Kummalliset tunteet ja kaikenlaiset ajatukset velloivat mielessä. Kaikki käytännön asiat, huonekalujen ostamiset ja vanhan huoneen siivous, astiat ja liinavaatteet ja kuinka se sitten pärjää. Oma muuttaminen, ei ole mieltä pitää näin isoa asuntoa yksin, enkä halua lähteä leipäsuden etsintään.
En halua muuttaa tästä pihasta pois, kiva pieni piha...hmmm...ongelmia riittää siinä, koska tämä on haluttu yhtiö asua...ja ajattelin tulevaa yksinäisyyttäkin, vaikka "lapsi" on jo nyt ollut paljon poissa kotoa.
Tiedän, että jää tännepäin, ei siis muuta maalle eikä kait kovin kauaskaan täältä, opiskelupaikka kun on ihan liki.
Onko eroa siinä lähteekö ainokainen pesästä vai tuntuuko se samalta vaikka niitä lähtisi kymmenen?
En halua muuttaa tästä pihasta pois, kiva pieni piha...hmmm...ongelmia riittää siinä, koska tämä on haluttu yhtiö asua...ja ajattelin tulevaa yksinäisyyttäkin, vaikka "lapsi" on jo nyt ollut paljon poissa kotoa.
Tiedän, että jää tännepäin, ei siis muuta maalle eikä kait kovin kauaskaan täältä, opiskelupaikka kun on ihan liki.
Onko eroa siinä lähteekö ainokainen pesästä vai tuntuuko se samalta vaikka niitä lähtisi kymmenen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
lapsen lähteminen on ainutkertainen, aina se tuntuu haikealle, tunteet vellovat, toisaalta on hyvä, että lapsi saa oman elämän, mut toisaalta kaikenlaiset huolen tunteet pärjäämisestä velloo mielessä.
Minä aina sanon lähtevälle, että kotiovi on aina auki jos siltä tuntuu.
Yhteyden pito helpottaa tavallaan oloa, ja se ettei, hän kuitenkaan mihinkään katoa:)))
lapset muuttavat omilleen ja sehän on ihan oikein.
Tytär teki lähtöään hiljakseen, ensin opiskelemaan lähikaupunkiin, kotoa käsin vuoden verran.
Sitten hän muutti sinne opiskelija-asuntoon.
Nyt on asunut neljä vuotta Helsingissä.
Mutta yhteys säilyy, ei se lapsi mihinkään meidän elämästämme
ole kadonnut, elää vain omaa elämäänsä.
Tämä vielä tuskallisempi...
Hei
Samanlaisissa tunnelmissa täälläkin. Esikoinen muutti 40 km päähän opiskelemaan jo kaksi vuotta sitten. Ensimmäisenä vuonna tuli kotiin jokaisena viikonloppuna. Toisena vuonna alkoi saada jo kavereita niin, että kotonakäynnit harvenivat. Varsinainen suuri muutos tapahtui kuitenkin vasta, kun nuorimmainen lähti omaan kämppään tänä keväänä. Silloin tuli tyhjän pesän tunne. Tiedän, että vanhempien tehtävä on olla vain lentokenttänä. Kyllä minä sen voin ymmärtää. Muutos oli vain tosi suuri. Koti on nyt liian suuri ja mietin muuttoa. Tämä tavaramäärä vain kauhistuttaa. Sitten yritän syksyllä aloittaa jonkun kansalaisopiston piirin. On aivan selvä tarve täyttää tämä ylimääräinen tyhjä aika.
Tässä talossani yksin ensi talvi. Verosyistä.
Kyllähän se siinä menee, luultavasti.
Hain kouluavustajan kursseille, tuskin ottavat, mutta, toisaalta olen kuullut että haluavat miehiä...
Penskojen muutto opiskelupaikan perään pk-seudulle oli etukäteen selvää.
Tyttö lähti heti kirjoitusten jälkeen ja poika välittömästi intin suoritettuaan.
Samoin työpaikat löytyivät opiskelupaikkakunnilta.
Välimatkaa noin 250km.
Eniten inhotti kotitöiden lisääntyminen.
Täytyi itse ryhtyä hoitamaan ok:n pihatyöt läpi vuoden.
Samoin tiskit ja koko talon siivous.
Toisaalta lämmitysöljyn, sähkön ja veden kulutus väheni huomattavasti.
Muutama vuosi tuota karmeutta kestettiin ennen kerrostaloon muuttamista.
Välimatka tietenkin vaikuttaa yhteydenpitoon.
Tyttö tekstailee viikoittain. Nyt loma-asunnoltamme päivittäin.
Poikamme harvemmin. Soittaa useammin ja käy meillä porukoineen muutaman kerran vuodessa.
Itse olemme käyttäneet hänen pihaansa pysäköintivaihtoehtona Lentoparkille.
Pidämme kasvatustamme onnistuneena ajatellen lastemme itsenäistymistä ja luonnollisen hyviä suhteita vapaana ripustautumisesta ja holhouksesta.
kun en ole ikinä sellaisessa asunut.
Tavarahamsteri en ole koskaan ollut, siitä ei ole pulmaa.
Pihavarastokin on naapurilla lainassa.
Kai sitä voisi tähän jäädä, uudet pienemmät kun maksavat saman
kuin tämä vanha iso, mutta käytännöllinen. "Pihakin" on.