Olenko epäonnistunut?

Et ole edes virallisesti hullu. Et lähelläkään.

Masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja joukossa syömisen pelko ovat oireita jostain.
Huomaatko, kuinka itsesi vähättelyllä ja nimittelyllä "aiheutat" itsellesi masennusta?
----->jännität ja ahdistut------>olet siis mielestäai hullu, toisen luokan kansalainen----->masennut lisää....

Työpaikkahaastatteluissa ei tarvitse kertoa C-lausunnon syytä. Se on yksityisasiasi. Älä siis kasaa itsellesi asian suhteen lisää paineita ja jännittämisen syitä.

Haluaisin vielä kertoa tämän vanhan kliseen: kun aikaa kuluu, niin oireesi helpottavat. Se on totta, kokemusta on.
Kuitenkin jo nyt voit tehdä asioita, mitkä helpottavat oloasi:

Vältä kahvia, kolajuomia, tupakkaa, alkoholia.
Yritä harrastaa liikuntaa tarpeeksi, nuku riittävästi.
Koeta työstää masennuksen syitä: mieti, mitkä ovat ne pohjimmaiset tunteet masennuksen takana. Masennus on nippu tunteita.
Aiheutuvatko jännitys ja ahdistus siitä, että et ole kokenut tulleesi hyväksytyksi?

Asioita kannattaa rauhassa pohtia.
Mutta kannattaa myös elää, älä siis jättäydy liiaksi omiin oloihisi. Vaikka masentuneena se ehkä onkin houkuttelevin vaihtoehto.

Nuorena kasvetaan, joillakin meistä se on henkisesti rankempaa kuin toisilla. Ole lempeä itseäsi kohtaan, äläkä ruoki huonommuudentunteitasi.
Sillä tavalla hissuksiin löydät asioihisi uusia näkökulmia.
Tsemppiä!

kyllä sinä olet vakavasti sairas, kun tuollaisia provoiluja kirjoittelet. Menit lauman mukana, teit mitä käskettiin, sinulla ei ollut omaa tahtoa. Olet niitä jotka purskahtivat katkeraan itkuun, kun osa porukasta löi hanskat tiskiin pari päivää oltuaan intissä ja palautti kamat varusvarastolle.
Sinä jäit sinne nöyryytettäväksi, katkeroiduit ja purat pahaa oloasi täällä runoilemalla paskaa. Keksi edes parempi tarina.

"Ja toiseksi tässä kulttuurissa armeijan suorittamatta jättäminen on jo sinänsäkin häpeä. Muistammehan sentään ne suuret uhraukset joihin minunkin lähisukulaisiani osallistui 2. maailmansodassa. "

Minun aikanani 1980-luvulla tuo argumentti oli vielä aika painava. Ei enää. Silloin oli vielä Neuvostoliittokin pystyssä.

Katsopa ympärillesi.

Varuskuntia ajetaan alas. Kutsuttavien määrää pyritään vähentämään, sillä on huomattu, ettei Euroopan suurimmalle 350 000 sotilaan reserville ole oikeastaan mitään järjellisiä perusteita.

Kutsuttavien määrää on ruvettu tarkoituksella vähentämään. Myös reserviläsiä kirjataan mieluusti pois vahvuudesta tilastojen kaunistamiseksi.

Hyvässä ja pahassa meillä on tapana mennä naapurimme Ruotsin vanavedessä. Siellä armeija muuttui jo vapaaehtoiseksi, ja varusmieskoulutuksen saa vain ehkä viidennes nuorista miehistä, kohta ei sitäkään.

Raakatuksi tuleminen ei ole enää häpeä. Pääesikunta huokaisee helpotuksesta joka kerta kun se saa jonkun uloskirjatuksi, jotta armeijamme pienenisi myös kuluiltaan, sillä lainsäädäntömme ei ole vielä täysin mukana siinä, että vain osan tarvitsisi osallistua aseelliseen maanpuolustukseen.

C:n paperit ovat voittajan paperit.

Sinä et ole epäonnistuja, arvoton - enkä usko, että joudut kärsimään syrjinnästä tämän asian takia lopun elämääsi.
Syitä C-papereiden saamiseen on lukuisia. Pienentyneet joukko-osastot ja taloudelllinen tilanne on tehnyt sen, että puolustusvoimat odottavat palvelukseen varusmiehiä, jotka ovat sitoutuneita, kykeneviä ja motivoituneita suorittamaan palveluksen. Keskeytykset ovat lisääntyneet hurjasti pääkaupunkiseudulla ja on tarpeen myös arvioida asepalveluksen sisältöä.
Astmaatikot, allergikot, tuki- ja liikuntaelin vaivoista kärsivät nuoret miehet saavat myöskin C-papereita.
Oletan, että meillä monella on lähiverkostossamme nuorukaisia, jotka eivät ole suorittaneet palvelusta. Asenne on muuttunut - varsinkin pääkaupukiseudulla.

Lääkäri on arvioinut tilanteesi, ja päätynyt suosittamaan C-luokkaa. Tämän on kuten itsekin sanoit, mahdollisesti kaikkein paras ratkaisu kun katsotaan tulevaisuuteen. Toivoin sinulle erilaisia onnistumisia elämäsi tiellä.