan sisimpään,
siihen unohtuneeseen elämään.
Siellä ulapalla olen niin yksin,
vaikka rakkaani kanssa istumme nenätysten.
Ihanaa on kuormaa jakaa kanssa ystävien,en ole niin yksin.
Helteessä
ja kiireessä
yrittelen kyhäellä
värssyäni viritellä
kovin jäänee lyhyeksi
vaan älä mua hyljeksi
jos tyhjä onkin pääni tää
siis tähän loru jää.
marjoja noukin
pienin marjatonkin
selkäni koukussa
työn olin touhussa
surahteli alla lipan
sain otsalle hikitipan
kotona paitani käänsin
hirvikärpäset sieltä löysin
ihaillen tehtyä työtä
lepäilin löysäillen vyötä
mutta mukavassa illassa
joku käveli niskavillassa
hirvikärpäsen yhden
vielä tein nitistyksen.
Tämä hellekkö on runoilijat hurmannut
pienet runonalutkin surmannut?
Eihän millään jouda kirjoittamaan
kun metsiköissä mustikoita kerätään vaan
ja rannoilla makaillaan
tai pihoissa keinutaan
joku nukahtanutkin on varjonsa alle
tai nurmikolle taivasalle
joku venhollaan laiskasti soutelee
joku iltaisin verkkoja nostelee
mutta kaikki nauttii kesästä
vaikka kaikki ei nauti helteestä.
Harvinaisia vieraita
ei kuitenkaan vieraita
vaan sukulaisia
huomenissa odottelen.
näin kauan on pitänyt aikaa kulua
että voivat serkukset tavata
"parempi myöhään kuin ei silloinkaan!"