Monelleko teistä on tuttua narsismin diagnosointi? Tiedättekö minkälainen tapahtuma se on ja kuka sen tekee?
Entä mikä on se tarve saada uhriutua ja olla narsistin uhri? Epäilen, että valtaosalla niistä, joilla on tarve saada läheisestään narsisti onkin tarve olla itse uhrina - luulenpa, että se on muotia enemmän kuin narsismi ikinä.
Entä mikä on se tarve saada uhriutua ja olla narsistin uhri? Epäilen, että valtaosalla niistä, joilla on tarve saada läheisestään narsisti onkin tarve olla itse uhrina - luulenpa, että se on muotia enemmän kuin narsismi ikinä.
Vastaukset 59
Vanhimmat
vain tiedätkö luulevasi, oletko totella ollut koskan tälläisen henkilön kanssa missään tekemissisä
Joka ikinen päivä.
Mutta mitä sitten? Pääseekö omalla kokemuksella ylilääkäriksi?
Narsistin uhrille riittää että saa riittävästi tietoa siitä, miten narsisti toimii ja että sitä kautta lopulta ymmärtää pelastaa itsensä. Ei ole mitään väliä sillä tiedolla, millainen tapahtuma on narsistin virallinen diagnosointi.
Ei ole useinkaan olemassa TARVETTA olla narsistin uhri, jollain tavalla uhri on jokainen joka joutuu pidemään olemaan narsistin vaikutuspiirissä. Uhri-sana tässä yhteydessä ei tarkoita AVUTONTA uhria, jonka on pakko jäädä kärsimään ja avuttomana jäädä surkuttelemaan uhriuttaan.
MIKSI epäilet että joillakin on TARVE saada läheisestään narsisti, kun kirjoitit että "VALTAOSALLA niistä, joilla on TARVE saada läheisestään narsisti"? Ei ole olemassa mitään tarvetta mutta narsisti on narsisti vaikka voissa paistais, ei sitä luonnehäiriötä poista se että uhrit edelleenkin sulkisivat vain silmänsä etteivät vaan vahingossa tulisi kotidiagnosoineeksi väärin.
Kun väärinkohtelu on jatkunut vuosia, jopa vuosikymmeniä, auttaa kun uhri tiedostaa mistä todennäköisesti on kysymys ja pelastaa itsensä.
Saattaa olla vain sinun luuloasi, että on muotia olla narsistin uhri. Ehkä se joissakin tapauksissa pitää paikkansa mutta ei todellisten narsistien uhrien kohdalla.
Narsisti sairaassa merkityksessä ei ole tahallaan paha - hän on sairas, joka tarvitsee enemmän apua kuin tuomitsemista. On kumma juttu, että ne muotitietoiset uhridiivat ovat saaneet senkin aikaan, että heidän valtaansa alistumatonta pidetään narsistina!
Vaikuttaa sille, että nykyisin, kun mies laittaa ensimmäistä kertaa puolisolleen vastaan, puoliso ryntää tällaiseen paikkaan kyselemään onko mies narsisti, kun se ei tottele mitä sanon! Täältä hän löytää nipun kanssasisariaan, joilla on tapana alistaa narsistimääreellä omia puolisoitaan. Ei ole ihme, että liitto kariutuu. Olisi ihme, jos niin ei kävisi.
Nykyiset nuoret eivät osaa käsitellä pettymyksiä. Sellaista parisuhdetta taas ei olekaan, jossa ei ajan olon niitä tulisi. Kaikkea ei voi eikä pidä selittää narsismilla. Kaikki ei ole narsismia. Aluksi olisi tarpeen pohtia sitä omaa minuutta ja miettiä olisi siellä piirrelistassa mahdollisesti omia piirteitä kuinkakin paljon. Jos ei löydy, voi tulla vaikka tänne ja kertoa omista tempauksistaan ja klysyä, "olenko minä narsisti", sekin on reilumpaa kuin kysellä niin puolisosta, joka ei saa omaa osuuttaan kertoa ja puolustaa itseään.
En ymmärrä sitäkään, mitä hyötyä on väärin tehdystä kotidiagnoosista? Jos tekijä haluaa henkisesti pahoinpidellä narsistileimalla, en käsitä, miksi minun se tulisi hyväksyä ja pitää suositeltavana. Oli miten oli, en hyväksy.
Ennen kaikkea narsistin uhri tarvitsee apua, paljon enemmän kuin kotitekoista lisää ongelmia aiheuttavaa ominpäin tehtyä diagnoosia. Jos olisin oikein häijy ihminen, sanoisin, että tuollaisten kotidiagnoosien kannattajat ja tekijät ovat enemmän ammattiavun tarpeessa kuin kohde, jota he tohtoroivat.
Tämä nyt oli mun ajatus aiheesta.
"Narsisti sairaassa merkityksessä ei ole tahallaan paha - hän on sairas, joka tarvitsee enemmän apua kuin tuomitsemista."
Jos oikein muistan toisessa ketjussa kerroit oman äitisi olevan narsisti. Ja jos oikein muistan niin kerroit katkaisseesi välit häneen henkisesti. Miksi sinä et auta häntä vaan katkaiset välit henkisesti? Vai kenen pitäisi olla auttaja? Ammattiauttajanko? Onko ammattiauttajat pystyneet auttamaan häntä? Sain sen käsityksen että hän on aina ollut ja on edelleenkin samanlainen.
"Vaikuttaa sille, että nykyisin, kun mies laittaa ensimmäistä kertaa puolisolleen vastaan, puoliso ryntää tällaiseen paikkaan kyselemään onko mies narsisti, kun se ei tottele mitä sanon!"
Mistä olet moisen vaikutelman saanut?
Miksi yleistät, että narsisti on aina mies?
Onko kukaan kirjoittanut että mieheni ei totellut ensimmäistä kertaa ja siksi on kirjoittajan mielestä narsisti?
Oletko mielestäsi ainoa narsistin läheinen, joka puhuu totta ja muut vaan ilkeyttään väittävät toista narsistiksi?
"Ennen kaikkea narsistin uhri tarvitsee apua, paljon enemmän kuin kotitekoista lisää ongelmia aiheuttavaa ominpäin tehtyä diagnoosia."
Mistä tietää olevansa narsistin uhri ellei ensin pysty tekemään ominpäin diagnoosia tutustuttuaan aiheeseen? Kun kuten tiedettyä, heitä ei saa tämän vuoksi psykiatrille useinkaan.
Koska narsistin kanssa on kyse ihan omanlaisistaan ongelmista (sen tietänet omasta äidistäsi?) niin etkä anna mitään arvoa sille avulle mitä vertaistuki tuo? Kun sitä vertaistukea ei osaa hakea ennen kuin on selvittänyt, että narsismista SAATTAA hyvin todennäköisesti olla kysymys.
"Jos olisin oikein häijy ihminen, sanoisin, että tuollaisten kotidiagnoosien kannattajat ja tekijät ovat enemmän ammattiavun tarpeessa kuin kohde, jota he tohtoroivat."
Minun mielestäni sinä OLET häijy noin sanoessasi.
Joillekin on varmasti maailman loppu, kun ei kykene hallitsemaan kaikkea. Mutta joskus niin käy kaikille! Minullekin on käynyt ja voin kerttoa, että tila ei ole hullumpi.
Minun tehtäväni ei ole toimia äidin psykologina. Ei tosiaan! Sen, minkä olen joutunut tekemään olen joutunut tekemään itseni suojelemiseksi. Minun tehtäväni ei ole myöskään suojella äitiäni oman etuni päälle.
"Mistä olet moisen vaikutelman saanut?
Miksi yleistät, että narsisti on aina mies?
Onko kukaan kirjoittanut että mieheni ei totellut ensimmäistä kertaa ja siksi on kirjoittajan mielestä narsisti?
Oletko mielestäsi ainoa narsistin läheinen, joka puhuu totta ja muut vaan ilkeyttään väittävät toista narsistiksi?"
Olen lukenut näitä palstoja jo aika kauan - liian kauan sanoisin.
En yleistä, että narsisti olisi mies, mutta narsistiksi puolisoaan syyttävä on useimmiten nainen.
On kirjoittanut, useampikin.
En ole ainoa narsistin läheinen - muiden puheista en tiedä, mutta omistani tiedän. Minä puhun aina totta. Jätän valehtelun narsisteille.
Enkä ole itse tehnyt yhtään diagnoosia läheisilleni. Siitä ei olisi minulle mitään apua.
"Mistä tietää olevansa narsistin uhri ellei ensin pysty tekemään ominpäin diagnoosia tutustuttuaan aiheeseen? "
USKO POIS, kun kohtaat ensimmäisen narsistisi, et saata koskaan kuvitella, että hänessä olisi kaikki OOKOO... Mitä se hyödyttää tehdä diagnooseja, miksi se on sulle niin tärkeetä? Lue lääkäriksi, niin saat tehdä niitä joka päivä.
Kaikkihan lähtee siitä, että tuntee asioiden olevan siten, mitä ei itse hyväksy tai tuntee olonsa muuten kestämättömäksi.....Aika typerää on tehdä omin päin diagnoosi ja jäädä suhteseen sillä verukkeella...Ehkäpä vaikka kuollen puolisonsa toimesta. Rajojen asettelu on tärkeintä kaikessa kanssakäymisessä, ei vain narsistien kanssa. Mutta rajojen qasettelu ei ole missään tekemisissä diagnoosin asettamisen kanssa!
Täältä ei voi potkia ketään pois.. ei vaikka kuinka hyökkäisi. Vapaa maa.
Missä on tarjolla vertaistukea narsistille?
Minäkin olen lukenut paljon narsistien uhrien kirjoituksia, enkä muista kertaakaan kenenkään kirjoittaneen että "mieheni ei totellut minua ensimmäistä kertaa joten hän on narsisti". Ehkä olemme lukeneet eri paikoissa. Ainakaan narsistien uhrien tukisivuilla en muista tuollaista ikinä olleen.
"USKO POIS, kun kohtaat ensimmäisen narsistisi, et saata koskaan kuvitella, että hänessä olisi kaikki OOKOO.."
Niinpä juuri, tuo on totta, mutta tuosta huolimatta ja ilman että lukee narsismista ja tekee omat päätelmänsä = tekee niitä epävirallisia diagnooseja, ei oivalla mistä on kysymys tuosta tunteesta, ettei kaikki ole ok, huolimatta vaan alkaa esim. etsiä vikoja itsestään, uskoo hyvään ihmisessä, uskoo asioiden selviämän puhumalla ja rakastamalla, uskoo narsistin mahdolliset tarinat edellisistä häntä pettäneistä kumppaneista, joiden vuoksi on tullut sellaiseksi jne. koska ei voi ymmärtää että joku ihminen voi olla suorastaan peto toista kohtaan siksi että on narsisti.
"Minun tehtäväni ei ole myöskään suojella äitiäni oman etuni päälle."
Mutta onko muiden narsistien uhrien tehtävä kuitenkin suojella esim. ex-puolisoaan niin että jos kertoo selvittäneensä että todennäköisesti kysymys on narsistista, niin se onkin jotain hyvin pahaa ja tuomittavaa, mitä ei saisi tehdä missään nimessä? Eihän täälläkään kirjoittelussa ole kyse julkisesta tunnistettavan henkilön virallisesta diagnosoinnista vaan siitä, että asioita selvittämällä ja lukemalla on löytänyt syyn, miksi toinen on käyttäytynyt niin julmasti.
"Minun tehtäväni ei ole myöskään suojella äitiäni oman etuni päälle."
Mutta onko muiden narsistien uhrien tehtävä kuitenkin suojella esim. ex-puolisoaan "oman etunsa päälle" niin että jos kertoo selvittäneensä että todennäköisesti kysymys on narsistista, niin se onkin jotain hyvin pahaa ja tuomittavaa, mitä ei saisi tehdä missään nimessä vaikka siten olisi mahdollista saada vertaistukea (empaattisilta) saman kohtalon kokeneilta? Eihän täälläkään kirjoittelussa ole kyse julkisesta tunnistettavan henkilön virallisesta diagnosoinnista vaan siitä, että asioita selvittämällä ja lukemalla on löytänyt syyn, miksi toinen on käyttäytynyt niin julmasti.
Miksi pitää siitä toisesta nähdä vaivaa? Miksi ei voi vaan todeta, että tämä ei ole mua varten ja häipyä?
Miksi pitää alkaa etsiä syitä sille, miksi joku käyttäytyy aivan mahdottomasti - eikö riitä ettei itse siedä sitä?
Minulle on aina riittänyt se, mitä itse tunnen. Olen tottunut luottamaan itseeni ja omaan arvostelukykyyni - nääs se on ollut ainoa, jota minulta ei voi viedä.
Suosittelen kaikille - sinullekin - itsekasvatusta - se auttaa paljon enemmän kuin läheisten diagnosointi!
EI OLE. Olen jo aika kauan jankannut yhtä ja samaa, eikä vaan mene jakeluun.
Jokainen pelastakoon oman itsensä, eikä niin, että aletaan tekemään diagnooseja ja mietitään mikä sitä toista vaivaa, kun mulla on näin paska olo. Ihmisen tulisi ymmärtää olevansa itsenäinen, eikä toisen jatke! Eläminen toisen kautta ei ole elämistä. Silloin on vain sen toisen etu. Ja sitten valitetaan kun se toinen vie kuin pässiä narusta....Totta hitossa se vie, kun siihen annetaan mahdollisuus!
Siihen omaan reaktioon reagoidaan ja sen eteen tehdään työtä. Paskankaan väliä ei ole sillä, mistä sellainen käytös johtuu, jota ei voi sallia.
ookoo?
Nyt menen laittamaan putiikin kiinni. Joten ihan vähään aikaan en vastaile.
Olen jo moneen kertaan yrittänyt kertoa sinulle, että ylipäätään sen selvittäminen että todennäköisesti ex-kumppani on narsisti (selvittäminen = silloin "joutuu" tekemään jonkinlaisen epävirallisen "diagnoosin") auttaa selvittämään sitä, miksi suhteessa on tapahtunut kamalia asioita ja mitä itselle on ylipäätään tapahtunut. Mutta minulla on tunne että et ymmärrä pätkääkään siitä, mitä on olla suhteessa/avioliitossa narsistin kanssa vaikka oletkin narsistin lapsi, joten enempää en viitsi sulle rautalangasta vääntää.
Mutta muuten heräsi vielä yksi kysymys, kun niin kovasti meuhkaat kotidiagnoosien tekemisen vääryydestä niin tiedätkö (minä en ole varma), onko lain mukaan oikein kertoa että äitisi on diagnosoitu narsistiksi kun kirjoitat nimelläsi (jos nimesi on oikea eikä keksitty), koska silloinhan myös äitisi on tunnistettavissa? En ole varma mutta minulla on sellainen käsitys että se olisi kunnianloukkaus vaikka ei levittelisikään valheita vaan myös siinä tapauksessa että asia on totta?
onko tuo nimimerkki kirjoittajan oma nimi?
retorinen kysymys... ihan vain pisti silmään... hyppää voltti.
pitäs sun mielestä ruveta volttia hyppimään?
Hyppää voltti, sanallinen suorituksesi oli sitä itseään - edelleen.
No comments at all.
"Jos oikein muistan toisessa ketjussa kerroit oman äitisi olevan narsisti. Ja jos oikein muistan niin kerroit katkaisseesi välit häneen henkisesti. Miksi sinä et auta häntä vaan katkaiset välit henkisesti? Vai kenen pitäisi olla auttaja? Ammattiauttajanko? Onko ammattiauttajat pystyneet auttamaan häntä? Sain sen käsityksen että hän on aina ollut ja on edelleenkin samanlainen."
Mikä vastaus tuo oikein oli olevinaan? Kirjoittaja otti esiin sen, miten narsisti on myös omien kokemustensa uhri, psyykkeeltään sairas ihminen, lapsuudessa sairastunut, ei omasta tahdostaan vaan olosuhteista johtuen. Tämä kaikki tiedetään myös tieteen pohjalta varsin hyvin, ja on inhimillistä ymmärtää myös tämä puoli asiasta, eikä vain tuomita sairasta ihmistä - jos nyt itsestä löytyy sitä myötätuntoa ylipäätään.
...Ja sinä vedät tähän vastaukseksi syytöksen siitä, että kirjoittaja on itse kertonut laittaneensa välit poikki narsistiseen äitiinsä?!?! "Itse olet" -argumentti - aivan niin... Huh huh!
minä tunnen yhden narsismimuotiin seonneen neitiparan. Ennen hän oli ihan normaali, mutta sitten hurahti narsismista kertoviin kirjoihin ym materiaaliin ja nykyään hän on vainoharhainen ja hoidon tarpeessa. Vaahtoaa hullunlailla narsismista ja että hän on uhri ja mm viimeiset neljä seurustelusuhdetta on olleet narsistin kanssa, työpaikalla on narsisti, sukulaiset on narsisteja jne jne.
Tämä on surullinen tosiasia... hän sekosi tähän muoti-ilmiöön ja ei osaa enää muuta kuin narskutella ja sekoilla ja näkee narskuja jokapuolellaan.
Ei millään pahalla, mutta minusta tämä on nyt jo ihan turhaa saivartelua, tästä diagnosin tekemisestä. Yleensähän käy näin. Että, eletään hankalan ihmisen vaikutuspiirissä vuosia, tai vuosi kymmeniä. Eikä saada mitään järjllistä selitystä hankalan ihmisen käyttääntymiseen. Hänet luokitellaan perhepiirissä yleensä kiivasluontoiseksi, pahasisuiseksi, omapäiseksi tjmv.
Sitten törmätään keskusteluissa saman kokeneeseen ihmiseen, tai jopa saman kokeneeseen lääkäriin. Ja ikävä vyyhti alkaa purkautua pikkuhiljaa. Luetaan asiaa käsittelevää kirjallisuutta. Saadaan asiasta kattavaa infoa ja verrataan kokemuksia vaikkapa keskustelupalstoilla. Ja näin perhepiirissä hankalasti käyttääntyvälle ongelmalle on löytynyt järjellinen selitys.
Aikaisemmin tästä ikävästä asiasta vaiettiin kodin ulkopuolella. Se oli kuin alkoholismi, kuppa, tai mielisairaus, sitä hävettiin suunnattomasti. Nyt, kun asiasta on alettu julkisesti keskustelemaan. On käynytkin ilmi se, että ko. luonnevikaisuus onkin melko yleistä perheissä. Joskus tuntuu jopa, että se on ollut vallitseva kasvatussuuntaus. Perheen poikia on *nostettu* jalustalle palvottaviksi ja tyttöjä vastaavasti alistettu, tai suoranaiseti jopa halveksitu.
Mutta, syytön se *viestintuoja* on luonnehäiriöisen hankalaan käyttääntymiseen. Turha häntä on syyllistää ja haukkua siitä.
Lähteä vaan, kun toinen on jo vuosia onnistunut koukuttamaan? Siinäpä se ongelma vasta onkin. Kissa - hiirileikin jatkuttaua pitkään ei sitä vaan noin kykene lähtemään, vaikka periaatteessa olet oikeassa siinä että pitää lähteä jos tuntuu ettei toinen ole itseä varten. Uhrilla on usein heikko itsetunto jolla narsu leikkii. Kun narsu tajuaa että toinen on irtautumassa tai edes uhka siihen, nin hänhän osaa olla maailman ihanin ja kiltein ihminen. Ellei uhri edes tiedosta mistä on kysymys, niin eipä siitä lähdetä. Se koukku pitää tunnistaa, että saa voimia siihen lähtemiseen ja siksi kotidiagnoosi pitää kyetä tekemään. Kalliksi ja hankalaksi tulee palkata psykiatri kotiin kuukausiksi, että saisi ammatti-ihmisen diagnoosin, kun narsut osaavat hämätä ammattilaisiakin. Narsistihan ei edes tiedosta, että kyse on hänen persoonallisuushäiriöstä vaan vika on toisessa, minkä hän on myös saanut tämän toisen uskomaan.
palstaa, etten puhunut aloituksessani ihan puuta heinää tämän saitin osalta. Nykyisin narsismista ei todellakaan enää vaieta, mutta mitä siitä puhutaan, onkin tehnyt pelkkää vahinkoa. Nimityksestä on tehty vahva ase kiusaajan käsiin. Olet varmasti sen huomannut sinäkin.
Tämän pitemmälle ei tarvinnut tulla, kun jo joku ajattelee, että sairaan syyllistäminen on ihan ookoo. Miksi? Onko muita itseaiheuttamattomia sairauksia, joiden katsot olevan sairaan oma syy?
Jokainen on kuitenkin, "eräsN1", vastuussa vain itse itsestään, mikäli ei ole syyntakeeton. Kun tuntee olonsa huonoksi jossain seurassa, eikö kaikkein viisainta olisi tehdä itselleen palvelus ja poistua paikalta?
Tässä nykyisessä narsismi-käsitteessä on jotain äärimmäisen kieroa.
>>Tämän pitemmälle ei tarvinnut tulla, kun jo joku ajattelee, että sairaan syyllistäminen on ihan ookoo. Miksi? Onko muita itseaiheuttamattomia sairauksia, joiden katsot olevan sairaan oma syy?
Ei minusta aloittaja mitenkään kovasti "meuhkaa" kotidiagnoosin tekemisen vääryydestä. Hän vain toteaa, että hänen mielestään näyttää silti, että monella on tarve olla narsistin yhri. Tällaiseksi uhriksi pääsee sillä, että toteaa jonkun läheisensä tai ex-puolison olleen narsisti. Muuta siihen ei tarvita. Sen jälkeen uhri voi siirtää kaiken vastuun pahoista tapahtumista narsistille.
Ei kannata noin narsistisesti suhtautua siihen, että joku on kanssasi eri mieltä. Kyllä maailmaan mieloipiteitä mahtuu. Vain sairaalla mielellä varustettu ihminen raivostuu, kun häneltä kysyy jonkinlaisia perusteluja väitteilleen.
Mielestäsi ,"narsistin uhri tarvitsee ennen kaikkea apua,paljon enemmän kuin kotitekoista lisää ongelmia aiheuttavaa ominpäin tehtyä diagnoosia".Niin,mutta mistä hän tietää hakea sitä apua,jollei ensin tiedä mikä on ongelma ja ala ottaa siitä selvää?Ja millaisia ongelmia mahdat tarkoittaa,että omin päin tehty diagnosominen aiheuttaa?Minulla taas on päinvastoin käsitys siitä,että nimen omaan asian selville saaminen on pelastanut ja auttanut monia saamaan elämänsä kuntoon. Tarkoitatko tuolla avun tarvitsemisella nimen omaan ammattiapua,vai millaista apua?Katsos,kun apua on niin monenlaista.Läheskään aina ei tarvita ammattiauttajan apua.Pelkkä samassa tilanteessa olevien kanssa keskusteleminen on esimerkiksi uhreille parempi vaihtoehto,kun ammattiapu.
Miksi luulet sitä paitsi,että kaikki kotidiagnoosin tehneet ovat tehneet väärän diagnoosin ja ovat itse sairaita?Mihin tämä tekemäsi tohtorointi ja diagnosominen perustuu.Oletko ainut täällä,joka saa heitellä diagnooseja tuosta vaan ilman,että tuntee yhtään edes kirjoittajien taustoja.
Miksi ei saisi myöskään kysellä ja epäillä täällä puolisoaan luonnehäiriöiseksi,jos siltä tuntuu? Jos jollakin on tarvetta kysellä sitä, tai itsestään,"olenko narsisti",niin siitä vaan,onhan niitäkin kyselijöitä ollut.
Yhtä pahana ja pahempana pidän sinun henkistä pahoinpitelyäsi täällä niitä ihmisiä kohtaan,jotka haluavat etsiä ja saada asiallista tietoa saman kokeneilta,ilman että heti täytyisi rynnätä psykologilta tai psykiatrilta hakemaan lausuntoa tai diagnoosia.Tai,miten luulet onnistuvan raahata se "epäilty"itse sinne diagnosoitavaksi.Eivät ammattiauttajat pysty mitenkään tuota diagnoosia antamaan hetkessä,vaan siihen tarvitaan paljon aikaa,hyvin asiaan perehtynyt ammattiauttaja ja luonnehäiriöisen omaa tahtoa selvittää oma tilansa.
Niin,ja narsisti ei ole sairas,eikä häntä voida parantaa,kuten väität.Se ei ole mahdollista.Persoonallisuushäiriö on peritty ominaisuus,johon geenit vaikuttavat.Siihen ei ole parantavaa hoitoa olemassa.Puuttuvaa tunneälyä ei voida antaa pillereinä tai millään terapialla istuttaa ihmiseen enää,jos sitä hänellä syntymästään ei ole.
Ainoaksi keinoksi uhreilla on vaikeissa tapauksissa ottaa jalat alle ja helpomissa yrittää tulla toimeen,sietää jos niin tahtoo.
Ehdottomasti kannattaa kysellä,ottaa selvää,epäillä,tehdä kotidiagnoosia ja vaikka mitä,kun alkaa epäillä omaa päätään ensin.Siinä voi käydä kyllä huonosti ja monesti niin on käynytkin.Uhrista on tehty syyllinen,ihan ammattiauttajan toimesta ihan kuten sinäkin nyt haluat tehdä. Onneksi se,mitä sinun tulisi hyväksyä ja pitää suositeltavana ei ole vallassasi,muutenhan asiat olisivat ja menisivät ihan päälaelleen.
Kotitekoinen diagnoosini sinusta,ellet pistä pahaksi on,että olet kateellinen siitä paljosta huomiosta ja siitä yhteishengestä joka näitä uhreja yhdistää.Heillä on empatiaa ja sympatiaa toisiaan kohtaan ja aitoa välittämistä.Oliko muuten,niin että äidilläsi on persoonallisuushäiriö?En ole varma lukiko täällä jossakin.MINÄ on vahvasti mukana kirjoituksissasi.Ei hyvältä näytä.
Kirjoituksestasi "katkeruus ja viha äänessä":
Voin sanoa monta vuotta narsistin pihdeissä olleena että kirjoituksesi oli selkeä ja asiaa todella ymmärtävä. Osasit sanoa asian paljon "paremmin" kuin mitä itse olen täällä yrittänyt kirjoittaa.
"Miksi ei saisi myöskään kysellä ja epäillä täällä puolisoaan luonnehäiriöiseksi,jos siltä tuntuu? Jos jollakin on tarvetta kysellä sitä."
Tottakai saa sellaista kysellä. Monella on varmasti syytäkin kysellä. Asia vain on niin, että kun kysyy, voi saada vastauksia, joista ei pidä. Aika moni näistä kyselijöistä suhtautuu erittäin aggressiivisen vähättelevästi vastauksiin, joista ei pidä. Se vaan on narsistinen piirre. Sille emme kumpikaan mitään voi.
"Niin,ja narsisti ei ole sairas,eikä häntä voida parantaa,kuten väität.Se ei ole mahdollista.Persoonallisuushäiriö on peritty ominaisuus,johon geenit vaikuttavat.Siihen ei ole parantavaa hoitoa olemassa."
Tässä olet ainakin osittain väärässä. Ensinnäkin persoonallisuushäiriön katsotaan nykyään kehittyneen ihmisen ensimmäisen kolmen elinvuoden olosuteiden aikan. Periytyvyyttä ei ainakaan vielä ole osoitettu. Alttius mielisairauksiin on monelta osalta kyllä todettu periytyväksi omonaisuudeksi. On myös totta, että psykopaatteja ei pystytä parantamaan. Persoonallisuushäiriöissä on kuitenkin eri asteita. Toinen meistä on narsistimpi kuin toinen. Terapialla, kasvatuksella ja osoittamalla narsitille normaaliuden ja sopivuuden rajat narsistin ympäristölleen aiheuttamaa haittaa voidaan pienentää. Monelle narsismista kärsivälle tytölle nämä rajat asettaa vasta ensimmäinen aviopuoliso.
Tämän tyyppisten uhriasenteella varustettujen kyselijöiden motiivi on manipulointi.
He manipuloivat palstalaisen vastaamaan haluamallaan tavalla.
Kun vastaus ei ole "sopiva" he hyökkäävät.
Jostain syystä, he ovat täysin sokeita omalle toiminnalleen. Syy on aina joissain toisessa.
Minua ei ainakaan kukaan voi pakottaa hyväksymään moista läpinäkyvää toimintaa.
Sitä paitsi, tämä ei ole mikään tulkipalsta eikä neuvontaan tarkoitettu. Tämä on kaikille avoin keskustelupalsta jonka aiheena on narsismi ja narsistinen persoonallisuushäiriö.
Ja hän ei ollut osittain väärässä, vaan kokonaan.
"on jo vuosia onnistunut koukuttamaan". Oisit lähtenyt silloin, kun ei vielä vuosia ollut kulunut. Jostakinhan ne vuodetkin on alkanut.
Hälytyskellojen pitäisi soida myös omalla kohdalla siitä, että suostuu suhteen alussa kuuntelemaan ukkonsa (tai akkansa) kokemuksia edellisestä suhteesta. Sellainen suhde toimii harvoin. Kun edellisen ihmissuhteen asiat on käsitelty, "uhri" aavistelee jo seuraavan tapahtuman: hän on pian tuo edellinen kumppani, jota haukutaan seuraavalle kumppanille...
Kyllä,näin on ollut luulo,että persoonallisuushäiriöt olisivat enemmän kehityksellinen ja ympäristötekijöistä aiheutuva,kun geneettinen häiriö.Uudet tutkimukset kuitenkin ovat enenevässä määrin tulleet siihen tulokseen,jota itsekin pidän enemmän totena,että häiriö on geneettinen.Suomessakin luennoimassa narsismista ja psykopatiasta käynyt kriminalipsykologi Robert D Hare on tutkimuksissaan tullut myös siihen tulokseen,että nämä ovat enemmän geneettisen perimän aiheuttamia virheitä,jossa kehityksellisen kasvatuksen ja ympäristötekijöiden merkitys on vähäisempi.
Oikeassa olet,että lievää narsismia yritetään jossain määrin hoitaa ja sen aiheuttamaa haittaa pienentää erilaisin keinoin.Niiden toimivuudesta en mene kuitenkaan niin takuuseen.Narsismi on kuitenkin eri asia,kun narsistinen persoonallisuushäiriö.Narsimista kärsivä tyttö on voitukin pilata väärällä hemmotellulla kasvatuksella,mutta narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Mies voi saada siis vielä kelpo vaimon tälläisestä tuittupäisestä kiukutteliasta,jos osaa asettaa rajat,mutta myöskin rakastaa.
juuri se narsisti...tuo tyyli miten jäsennöit kirjoitusta ja että kun toinen ei usko...ja kaiken huipuksi erittäin tuttu erään narsisti naisen käyttämä termi "kunnianloukkaus" kaikki täsmää tähän tuntemaani narsistinaiseen. Hän teki kaikki maailman temput että saisi minut ja mieheni tekemään jotain julkista pilkaa hänestä että olisi sitten voinut syyttää kunnianloukkauksesta. Itse hän istuisi jo sellissä jos olisimme jaksaneet viedä hänen jutut eteenpäin mutta meillä onneksi on parempaa tekemistä.
Sosiaalinen kognitio perustuu laajojen ja monimutkaisten hermoverkostojen toimintaan, joiden aktivoitumisaste riippuu yksilöllisistä tekijöistä ja ympäristöstä tavoilla, jotka toistaiseksi tunnetaan huonosti.
Siis korostan: tunnetaan huonosti.
Tuosta parantamisestakin olisin eri mieltä. Asian ydin siinä yhteydessä on mantelitumake.
Narsistiseen käytökseen ei ole löydetty mitään geneettistä syytä. Ei ole olemassa yhtään tutkimusta, jossa olisi systemaattisesti käyty läpi sukuja, ja sen perusteella todettu, että NPH olisi perinnöllisyydestä riippuva.
Hare on kiistelty henkilö. Hän tutkii raakoja rikoksia tehneitä psykopaatteja ja yrittä löytää syytä heidän käytökselleen. Hän on esittänyt luultavasti oman olettamuksensa geneettisestä riippuvuudesta. Psykopaattien seulonnassa on selkeästi tullut esille varhaislapsuuden hylkäämiskokemukset, myöhempi hyväksikäyttö ja kiinteän aikuissuhteen puuttuminen. Mikäli raakoja rikoksia tehneiden psykopatian periytyvyyteen on löydetty näyttöä, ainakin minulle se on taysin uusi tieto. Riollisuus kulke suvuissa. Psykopatia ei.
Kun täällä lukee noiden tietämättömien kommentteja narsistien "uhreille" niin melkein toivoisin että he itse joutuisivat sellaisen kynsiin.
Eräs narsistin 'uhri' vuodesta toiseen lateli nettiin kirjoituksia miesnarsusta, joka kaiken päätteeksi oli vielä alkoholin suurkuluttajakin.
Tämä oli hallinnut ja koukuttanut naisparka uhria, jopa parapsykologisin keinoin. Yllättäen sheriffi oli poistanut tutulla sabluunalla kirjoitetun viestin.
Sitä vaan kippurassa naureskelin, kun niistä viesteistä löysin itseänikin. Aivan koti konstein sain sitkeän alkoholiriippuvuuden poikki.
Sitä opetetellessa meni tosin pari vuotta, mutta narskullekin saattaa päivä paistaa ns. risumajaan.
Kyllä nämä piirteet kulkevat geeneissä ihan samalla tavalla,kun mikä muu piirre tahansa.Saman perheen lapset voidaan erottaa jo aivan pieninä toisistaan.Toinen kasvaa vakavasta luonnehäiriöstä kärsivän äidin kanssa ja toinen kasvaa "normaalissa" kodissa.Lapsella,joka asuu,elää ja on äitinsä kasvattama on vähemmän luonnehäiriöisen piirteitä,kun taas toisella lapsella,joka ei ole häiriöstä kärsivän äidin luona,eikä vaikutuspiirissä.Piirre tai ominaisuus on siis siirtynyt lapselle synnyinlahjana.Meillä ikävä kyllä on alttius ihan kaikenlaisiin ominaisuuksiin geeniemme kautta.Itse uskon vahvasti ja olen nähnyt nimenomaan luonnehäiriöiden periytyvän ominaisuuden.Vaikka toinen vanhemmista olisi kuinka rakastava ja hoitaisi hyvin,niin toisen vanhemman persoonallisuushäiriö saattaa periytyä ja tulla vahvanakin esiin lapsessa tai lapsilla.
Saman perheen neljällä lapsella voi tälläinen toisen vanhemman persoonallisuushäiriö näkyä eriasteisina.Yksi lapsista voi olla luonnevaurioista vahempaansa jopa pahempi,jos on vahvana saanut tämän "sairaan" geenin.Toisilla sitä ei välttämättä huomaa,tai näkyy hyvin heikkona,mutta pärjäävät hyvin yhteiskunnassa ja tulevat toimeen ihmissuhteissaan.
Hare todellakin on tutkinut enemmän psykopaatteja ja on tutkimustaan tehnyt vankimielisaaraloissa,mutta on enemmän mielestäni oikeilla jäljillä perimän vaikutuksista näiden häiriöiden syntyyn,kun ne jotka väittävät lapsuusajan traumojen aiheuttavan nämä häiriöt.Siihen en itse usko.Minusta on tavattoman raskasta ollut lukea eräiden suomalaistenkin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kirjoittamia kirjoja,jossa koko kirja on alusta loppuun sitä miten lapsi muka kokee vanhempien sen ja sen ja miten kaikki johtuu hylkäämisestä ja vanhemman empatiakyvyttömyydestä.Kun tälläinen viallinen geeni joissakin vanhemmissa on,he siirtävät sitä jälkeläisilleen.Jos hyvin käy tämä "geenivajavuus" heikkenee sitä mukaa,millaisia suhteita tulevaisuudessa nämä häiriöstä kärsivien lapset luovat.Jos lapsi saa kumppanikseen taas toisen luonnehäiöstä kärsivän tai sellaisesta perheestä kasvaneen,on riski heidän lapsillaan taas paljon suurempi sairastua näihin häiriöihin.
Tälläistä sukututkimusta voidaan tehdä pitkällekin ja se kyllä on osoittanutkin,että geeneillä olisi suurempi vaikutus näiden häiriöiden syntyyn,kun kasvatuksella,ympäristön osuus on hyvin vähäinen.Itse uskon,että miltei 90% olemme geeniemme varassa ja tuotoksia.Ne ohjaavat käyttäytymistämme,toimintatapaamme,ajatustapaamme,niissä on meidän heikkoutemme ja vahvuutemme ja niihin on koodattu koko meidän vanhemmilta saadut eväät,jolla toteutamme tätä elämäämme.Eri asia on sitten,kun elämässä kohdataan traumatilanteita.Niiden vaikutus taas on psyykkinen ja henkinen.Siinäkin geenimme sanelevat myöskin,miten persoonamme kohtaa eri kriisitilanteita.
Nämä eivät ole todellakaan virallisia tutkimustuloksia,eivätkä ole Haren esittämiä,vaan perustuvat omaan ajatteluuni asiasta ja omakohtaisiin suku -ja kenttätutkimuksiin.Ja painotan vielä,että hylkäämiskokemuksilla,hyväksikäytöllä ja kiinteän aikuissuhteen puuttumisella on todellakin varhaislapsuuteen vaikuttavia traumatisoivia vaikutuksia,kuten alkoholismilla ja erillaisilla muillakin vaikeilla ongelmilla.Geenien vaikutus persoonallisuushäiriö tutkimuksissa on vaikeaa,siksi tutkimukset ovatkin keskittyneet,kuten tyyppillistä psykologiassa ja psykiatria tutkimuksissa varhaislapsuuden kokemuksiin ja geenien osuus jäänyt vähemmälle.
Tuo oli hauska kommentti:"Rikollisuus kulkee suvuissa,psykopatia ei".No,et kai tosissasi sinäkään tuollaista höpötä?
>>Entä mikä on se tarve saada uhriutua ja olla narsistin uhri? Epäilen, että valtaosalla niistä, joilla on tarve saada läheisestään narsisti onkin tarve olla itse uhrina - luulenpa, että se on muotia enemmän kuin narsismi ikinä.
Hei lukekaa ajatuksella näitä juttuja. Sinäkin kommentoit ihan päin seiniä.
Mutta et kyllä ole ensimmäinen.
Minäkin olen narsistin lapsi.
"Hei lukekaa ajatuksella näitä juttuja. Sinäkin kommentoit ihan päin seiniä.
Mutta et kyllä ole ensimmäinen."
OHOH, vaikka et tuota minulle osoittanutkaan niin sanonpa vaan että huh huh. Onneksi et kuulu tuttavapiiriini. Tuli kylmät ihan kylmät väreet! Tuo lause kertoo sinusta paljon!
Että sulla taitaa olla se "itsekasvatuskurssin" käyminen vielä aika pahasti kesken!
mikään kurssi. Se on elämäntapa. Tiedoksesi sinulle, joka et edes tiedä, mitä se on.
Tietämättömyytesi pystyy silti päättelemään kirjoituksistasikin.
Tsemppii lääkikseen!
(En ole varma), mutta ymmärtääkseni diagnooseja saa tehdä vain lääkärikoulutuksen ja -oikeudet saanut henkilö.
Lääkärinä esiintyminen ja lääkärin toimen harjoittaminen (ilman asianmukaisia lupia) ON RIKOS.
Mitä sitten?
ja rikokseen yllyttäminen ja sen suosiminen on rikos.
Millä tavalla rikoslaki liittyy pohdittuihin psykologisiin ilmiöihin?
taitaa olla, taas kerran, ... voltin paikka?
Ai että on lääkärinä esiintymistä ja lääkärintoimen harjoittamista, jos nimettömänä kirjoittaa jollekin nettipalstalle nimeä mainitsematta puolisostaan/exästään että todennäköisesti tällä on NPH! Ja että se on rikos!
Että osaat olla naurettava tuossa pelottelussasi!
Jokainen joka vetää sanan RIKOS tällä palstalla .. mä sanon, et se on sama kuin sanos, "Olen persoonallisuushäiriöinen" - olen.
Joten joka jannu, joka tunnistaan itsensä yllä olevasta: hyppää voltti!
Puolivoltti muuten meni muutama vuosi sitten... ny mä oon jo niin vanha ettei enää mee. Piru ku vanhuus musertaa tota kaikkivoipaisuuden tunnetta.. panee oikein vituttamaan.
esiintyä joissakin kirjoituksissasi empaattisena narsistin uhrin tukijana ja sitten toisissa hyökätä härskisti uhrin kimppuun.
Sanopas, miten minä voisin keskustella tällä palstalla olemisen tuskastani narsistin puolisona, ellen saisi mainita että hänellä on mielestäni narsistinen persoonallisuushäiriö? Vai saako mielestäsi tästä asiasta keskustella vain sellaiset, joiden puolisolla on virallisesti diagnosoitu NPH? Vai peräti vain ne, jonka vanhemmalla on virallisesti diagnosoitu NPH?
sulle määrätyn voltin, narsisti?
Koska en ole narsisti. Oman kotipsykologian tuntemukseni mukaan. :-)
Täällä joku oikein MÄÄRÄILEE, hmmm... hyppäämään voltteja....
käytiin vaimonkanssa aamuuinilla aatami ja eevan puvussa hypättiin molemmat uhtäaikaa laiturilta järveen ja hyvää teki, sittenjuotiin aamukahvit oikein pullan kassa.
Kyllä aikuisella uhrilla on selkeä valinnan mahdollisuus. Lapsella ei. Ensinnäkin, siinä tilanteessa, missä ihan oikeasti aikuinen on narsistin uhri, hän voi tehdä valinnan ja häipyä heti. Joko työpaikasta tai suhteesta. On vain niin monia syitä pysytellä suhteessa. Taloudelliset ja sosiaaliseen hyväksyntään liittyvät syyt eivät ole niitä vähäisimpiä. Valintatilanteessa ihminen punnitsee, mitä vallinnallaan saa ja mitä menettää.
Uhri voi myös valita uhrin osan. Esimerkiksi eronnut ihminen voi hankkia sen verran tietoa narsismista, että hän pystyy joko tietoisesti tai tietämättään valitsemaan olleensa narsistin uhri. Suurin osa näistä "uhreista" mielestäni tekee valintansa siinä tietoisuuden rajamailla. He toisaalta aidosti uskovat olleensa narsistin uhreja, toisaalta se on heille oikein sopivaa näin eron jälkeen, joten he aktiivisesti valuvat tilanteeseen, jossa heidät mielletään uhreiksi.
Narsistilin voi ehdä valintoja. Vain harva on täysin parantumaton psykopaatti. Monesti on kyse kieroon kasvamisesta ja väärästä kasvatuksesta. Lapsuus iän traumojen purkamisesta aikuisena, kun saavutettu sellainen asema, että niiden purkaminen on mahdollista. Empatian merkitys on opeteltavissa ja ymmärrettävissä myös sellaiselle ihmiselle, jolla on empatian puutetta. Syyllisyys, tekojen seuraukset ja kärsimyksen aieuttaminen toiselle voidaan mallintaa sairaalle ihmiselle, vaikka tämä ei kovin hyvää syyllisyydentuntoa omaisikaan.
Helpoimmassa tapauksessa narsistisesti käyttäytyvälle ihmiselle voidaan opettaa käyttäytymisen rajat. Aika usein on vain kyse itsekkäästä ihmisestä, jota vanhemmat ovat palvoneet ja jonka minä kuva on pahasti väärässä. Jos ihmiselle hoetaan tämän erinomaisuutta ja paremmuutta koko nuoruusikä ja tämän kaikki toiveet toteutetaan, tämä ihminen vaatii palvontaa ja oikkujensa toteuttamista myös aikuisena. Hän ei ole psykopaatti. Hän on vääränlaisen kasvatuksen uhri.
Juu, tiedetään. Mut ex-suhteessani diagnosoitiin tuttavallisesti "narskuksi" (täälläkin näköjään putkahtelee tämä leikkimielinen kutsumanimi).
Olen mies. Tietysti.
Toi läheisriippuvuus kokemukseni mukaan on just avainasia tässä syyttelyssä mihin minä ja muutama tuntemani "kaima" on alistettu.
Jospa osassa tapauksistanne onkin kyse siitä, että kadehditte itsenäisempään elämään kykenevää lähimmäisintänne ja ikään kuin hänet halventamalla pyritte saamaan omaan elämäänne lisää hohtoa. Jospa näinkin voisi olla?
Toki minussa ja tuntemissani ja varsinkin yhteiseloa viettämissäni naisissakin on ollut narsistisia piirteitä mutta olen ehkä pihalla tästä keskustelusta, koska näen ne inhimillisinä piirteinä.
Ai niin, narsistihan ei näe itsessään mitään vikaa. Ongelmani onkin siis, että olen tällä palstalla susi lammasten vaatteissa. Tai jos toi edellinen pitää paikkansa niin sittenhän toisia narsistiksi nimeävät saattavatkin juuri olla niitä narsisteja.
Ei, nyt lähen lukemaan urheilupalstaa. Tää pyörittely mitä täällä harjoitetaan ja mihin itsekin hyppään on aivan väärä tie.
Kiitos pohdinnastasi. Nyt elämäni on mallillaan, olen päässyt syyttelevästä ihmissuhteesta eroon. Jäi vain jonkinasteinen trauma, jonka takia täälläkin poikkesin. Monet tutut miehet ovat vahvempia kuin minä mutta tiedän silti, etten ole ainoa, jota tämä heppoisin perustein tehty diagnosointi ja sen tehokas tiedottaminen vaivaa pitkään jälkikäteen.
sillä tavalla, että siellä täydelliset amatöörit postittavat omia "diagnoosejaan" ja "tieteellisiä totuuksiaan", jotka saattavat melko useinkin olla kovin kaukana oikeasta faktasta.
Tämä voi tietyissä tilanteissa olla jopa varallista, ja siksi olisikin hyvä, että sivujen ylläpitäjä liittäisi terveyttä käsittelevien keskustelupalstojen yhteyteen varoituksen sivuilla ilmenevän tiedon paikkansapitävyyttä koskien.
että kirjoittamiseen ei vaadita minkäänlaista kirjautumista tms ... tänne voi kuka tahansa kirjoittaa ihan mitä tahansa. Itse en usko puoliakaan ja osan tunnistan selviksi provoiksi, mutta hauskaa ajanvietettä tämä on. Välillä tulee vastaan oikein helmiä, niin että hymyilyttää loppupäivän.
on aina ja vain kirjoittajalla. Kun riitttävän pahaa saa aikaa henkilö jäljitetään ylläpidon aloitteesta ja poliisin toimesta.
Kauheeta,nyt mä en enää uskalla tänne kirjoittaa mitään,kun aloin pelkäämään,että ole sanonut jotakin kamalaa toisesta ja poliisit jäljittää mut.Voitteko kertoo mitä se riittävän paha on,jotta jokainen tietäisi mitä saa ja mitä ei saa kirjoittaa.Ite en tiedä.
on ihan hyvä lainsäädäntö ... kun ei kirjoita sellaista, mitä ei vois sanoa toiselle naamatusten, voi kirjoittaa mitä vain.. kaikkee ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.
määrittele asiaa noin.
Se olisikin jo kaiken huippu jos kunnianloukkauseen ei syyllisty muutoin kuin silloin jos ei samaa pystyisi sanomaan päin naamaa!
Tietääkö teistä nyt kukaan mitä ei tosiaan saa sanoo,en mä ainakaan tahdo poliiseja ovelleni,jos haukun jotakin täällä tyhmäksi,idootiksi,narsistiksi,tai kerron mitä mieltä olen siitä tyypsitä.Ei kai kunnianloukkausta voi täällä harjottaa,kun ei tiedä edes henkilön nimeä tai mitään muutakaan.Kai anonyymejä ja anomyymisti voi repiä pelihousujaan ja revetä toista haukkuun vaikka miksi.Pitääkö siitä loukkaantua?
Mä tykkään ainakin että kirjoituksissa on vähän räväkkyyttä ja mielipiteet vaihtuu oikein kunnolla.Psykan ajattelija on musta hyvä tyyppi ja "hullulla on ihania kommentteja.Mä pelkästään saan revittyä huumoria tähän ankeeseen elämääni näistä tyypeistä.En ole pitkiin aikoihin nauranut niin makeasti,kun näitä lukiessa,joten Psykan ajattelija anna palaa vaan! ja muutkin.
Kerrotko millä tavalla vaarallista? Mitä tarkoitat tällä?