Mielipiteitä ja ajatuksia kaipaan, erot saman rodun koiran pennun välillä ja miten se ehkä vaikuttaa harrastuksiin?
Minulla oli ensimmäisenä koirana narttu pentu joka oli parin päivän jälkeen kotiutumisesta aivan riiviö. Eli olen olettanut että tälläisiä koiran pennut on! Se oli aivan mahdoton sitä enemmän sitä kielsi puremasta tai roikkumasta lahkeissa sitä enemmän se kävi kiinni. Se oli niin yli energinen ja riehui ihan täysillä. Sen kanssa harrastettiin pk lajeja ja oli hyvä harrastuskaveri kun sen loppujen lopuksi kovalla treenillä sai ruotuun. Eli todella innokkasti oli mukana treenissä ja jaksoi pitkään.
Nyt kun on uusi pentu sama rotu mutta uros niin se on aivan vastakohta, nytten 3kk ikää. Niin kiltti ja rauhallinen, kieltoja uskoo saman tien jne, en voi uskoa että tämä on totta. Mutta siis mitenköhän tämä koira tulee toimimaan treeneissä, nyt vähän ihmetyttää että kun kerran koira tuntuu olevan näin rauhallinen, ei edes hirveesti vetoleikeistä innostu niin mitäköhän treeneistä tulee, tuleekohan tästä ollenkaan harrastuskoiraa…? Kuitenkin kun nyt on kokemusta yhdestä koirasta niin kovin olin ajatellut entistä enemmän harrastaa ja ehkä jopa kilpailla mutta hieman nyt ihmetyttää että saako rauhallisesta koirasta tarpeeksi innostunutta harrastuskoiraa? Minkänlaisia kokemuksia pentujen eroista saako rauhallisesta koirasta tarpeeksi harrastus ominaisuuksia irti?
Minulla oli ensimmäisenä koirana narttu pentu joka oli parin päivän jälkeen kotiutumisesta aivan riiviö. Eli olen olettanut että tälläisiä koiran pennut on! Se oli aivan mahdoton sitä enemmän sitä kielsi puremasta tai roikkumasta lahkeissa sitä enemmän se kävi kiinni. Se oli niin yli energinen ja riehui ihan täysillä. Sen kanssa harrastettiin pk lajeja ja oli hyvä harrastuskaveri kun sen loppujen lopuksi kovalla treenillä sai ruotuun. Eli todella innokkasti oli mukana treenissä ja jaksoi pitkään.
Nyt kun on uusi pentu sama rotu mutta uros niin se on aivan vastakohta, nytten 3kk ikää. Niin kiltti ja rauhallinen, kieltoja uskoo saman tien jne, en voi uskoa että tämä on totta. Mutta siis mitenköhän tämä koira tulee toimimaan treeneissä, nyt vähän ihmetyttää että kun kerran koira tuntuu olevan näin rauhallinen, ei edes hirveesti vetoleikeistä innostu niin mitäköhän treeneistä tulee, tuleekohan tästä ollenkaan harrastuskoiraa…? Kuitenkin kun nyt on kokemusta yhdestä koirasta niin kovin olin ajatellut entistä enemmän harrastaa ja ehkä jopa kilpailla mutta hieman nyt ihmetyttää että saako rauhallisesta koirasta tarpeeksi innostunutta harrastuskoiraa? Minkänlaisia kokemuksia pentujen eroista saako rauhallisesta koirasta tarpeeksi harrastus ominaisuuksia irti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pentuja on erilaisia. Minusta rauhallisuus koirassa on jopa ihan toivottavaa, ettei tarvitse pelätä koiran ylikiihkeyttä eimerkiksi juuri pk-lajeissa. Rauhallisesti toimivaa koiraa voi kouluttaa yhtä hyvin kuin temperamenttisempaa koiraa. Tässä saattaa tietenkin mennä aikaa ja sinulta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä.
Jos pk-lajit eivät sitten ole oikein se juttu, niin oletko kiinnostunut näyttelyistä tai Tokosta? Näyttelyissä rauhallisuus koirassa on tarpeen, koska siinä vieras ihminen tutkii koiraa.
hankkiessa on paikallaan tutustua koiran sukuhistoriaan, ennen kuin päättää minkä pennun ottaa. Tottakai kai koirat ovat erilaisia. Eiväthän kaikki Niemiset ole samanlaisia ihmisiä, vaikka olisivatkin sukua keskenään. Ota selvää millaisia tuloksia on suvussa, miten ovat kouluttaneet, millaisia luonnetuloksia, jne!!!
Ja kandee keskustella kasvattajan kanssa, luulisi hänen ennen pennun myyntiä jo kysyneenkin mitä aiotte harrastaa ja että olisitte silloin puhuneet näistä.
Kaikki koirat eivät innostu vetoleikeistä, kuten kaikki eivät tykkää uimisesta. Silloin koulutusmetodit valitaan sen mukaan, mistä koira innostuu. Asiantuntevan ohjaajan kanssa löytyy varmasti koirallesi sopiva metodi. Ja muista!!! Mitkään koirat eivät ole TIETENKÄÄN samanlaisia.
että ei mikään koira samanlainen ole, eikä pidäkkään olla :) tämä vaan melkoinen yllätys että koiranpentu voi olla näin "helppo". Eli en mitään käyttölinjasta koiraa ettinytkään ja kasvattajan kanssa valittiinkin koira josta kuitenkin vaikuttaa löytyvän virtaa ja tahtoa harrastuksiin, ja pentueesta taisi olla toiseksi pahin tapaus, mutta ei siltä ole vaikuttanut tähän mennessä... Reipas ja rohkea ja maltillinen pentu kuitenkin ja siitä olen iloinen!
Siis ei siinä mitään ohan se mukavaa kun pentu on rauhallinen ja ehkä parempikin näin, tässä pikkuhiljaa aletaan ryhmässä treenit niin näkeepä sitten mihin suuntaan pentu kehittyy! Kai siihen hulivili koiraan jotenkin tottu ja nyt on vähän pihalla tämän kaa kun on niin kiltti ja rauhallinen :)
Meidän uroksemme (vajaa 2v.) on ollut pennusta saakka rauhallinen, kuuliainen ja herkkä tapaus. Mekin varauduimme paljon vaativampaan tapaukseen, mutta hyvä näin. Siltä löytyy omaa tahtoa ja se tekee mitä haluaa, ellei kukaan ehdi suuntaamaan sen huomiota toisaalle/ kieltämään sitä ei-toivotusta-käytöksestä, esim. naapurin pihaan menemisestä. Miellyttämishalunsa ansiosta se hoksaa erittäin nopeasti mitä siltä odotetaan uusien juttujenkin suhteen, ja se selkeästi nauttii kun saa näyttää mitä kaikkea se osaa! Motivointi on helppoa ennen kaikkea ruuan avulla. Koiruus on nöyrä meitä omistajiaan kohtaan, mutta osaa huudella ärräpäitä, osoittaa mieltään ja olla tottelemattakin jos sille antaa siihen mahdollisuuden (vieraiden ihmisten kanssa korostuu asenne pakko-saada-kokeilla).
Haku on meidän koiramme juttu. Jäljessäkin se on hyvä ja tarkka, mutta ruokakuppi jäljen päässä usein on paljon kiinnostavampi kuin itse jälki.. Haussa tämä saa loistaa ja omistajat ihastella koiran työskentelyä. Esineruutukin sujuu, tottis myös. Kiltti ja rauhallinen koira = huono harrastuskoira ei ainakaan meillä pidä paikkaansa. ;)
Uroksella on narttu, joka näyttää mallia sille. Tuskin se narttu enää roikkuu lahkeissasi. Koiran käytös muuttuu ihan totaalisesti kun asuinkumppanina on vähintään yksi karvaturri