Olen todella ujo. Haluaisin aloittaa lenkkeilyn, mutta en kehtaa hölkätä koska pelkään että joku vieras ihminen näkee. En tajua itseäni. Tiedän kuinka tyhmää tämä on ja että on ihan normaalia hölkätä, eikä muut varmasti ajattele minusta mitään hölmöä, vaikka näkisivät minun hölkkäävän. En vain kehtaa hölkätä yksin. Eikä minulla ole ketään kaveria, jonka kanssa voisin lenkkeillä.
Minulla on huono kunto ja haluaisin parantaa sitä lenkkeilyllä, sillä pidän hölkkäämisestä. Olen monta kertaa yrittänyt aloittaa lenkkkeilyn, mutta en sitten uskallakaan. Ja haluan nimenomaan hölkätä, en vain kävellä. En uskalla.
Onko muilla kokemuksia jostain samanlaisesta ongelmasta?
Minulla on huono kunto ja haluaisin parantaa sitä lenkkeilyllä, sillä pidän hölkkäämisestä. Olen monta kertaa yrittänyt aloittaa lenkkkeilyn, mutta en sitten uskallakaan. Ja haluan nimenomaan hölkätä, en vain kävellä. En uskalla.
Onko muilla kokemuksia jostain samanlaisesta ongelmasta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Veikkaan että sinua pelottaa se että muut näkevät että sinulla on huono kunto?
Yritä vain muistaa että kaikilla ihmisillä on riittävästi omia ongelmiaan, eikä heitä kiinnosta se lainkaan.
Itselläni samantapaista kuntosalin kanssa, ei kehdannut mennä koska hävetti kun vähän liikkuneena ei jaksa paljoa, mutta kuitenkin menin ja jonkin aikaa kun tiivisti siellä kävin, niin enää se ei häiritse ja itsetunto paranee samalla kun kuntokin.
Ei se huono kunto siinä häiritse, vaan se että joku näkee minut. Kun kohtaan siellä lenkillä jonkun, ajattelen vain että hän tuijottaa minua ja ja .... en tiedä mitä muuta. Ajattelen vain sitä että joku näkee minut. En kestä vieraiden ihmisten katsetta. "pelkään" vieraita ihmisiä ja puolituttuja.
1. Käytä aurinkolaseja, vältyt katsekontaktilta
2. Juokse metsässä tai pienillä teillä
3. Kuuntele musiikkia ja uppoudu omiin ajatuksiin
Pohdin että voisiko sinulla olla sosiaalisten tilanteiden pelko?
Ujouteen ei kuulu ihmisten pelkääminen, se on lähinnä pelko siitä mitä muut ajattelevat itsestä. Esimerkiksi ei uskalla mennä puhumaan jollekulle koska pelkää että hän pitää idioottina tai sanoo itse jotain tyhmää.
ujo oot, mutta eihän se haittaa. Minulla oli samantuntuinen juttu kuin tuolla aiemmallakin kirjoittajalla just kuntosalin kanssa. Aattelin just tuollain, et varmaan näytän hölmöltä ja muuta sellaista kun en osaa janiinpäinpois..
Sen verran mitä siellä kävin, niin valitsin aina semmoisen hiljaisen ajankohdan niin oli paljon miellyttävämpää se oleskelu muutenkin. Hölkkäämisestä minulle ainakin tulee tosi positiivinen mielikuva, jos siis näen jonkun hölkkäämässä tai lenkillä, niin en kyllä ikinä ajattelisi että se on jotain hassua tai mitään. Valkkaa jotkut kivat lenkkeilyasusteet vielä, niin varmaan tulee varmasti itsevarmempi olokin. Tsemppiä vaan!
no wtf?! itellä just sama ongelma muuten paitsi että kunto on hyvä ja oon kova juoksemaan. jotenkin vaan tuntuu dorkalta lähtä ihmisten ilmoille juoksee ku kaikki näkee. okei tuskin ne mitään aattelevatkaan, mutta itse en pääse eroon ajatuksesta että oon muiden mielestä ihan pelle ku käyn lenkillä tai jotain... on se hulvatonta.
itse käyn lenkillä illoin jolloin on vähemmän porukkaa liikenteessä, mut toisaalta jos
asut kaupungissa niin ei välttämättä kannata tehä näin jos ei halua puukosta saada..
Olen juossut jo vuosikausia ja minulla on vakiopaikka missä juoksen, hiljainen metsälenkki jossa ei melkein koskaan tule ketään vastaan. En ole oikeastaan edes pahemmin ajatellut tätä asiaa. En koskaan lähde kotipihalta juoksemaan, ei tulisi mieleenkään, ajan aina autolla tuonne lenkkipolulle. Talvisin olen kyllä kävellyt täällä kotikulmilla, ja aina iltaisin kun on jo pimeää, nyt valoisalla en haluaisi edes kävellä täällä. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, en siis halua käppäillä missään missä ajaa koko ajan autoja ohi.
Tuttu tunne lenkkeilyn suhteen! Jotenkin naisena on sellainen olo, että pitäisi olla joko kaveri mukana tai tosi hyvä kunto. Tuskin miehet tällaista miettivät...? Naispuoliselle hölkkäkaverille olisi siis tarvetta Hgissä :-D
Ymmärrän jos teini kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta ja pelkää mitä muut ajattelevat itsestä, mutta aikuisella tuollainen ongelma on jo lapsellisuutta minun mielestäni. Minä tosin olen käynyt jo armeijan jossa oppii olemaan välittämättä vaikka esimies huutaisi suoraan päin naamaa, mikä on kasvattaa kovuutta, mikä on hyvä itsesuojelumekanismi. Elämä kasvattaa kun antaa ajan virrata.
Itse olin myös äärimmäisen ujo lapsena ja teininä, mutta nyt varhaisaikuisuudessa se on suurimmaksi osin hävinnyt. Aika parantaa haavat ei ole turha sanonta vaan sisältää aitoa viisautta!
Sosiaalisten tilantedien pelko EI ole mitään lapsellisuutta vaan erittäin harmillinen vaiva. Itse olen 23 ja kärsin tästä paskasta, mutta pakko vaan porskuttaa päivästä toiseen.
Jos lenkkeilyyn on innostusta, niin suosittelen sitä lämpimästi. Muista aloittaa kuitenkin rauhallisesti. Itse olen harrastanut sitä jo jonkin aikaa ja jäänyt terveellisesti koukkuun. :) Aloittaminen oli minullekin hankalaa, mutta vähitellen sopeutuu. Voit myös välillä kävellä ja hölkätä taas rauhallisemmilla alueilla.
Vaikka minulla on urheiluvaatteet ja varmaankin näytän urheilulliselta, niin kyllä sitä melkein joka kerta miettii, että kehtaanko lähteä tällaisena. Joskus epäilen näytänkö jopa liian urheilulliselta. Patistan itseäni eikä lenkin jälkeen kaduta, että lähdin. Juoksiessani mietin, miltä näytän (esim. naama punaisena) tai onko tekniikka kunnossa jne. mutta eikös tärkeintä ole, että juoksee ja urheilee. ;) Tuskin kovin negatiivisesti ajatellaan sellaisesta, joka urheilee. Yritän kääntää sen niin, että jos joku katselee, niin hän katselee hyvällä.
Lenkkeilen yleensä joko aamulla tai illalla, sillä silloin on vähemmän ihmisiä/autoja liikkeellä. Ruuhka-aikoina ei kannata lähteä, jos ei kestä autovirtoja. Itsekään en tykkää siitä ajatuksesta, että toiset katsovat, kun hölkkään, mutta myös autoista lähtevä melu häiritsee minua. Yritän lenkkeillä siis ainakin osan lenkistä metsässä, puistoissa ja pienemmillä teillä. Valitettavasti tähän mennessä lenkit olen tehnyt yksin, toisaalta silloin voi mennä oman mielensä mukaan.
Mikäs sen parempaa, kun kunto nousee ja sen myötä vähitellen myös itsetunto. Lenkkeillessä voi myös rohkaistua tutustumaan paikkakuntaan.
Itse olen kärsinyt täsmälleen samasta ongelmasta ja pääsin siitä eroon kuuntelemalla rohkaisevia kauniita lauluja esimerkiksi Disneyn elokuvista. Pieni asia voi muuttaa kaiken.
Mene vain lenkille niin huomaat ettei kukaan sinua tuijota.
Vielä voisin kommenttiini lisätä sen, että kesällä lenkkeillessä pidän yleensä lippistä päässä. Kait sekin mielestäni tuo jotain suojaa toisten katseilta ja tuo turvaa. :)
Itselläni on ollut aivan samanlaisia ajatuksia. Halusin lähteä ulos lenkille tai edes kävelylle, mutta en uskaltanut. Välillä olin saattanut pukea ulkovaatteet jo päälle ja seistä oven takana miettien, menenkö vai enkö. En mennyt. Ajattelin vain mitä muutkin ihmiset ajattelevat, kun olen lenkillä. Enhän minä osaa juosta oikein jne.
Mutta nykyään lenkille lähtö ei tuota vaikeuksia. En tiedä mistä sen itsevarmuuden sain, mutta eräänä päivänä (iltana oikeastaan) vedin vain lenkkitossut jalkaan ja lähdin ulos lenkille. Ehkä sillä oli vaikutusta asiaan, kun olin lukenut täältä samankaltaisesta ongelmasta, jossa aloittaja oli "pelännyt" muita ihmisiä. Vastauksina oli juurikin viestejä, jossa sanottiin, etteivät muut ihmiset kiinnitä juoksutyyliisi huomiota tai ajattele sinusta mitään hölmöä. Ja tottahan se varmasti on. Itse en ainakaan ajattele muita lenkkeilijöitä "pahalla", joten miksi he ajattelisivat niin minusta? Pikemminkin on hienoa nähdä, jos toisetkin ovat saaneet itsensä ulos ja lenkille. Kunnioitan sitä.
Suosittelen menemään illemmalla siinä seitsemän jälkeen, kun on ihmisiä vähemmän liikenteessä ja ei ole niin lämmin. Ja jos on mahdollisuutta metsän rauhaan päästä, niin sinne vain. Kun olet useamman kerran lenkillä käynyt ja saanut itsevarmuutta, rohkenet lähteä lenkille jo vaikka aamusta 12 aikaan naapurustoosi. Muut ihmiset ovat vain kateellisia sinulle, kun eivät saa itseään patistettua lenkille :)
Itellä oli täysin sama ongelma ja sitten lopulta kummiskin uskalsin lähteä lenkille mutta se tuntui raskaalta ja epämiellyttävälle. :/
Sit päätin kokeilla joogaa ja se ei ole ollenkaan raskasta mutta kuiteskin tehokasta. Venyttää, kiinteyttää ja vahvistaa lihaksia. Ja sit jaksaa myös esim. lenkille lähteä paremmin, kun on venyvät ja vahvemmat lihakset.
Ja siinä mielessä hyvä ujolle, että sitä voi harrastaa ihan hyvin kotona.
Etit vaan netistä jonku hyvän sivun ja kattelet sieltä liikkeitä.