miksi

Sun kasvonpiirteet ei oo kovinkaan luotettavat. Luotan enmmän siihen kuin vaistooni. Tää luotu-luodulle kirjottelu sekoittaa pahasti. Ja minähän hullaannun siitä :)

tekisitkö ? tuskin . kirjoitti:

Sun kasvonpiirteet ei oo kovinkaan luotettavat. Luotan enmmän siihen kuin vaistooni. Tää luotu-luodulle kirjottelu sekoittaa pahasti. Ja minähän hullaannun siitä :)

kenenkään luotettavuutta/luonnetta mitata, sen olen kyllä huomannut itsekin.
Ei silmistä, suusta, nenästä, korvista, pään muodosta, hiuksista, äänestä.
Se kaikki täytyy kokea itse, ja paljolti riippuu tietysti myös siitä toisesta osapuolesta haluaako olla luotettava vai ei.

tekisitkö ? tuskin . kirjoitti:

Sun kasvonpiirteet ei oo kovinkaan luotettavat. Luotan enmmän siihen kuin vaistooni. Tää luotu-luodulle kirjottelu sekoittaa pahasti. Ja minähän hullaannun siitä :)

ihmisen sielun syvyydestä. Koska siis uskon sieluun ja sen muuttumiseen. Ihmisestähän se kiinni on, tapahtuuko muutosta tai ei, mutta hullaantua voi ja yrittää uskoa parempaan huomiseen.

Itse olisin kasvonpiirteiltäni luultavasti: elämän nautiskelija, joka on turhaan miellyttämisen tarpeinen. Vaatimattomalla itsetunnolla rakennettu muinaismuisto johon ei saa koskea, tai se murenee. Taivaanrannan maalari, joka pitää yllä uskoa kirkkaampaan huomiseen ja aitoon, vaikkakin toivottomaan rakkauteen.

Mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää....

välittänyt selvittää kuinka pahoin loukkasit? ... ei koskaan noin, ei kenellekkään.

ihmisyys ja inhimillisyys pitää aina muistaa, jokaisen ihmisen kohdalla.


syytätkö häntä siitä että ihastuit / rakastuit?

että mitä turhista ... voi ihmisen käytöstä toista kohtaan.

mitään ja uutta putkeen kunnes taas teet saman tempun.

kuitenkaan kirjoitti:

välittänyt selvittää kuinka pahoin loukkasit? ... ei koskaan noin, ei kenellekkään.

ihmisyys ja inhimillisyys pitää aina muistaa, jokaisen ihmisen kohdalla.


syytätkö häntä siitä että ihastuit / rakastuit?

että mitä turhista ... voi ihmisen käytöstä toista kohtaan.

se olisi auttanut selvittää kuinka paljon loukkaantui? Hän itse loukkasi minua ensin eikä ikinä pyytänyt käytöstään anteeksi tai selvittänyt miltä minusta tuntui hänen toistuvasti loukkaava käytöksensä. Siitä oli inhimillisyys kaukana.

Itse pyysin anteeksi sähköpostilla ilkeitä sanojani, hän ei pyytänyt anteeksi ikinä mitään. Rohkeampi olisin voinut olla ja edes soittaa ja pyytää anteeksi, mutta enpä usko hänen käytöksensä tuntien, että olisi edes vastannut.

Miksi minä häntä syyttäisin omista tunteistani? Vihainen olin vain siitä, miten kohteli minua pitkässä juoksussa.

ei vähä kirjoitti:

mitään ja uutta putkeen kunnes taas teet saman tempun.

Oli eka kerta kun noin tein enkä tee toiste, opikseni otin monellakin tapaa. Jos toinen kohtelee kuin paskaa kun itse yrittää parhaansa ja kun on helvetin ihastunut niin sitähän kestää aikansa ihan mitä vain. Vaikka toinen oli täysi hyväksikäyttäjä niin silti minä pyysin anteeksi pahoja sanojani, hän ei ikinä mitään. Tarinan opetus oli minulle se, että itseään pitää kunnioittaa niin paljon, että heittopussiksi ei suostu missään vaiheessa. Ihastunut voi olla, mutta silti pitäisi ajoissa nähdä mihin homma vie jos toinen on jo alussa piittaamaton. Parempi irrottautua siinä vaiheessa kun alkaa ymmärtää homman nimen eikä jäädä odottamaan sitä, että toinen kohtelee niin huonosti, että itsellä menee hermot ja vajoaa toisen tasolle käytökseltään... Sellainen ärsyttää itseä kauan kun kuitenkin uskon ns hyvällä käytöksellä pärjäävän paremmin...