Istuin rannalla ja katselin
kuinka kaksi lokkia lentää ohitseni.
Mietin kuinka mekin voisimme
kulkea rinnakkain niin kuin nuo lokit.
Välillämme on vain tuo näkymätön kuilu
joka estää meitä pääsemästä toistemme luo.
Kuljemme kumpikin omaa tietämme.
Silti toivon että tuo kuilu kapenisi välillämme
ja voisin lopulta hypätä sen yli syliisi.
Kulkisimme vierekkäin käsi kädessä
yhdessä.
kuinka kaksi lokkia lentää ohitseni.
Mietin kuinka mekin voisimme
kulkea rinnakkain niin kuin nuo lokit.
Välillämme on vain tuo näkymätön kuilu
joka estää meitä pääsemästä toistemme luo.
Kuljemme kumpikin omaa tietämme.
Silti toivon että tuo kuilu kapenisi välillämme
ja voisin lopulta hypätä sen yli syliisi.
Kulkisimme vierekkäin käsi kädessä
yhdessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaunis ja kaihoisa. Kaihoisan kaunis. Kiitos!
Muille vain kaksi puuta, kaksi
valkorunkoista koivua, tuulessa
kuiskaavat lehdet pukunaan.
Kallistuen tuulessa toisiinsa, kosketelle
oksillaan kuin hyväillen. Muille vain
kaksi koivua. Minulle sinä ja minä.
Meki juurtuneina sijoillemme ja omien
tapojemme luo. Imemme voimamme, missä
olemme, voimamme tähän ainoaan elämään.
Ja sinä, kuinka Rakas olet ja miten mielelläni
sipaisen runkoasi ja katson pukuasi. Kuinka
tuntuu, kun kallistut minuun, vaaleana.
Ja kun tuulee, meidän läpi puhuu Rakkaus.
http://www.youtube.com/watch?v=Y6nypZLLqz4
Kiitos Runostasi.
Joskus herää kiinnostus, kiintymys,
mutta sitten asettuu raja väliin kuin aidaksi.
On jotain, mitä toinen ei näe, eikä tunne,
mikä toiselle on este, kynnys tunneelämässä.
Jos Rakastaa, sen hyväksyy ja sen edessä
myöntyy.
Ei ole tullut torjutuksi, toinen vain ei ole
valmis, kokemusmaailmassa on käsittelemätön
sektori.
Tuoretta, ajateltua ja haikean kaunista
Rakkausrunoa Sinulta.
Kypsää ja ilmaisevaa, joka ottaa
lukijan mukaansa.
Viihdyin tekstissäsi, säkeissä ja kosketti.
Erittäin hyvä Runosi.
Iloa ja kesän tuoksuvaa hymyä päivääsi.
myös sinä ja niin paljon ajatuksia herättävästi.
Tulee hetkiä jolloin runoa pukkaa mutta nyt tunnen olevani ihan tyhjä.
Ajatukseni vaan tietyssä ihmisesstä ja se kuilu ei pienene,
mutta antaa ajan kulua ehkä joskus edes pikkasen.
Aurinkoa ja lämpöä.
nämä kauniit runot ajaa minut pikkuhiljaa hulluuden partaalle